Ja näinhän se meni: olimme kaksi yötä Radisson Blu -hotellissa Vanhankaupungin reunamalla ja neljä yötä Astoria-hotellissa Kazimierzin keskustassa.
Ja ohessa vertailua ja kokemuksia. Aloitetaan ensimmäisestä hotellistamme eli viiden tähden hotellista: Radisson Blu'sta.
Kuva nyysitty hotellin sivuilta - jostain syystä, ehkä siksi, että talo oli jotenkin niin mitätön, jäi se itseltä kuvaamatta.
Hinta: 250 euroa/yö -- ja mitä sillä saa?
Sijainti: Ihan hyvä, vaan ei mitenkään huippuhyvä. Vanhaan kaupunkiin toki pääsi kävellen muutamassa minuutissa ja Wawelin linnakaan ei ollut kaukana. Vieressä konserttitalo, jos sinne olisi ollut asiaa ja ratikoita porhalsi läheltä ulko-ovea, jos niitä tarvitsi.
Huone: Siisti, arvatenkin, tämän tason hotellissa. Pienehkö. Ikkunat sisäpihalle, jossa ei ollut muuta katsottavaa kuin naapurin vastakkaiset ikkunat ja sisäkuilun pohjalla muovinen keinonurmikkomatto. Pidimme verhot kiinni koko oleskelumme ajan.
Palvelu: Vaikka respatiskejä oli kolme, oli jokaiseen aina jono - no, ei meillä kiire mihinkään ollut. Kun pääsit respahenkilön puheille asiat etenivät nopeasti, hygieenisen ystävällisesti ja lopuksi sait kliinisen hymyn, joka lämmitti yhtä paljon kuin hotellin kylpyhuoneen lumivalkeat kaakelit.
Aamiainen: Uskomattoman monipuolinen - sai minut melkein nauramaan ääneen, kun vertasin sitä Villa Ottilian aamiaiseen. Mehuja oli jokaiseen lähtöön, jugurtteja pitkä rivi mistä valita. Oli lämmintä ja kylmää ruokaa, perinteistä puolalaista (krakovanmakkarat ja jännää hyvää juustoa) ja kansainvälistä (pekonia ja munakokkelia, paistettuja nakinpaloja ja tomaatteja etc.) - Silti - se tärkein minulle, kahvi, loppui kesken kun kahviautomaatti hajosi, eikä lähistöllä näyttänyt olevan ensimmäistäkään tuikitavallista kahvinkeitintä. Komean kahvimasinan korjaamiseen, joka suolsi sisältään kaikkia maailman kahvivariantteja, lattea ja espressoa etc, tarvittiin ihan teknikko jos ei kaksi. Eikä meillä ollut aikaa sellaista odottaa. Jäätiin siis ensimmäisenä aamuna ilman kahvia. Masina oli kuulemma hajonnut seuraavanakin aamuna, mutta silloin me olimme ehtineet jo omat sumppimme juoda.
Plussat: Internet toimi moitteettomasti ja huoneet olivat rauhallisia. Mutta niin niiden pitääkin olla jos maksat huoneesta 250 euroa yö!
Miikat: Mieleen jää parikin juttua, joista päällimmäisenä minibaari-show. Joka meni näin:
Kun rekisteröidyt sisään kysyy respavirkailija aiotko käyttää minibaaria. Ilmoitin etten aio. Respahenkilö: "Mikäli aiot käyttää minibaaria, täytyy sinun luovuttaa meille luottokorttisi, jota vastaan avaamme tilin sitä varten." Ilmoitin uudelleen, että en todellakaan aio minibaaria käyttää, enkä avaa mitään tiliä. En viitsinyt sanoa, että en kai minä hullu ole ja käytä minibaaria. En varsinkaan ole valmis maksamaan jostain miniputelista olutta tai vodkaa taivaallisia hintoja, kun hotellin ulkopuolella on minuutin kävelymatkan päässä 24h auki oleva kioski, joka myy minulle samoja tuotteita murto-osalla siitä hinnasta kuin mitä hotelli pyytää. Tätä en siis sanonut. Tyydyin vain vakuuttamaan, että en aio käyttää minibaaria.
Siirryn hotellihuoneeseen ja n. 15 minuutin kuluttua ovelle koputetaan. Avaan oven ja siellä on joku kerrostyyppi, joka haluaa tarkistaa etten ole minibaaria käyttänyt. Ja ilmoittaa sulkevansa nyt minibaarin lukolla. Yksi lysti minulle mietin. Ja ajattelen, että ei täällä paljoakaan ihmisiin luoteta. Mutta sulkekoon kaappinsa, jos siitä heille turvallisempi mieli tulee.
