keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Rummun kanssa reissussa Haapsalussa

Eilen pakkasin auton täyteen mitä erinäköisempää tarvekalua alkaen vesikanistereista ja lämpimistä vaatteista ja lisäsin kuorman päälle kaksi koiraa ja lähdin liikkeelle. Kimmo jatkaa Võsulla keskenjäänyttä remonttia ja Latte alkoi ikävöidä Iskäänsä niin paljon, että päätin toimittaa jätkät yhteen. Rummun dog-nappasin seurakseni Haapsaluun. Latten luovutus tapahtui Otepään ja Võsun puolivälissä eli Jõgevassa mistä jatkoin matkaani kohti Haapsalua ja Villa Vallatonta Topussa.

Ajomatka oli harvinaisen kuluttava, Viron tiet oli kansoittanut kaikki mahdolliset pyörillä kulkevat maatalousvälineet alkaen suunnilleen perunankuorimaveitsestä ja päätyen sovhoosikokoluokan puimureihin ja muihin hirviöihin pyörien päällä. Traktorit puksuttelivat maailman menosta välittämättä ja kiireiset ja kiivastuneet autoilijat ohittelivat niitä aivan järjettömissä paikoissa - näin monta liki-pitäen tilannetta, eikä ne mitenkään nostaneet matkamieltäni.

Lisäksi näytti siltä että suurinta osaa Keski-Viron pikkukaupungeista korjattiin niin, että kaupunkien halki ei päässyt ajamaan vaan reitiksi tarjottiin kiertoteitä peltomaisemissa, ja matka tuntui kestävän ikuisuuden. Olin kotona vain hieman ennen auringonlaskua. Ehdin valoisalla vielä hakea liiteristä puita ja sitten alkoi möksän armoton lämmittäminen. Saapuessani lämpöä oli vain +10C, nukkumaan mennessä oli lämpöä jo mukavat +17C.

Koko illan myrsky ryskäsi ympärillä ja meno oli välillä äänen ja tuulen suhteen villiä. Ei nyt suoranaisesti pelottanut, mutta aika hurjaa mörinää ja puhinaa myrsky piti. Aamulla aurinko kuitenkin paistoi, vaikka puoliltapäivin alkoivat sateet uudelleen.

Rummukainen otti myrskyn tyynesti, ei nyt hakannut innosta pieniä karvaisia tassujaan, mutta ei myöskään säikkynyt tai mitenkään osoittanut paniikkia. En tiedä kumpaa lohdutti seura enemmän, mutta samassa punkassa vietimme yön, pieni eläin kääriytyneenä kylkeeni, ja yhdessä uinailimme antamatta ulvovan yön meitä häiritä.

Aamupäivällä lähdimme sitten kaupunkikierokselle, joka typistyi hieman rankkasateiden pyyhkiessä ajoittain kaupungin yli. Mutta kun tilaisuus tuli, lähdimme aina pienelle kävelyretkelle, kera kameran.


 Kummituseläin vauhdissa Väike Viigin rannalla, maailmakin pyörähtää akseliltaan kun Rummu saapuu!

Vaikka ilma oli vähäntäänkin epävakainen, saimme sentään jotain aikaiseksi kuvapuolellakin. Tässä sitten hieman kuvasatoa päivältämme kaupungilla:

Lokki seuraa mitä alhaalla tapahtuu

 Sukellusharjoituksia

 Promenaad-hotelli

 Piispanlinnan portti

 Väriraitoja Pullapäässä



6 kommenttia:

aare kirjoitti...

Syksy saa sinnekkin, vaan olipa Piispanlinnan pihalla vielä vihertävääkin. Terveiset tallinnasta!

Nimetön kirjoitti...

Tuskinpa Rummukaista parempaa seuraa voi saada!! Se on kyllä niin uskomaton tuon katseensa kanssa!!

T. Jussi

Tiina Linkama kirjoitti...

aare - terkkuja sinnekin!

Jussi - juuti näin! Rummun silmät ovat aivan ihmeelliset, niin suuret, katse puhdas, mietteliäs ja aika usein surullisen näköinen, vaikka luulen, että usein on kyse vain näköharhasta. Poitsu on mielestäni suurimmaksi osaksi ajastaan nauttinut elostaan, vaikka sillä kuitenkin on ikävä omaa isäntäperhettään.

Marjattah kirjoitti...

Kuvaus myrsky-yöstä on kuin Tove Janssonin Nyyti Nyytiäinen-runosta. Paitsi että saitte lohdutusta toisistanne toisin kuin Nyyti ;)
"..niinpä kaksin verroin yksin peloissaan/ hän ryömi peiton alle vinkumaan/kun kuului hemuleitten tassuttelu tiellä/ ja mörkö huusi pitkään yössä siellä..." tai jotakin siihen malliin

Mannu kirjoitti...

Heh, dog-nappaus.. Vähä aikaa kelas tyhjää... Sitte arvelin, että se koiran kidnappaus..

Tiina Linkama kirjoitti...

Marjattah - onneksi asiat eivät olleet yhtä huonosti kuin Nyytillä. Kyllä myrskyöinä täytyy olla joku jonka viereen käpertyä - tämä pitäisi määrätä lailla!

Mannu - aivan! Ehkä saamme lukea lehdistä vielä kansainvälisestä dog-nappaustapauksesta: Suomalainen dog-sitteri dog-nappasi koiran Virossa koiran omistajien ollessa Vietnamissa ja piiloutui Läänemaan rantametsiin. "Olemme tästä lähtien metsäveljiä" on dog-nappari ilmoittanut viestissään lehdistölle. Koiralta ei olla saatu lausuntoa, mutta poliisi uskoo koiran voivan hyvin.