Rummukainen ja Tiina Puisen tiellä

Kirjoitin aamulla Facebookiin, että ilma on kuin epätasapainoinen morsian. Ja minulta kysytiin, että minkämoinen sellainen on. Vastasin, että vähän niinkuin Monacon Albertin uusi emäntä: ei osaa päättää mennäkö naimisiin, vaiko eikö, vaiko karata.

Olin jo eilen miettinyt, että tahdon jälleen Puisen tielle, joka vie Puise Ninaan eli Puisen niemeen. Olen käynyt Puisessa säännöllisesti varmasti viimeisen 15 vuoden ajan, eikä se ole koskaan minua pettänyt.

Muistan mainiosti ensimmäisen reissun, jonka tein Uskollisella Ylvalla eli Lada Combilla, joka mutisematta taittoi tuolloin vielä päällystämätöntä ja kiharaista Puisen tietä. Seuranani minulla oli tuolloinen sulhaskandidaatti, joka mutisi huonotuullisena koko röykkyisen matkan, että Puisen tie on ihan per*eestä. Katselin maisemia ja ajattelin hiljaa itsekseni, että Puisen tie ei ole se, joka tässsä on per*eestä. Seuraavana aamuna ajoin kandidaatin Haapsalun linja-autoasemalle ja toivotin hyvää jatkoa.

Paljon on vettä virrannut Väinämeressä sen jälkeen ja tiekin on parantunut. Ja jälleen koin suuria tunteita ja elämyksiä tien päällä. Rummukainen urheasti jakoi ne kanssani vaikka suuret lehmät pientä miestä hieman pelottivatkin.

Ja tällaisia kuvia sain tältä satumaiselta tieltä:

Nuori herra Rummukainen nautti reissusta - jos jätetään väliin pieni lehmäkauhistus. Minä lohdutin että lehmä on oikeasti aika lälly eläin, ei tunnettu saalistustaidoistaan. Ja vakuutin, että Punainen Ranskatar on paljon nopeampi kuin yksikään lehmä. Se on jopa hevosta nopeampi, ja hevonenhan on tunnettu nopeudestaan. Rummu kuunteli pää kallellaan ja rauhottui kuin Punainen Ranskatar nopeasti jätti pahan lehmänäyttämön taakseen.

Puise Ninassa oli vuorossa vaeltelua ihmeellisissä maisemissa, vihreällä tiellä, joka kierteli rantaa. Minä kuvasin ja Rummukainen tutustui aluskasvillisuuteen, microfaunaan sekä sille vieraiseen katajavyöhykkeeseen. Tutkijan ja metsäinsinöörin kaltaista tarkkaa työtä, joka puu haisteltiin ja merkittiin huolellisesti.

 "Ja Puise Ninahan on siis vallan hieno paikka" toteaa Nuori Herra Rummukainen.

Että tällainen Puisen reissu meillä. Sanalla sanoen: hieno! Ja vasta kotipihalla kastuttiin, mutta sehän ei meitä itkettänyt. Kipasimme hakemassa liiteristä lisää puita takkaan ja aloitimme viettää mökkihauskaa.

Jälkikirjoitus: Tässä, ketä kiinnostaa, alkukevään näkymiä samoista maisemista: Puisessa