Viimeisen päivän aamuna olen yksin hotellihuoneessa kun Kimmo on lähtenyt vielä aamupäiväksi konferenssiin. Uloskirjautuminen hotellista on käsittämättömästi jo klo 11.00 aamulla, yleensä se kai on hotelleissa klo 12.00 - näin ainakin Villa Ottiliassa. Olen siis hotellihuoneessa ja kello on n. 10.00 aamulla. Kun oven takana on jälleen hotellin virkailija, joka haluaa tulla tarkistamaan, etten ole sittenkin käynyt minibaarilla. Joka on siis lukittu jo heti saapuessani. Sorkkaraudallako ne luulevat minun sinne janoisena murtautuneen?
Aivan outoa, mietin minä. Ei uskoisi että Radisson-hotelleille maksamattomat (lukitun) minibaarin laskut olisivat suuri tappio isossa mittakaavassa. Mitä aarteita ne siellä pitävät? Plutoniumia? Sulaa kultaa? Kuningasmehiläisen vahaa?
Ehkä olen pikkumainen, mutta odotan 250 euroa/yö -hotellilta jotenkin ruhtinaallista palvelua. Ja tuo minibaarin niuhotus, sen lukitseminen ja tarkastus ennen virallista uloskirjautumista osoittaa minusta epäluuloa asiakasta ja tämän rehellisyyttä kohtaan. Joka tuntuu itse asiassa aika loukkaavalta.Vai olenko mielestänne väärässä?
Eikä tässä vielä kaikki Kello on 10.45 aamulla kun ovelle koputetaan ja kerrossiivooja kysyy voiko huonetta tulla jo siivoamaan. Olen jo valmis räjähtämään. Ilmoitan, että en todellakaan aio lähteä huoneesta ulos lähimpään 15 minuuttiin, joten kerrossiivooja voi aloittaa hommansa jostain ihan muualta.
Eli - pikkujuttuja, mutta niiden vuoksi Radisson Blu ei saa minulta montakaan tähteä. Toisaalta, Radisson-ketju tuskin sen vuoksi kaatuu - eipä ole ennenkään ollut siellä varaa yöpyä, eikä ole sellaista tähtäimessä tulevaisuudessakaan.
--
Siirrytään kakkoshotelliimme, vaatimattomaan kolmen tähden Astoria-hotelliin Kazimierzissä.
Astoria-hotelli - meidän huoneemme kolmannessa kerroksessa, meidän ikkuna auki
Hinta: 182 euroa neljä yötä eli n. 45,50 euroa/yö (Laitoin aiemmin blogin kommentteihin Sepolle ja Marille väärän hinnan ja väitin neljä yötä maksaneen vain 128 euroa - meni numerot väärinpäin.)
Sijainti: Erinomainen, jos Kazimierzistä pitää. Alhaalla kadulla pauhasi kyllä Bill Hickman -baarin elävä musiikki kahtena yönä aamutunneille asti, mutta kolmanteen kerrokseen musiikki ei kuulunut sittenkään kovin lujaa + kun suljimme ikkunat, ei se häirinnyt meitä oikeastaan ollenkaan. Toisaalta, olimme aika väsyneitä joka ilta nukkumaan mennessämme. Joitain muita musiikki olisi voinut häiritä.
Huone: Meidän huoneemme oli 3. kerroksessa (talossa hissi) ja se oli SUURI. Ikkunat Jozefa-kadulle. Kalustus oli aika simppeliä ja huone suuruutensa vuoksi hieman aution oloinen, mutta peti oli todellakin mainio ja iso. Kylppäri iso ja siisti, suihkukaappi. Joka päivä kiikutettin huoneeseen uudet isot ja muhkeat pyyhkeet ja oltiin valmiita siivoamaan huone. (Me laitoimme ovelle koko oleskelumme ajaksi lapun: Do not disturb, koska emme huonetta sotkeneet emmekä kaivanneet siivoojia.)
Palvelu: Aivan erinomainen ja mukavasti henkilökohtainen - respassa oli koko neljän päivän ajan 24h avulias ja ystävällinen ihminen paikalla, ainoana poikkeuksena saapumispäivänämme respassa ollut hömelö nainen, joka oli vaan jotenkin kummallinen. Baarissa ja aamiaishuoneessa oli todella kivoja tyyppejä, jotka näkivät ekstravaivaa että saimme kaksi tietokonetta yhteen pistokkeeseen (etsittiin jatkojohto) ja jotka muutenkin olivat todella herttaisia ja mukavia.
Aamiainen: Ihan ok. Oli kahvia, teetä, mehuja, jugurttia, raksuja ja cornflakesia, muutamanlaista erilaista sämpylää ja leipää, leikkeleitä, munia, juustoja, kinkkuja ja paria kolmea erilaista salaattia. Ja tuoreita hedelmiä. Aivan riittävästi meille. Tietenkin Radissonin tarjoilun jälkeen aika vaatimatonta, mutta toisaalta, miten paljon herkkuja ihminen aamulla tarvitsee tai haluaa syödä?
Plussat: Henkilökunnan avuliaisuus, siisteys.
Miikat: Katutasolta lähibaareista kuuluva musiikki saattaa hermostuttaa herkkäunista, langaton verkko ei toiminut huoneissa, vaikka niin oli hotellin mainonnassa luvattu. Hotellin baarissa/aamiaishuoneessa se kylläkin toimi.
Epäilys: Tutustuimme myös hotellin uuteen omistajaan ja johtajattareen, joka kertoi ostaneensa koko hotellin vasta 3 viikkoa sitten. Naisella tuntui olevan kovasti visioita, ja suunnitelmissa oli muuttaa hotelli viiden tähden hotelliksi. Ponteva naisihminen heiluikin hotellilla joka päivä aamusta iltamyöhään, useimmiten istuen hotellin ravintolassa ystäviensä tai tuttaviensa kanssa. En oikein tiedä miten kohteliaasti osaisin uutta yrittäjää kuvailla. Sanotaan vaikka näin: tekemisen palo on tällä daamilla suuri ja suunnitelmia hotellin suhteen riittää. -- Itse jäin miettimään, että mitä nämä suunnitelmat käytännössä tarkoittavat? Nyt henkilökunta pelasi yhteen kuin orkesteri - kuulin, että osa oli ollut töissä talossa jo neljäkin vuotta. Voimme vain arvella mitä uusi omistaja tuo tullessaan! Parannuksia? Vai henkilökunnan kadon? Uusi rouva omistajatar kun tuntui puuttuvan jokaisen (ammattitaitoisen) työntekijän tekemisiin jollain ohjeella ja neuvolla pitkin päivää.
5 kommenttia:
Odotan mielenkiinnolla, onko tuo minibaarisirkus koko ketjun venkoilua vai onko kyseessä ns. kansallinen erikoisuus. Yövyn nimittäin ensi viikolla yhtenä yönä Brysselin Radisson Blussa enkä todellakaan aio käyttää minibaaria. Majoittumiseni maksaa Euroopan Parlamentti joten tuskin palvelussa muilta osin ilmenee huomauttamisen tarvetta.
Jäämme siis odottamaan minibaariraporttia Brysellistä. Hyvää matkaa ja mielenkiintoista, mitä ikinä oletkaan menossa Euroopan Parlamenttiin toimittamaan.
Astoriassa sattui myös kummallinen sattumus. Olimme eräänä iltana myöhään hereillä, ja äkkiä käytävästä alkoi kuulua merkillistä raahaavaa ääntä.
Kuuntelimme hetken, ja ääni sen kun voimistui. Tiina alkoi usuttaa minua katsomaan, mitä ihmettä siellä tapahtuu. Kurkistin ovesta, ja kas: kaksi kaveria maalaamassa seiniä. Raahaava ääni oli maalitelan ääni, kun se seinän yläosassa otti kiinni kattoon.
Haloo. Kello kaksi yöllä?
No, toisaalta hyvä aika tehdä remonttia, kun käytävillä ei liiku ketään osumassa tuoreeseen maaliin.
Hauskoja hotellihavaintoja ammattilaisilta. Ei kandee sokeasti luottaa viiden tähden nukkumapaikkoihin :) Toivottavasti Astorian uusi omistajakin sen ymmärtää.
On se niin ettei hyvien hotellien palvelu tähtien määrää katso!
Seppo&Mari
PS. Niin, voi ne tähdet jotain kertoa tietokonehuoneen varustelusta - muttei edelleenkään palvelusta.
Lähetä kommentti