tiistai 4. lokakuuta 2011

Kimmon viisitoista minuuttia kuuluisuutta

Matkakertomus jatkuu eilisestä, jolloin yhteismarkkinoita käsittelevä seminaari eli SIMFO 2011 alkoi ja Kimmo paistatteli hetken maailman tai ainakin Euroopan huomion keskipisteessä. Mies itse kuittasi nämä uljaat hetkensä "viideksitoista minuutikseen", muistaen Andy Warholin  teoreemaa kuuluisuudesta ja sen hetkellisyydestä.

Kimmo voi olla niin vaatimaton kuin katsoo tarpeelliseksi. Se ei estä minua silmät tähtinä loistaen kehumasta miestä ja tämän erinomaista ulosantia ja rauhallisuutta tilaisuudessa, joka olisi saanut tavallisen pulliaisen hyperventiloimaan, jos ei pyörtymään. Siis kehun ja kerron.

Olemme siis maanantaiaamussa, jonka aloitimme Radisson Blun aamiaisella. Minä kiertelin seisovia pöytiä ja melkein nauroin ääneen. Mietin Villa Ottilian ja Radissonin aamiaispöytien tarjontaa. Me kun joskus, kun asiakkaita on hieman runsaammin, tarjoamme kahta erilaista tuoremehua: perinteistä appelsiinia ja sitten jotain hieman eksoottisempaa, vaikka tomaattimehua. Radissonissa eri mehuja oli yhdeksää eri lajia. Ja päälle kaksi erilaista smoothieta. Taidamme toistaiseksi jäädä vertailussa hieman alakynteen.

Kun vatsat olivat tankatut ja kaikki viisi kilpailun voittajaa kohdanneet toisensa kasvotusten, lähdettiin talsimaan konferenssipaikalle, joka sijaitsi Jagiellonski-yliopiston yhteydessä. Iso talo, suuret turvatoimet, kuin lentokentällä ikäänsä.



Tummien ovien taakse kätkeytyy yli 1.200 delegaattia.


Osanottajat kirjautuvat konferenssiin, kunhan ensin ovat selvittäneet turvatarkastuksen.

Viisi voittajaa ovat aina konferenssirakennukseen saapumiseen asti olleet enemmän tai vähemmän omillaan. Yhteyshenkilöä joka olisi hoitanut voittajien saapumisen tai vastaanoton Krakovaan ei ole ollut. Mutta kun viisikko saapuu konferenssihalliin, saavat he sitten jo perin ruhtinaallisen kohtelun. Viisikkoa on vastassa useampikin henkilö, heidät ohjataan kädestä pitäen saliin ja omille paikoilleen, toiseen riviin isoa salia. Minä kipitän viisikon matkassa ja minullekin järjestyy paikka tämän voittoisan ryhmän peesisssä. Sitten juodaan kahvit VIP-tilassa ja palataan saliin missä voittajille annetaan viimeiset nuotit tulevaan koitokseen.

Delegaatit alkavat saapua saliin.


Ja tässä istuu voittoisa viisikko, oikelta vasemmalle: Kimmo (Suomi), Alvaro (Espanja), Barbara (Itävalta), Karolina (Puola) ja Christos ) Kreikka.

Kokous alkaa alkupuheilla - ensimmäisenä aloittaa Euroopan Parlamentin puhemies Jerzy Buzek. Sitten on vuorossa Puolan varapääministeri Waldemar Pawlak ja Ranskan entinen maatalousministeri, nykyinen EU:n sisämarkkinakomissaari Michel Barnier.


Eurooppaparlamentin presidentti ja puhemies vauhdissa.

Ja sitten on vuoro meidän sankarien, Voittoisan Viisikon. Ensin esitetään jokaisesta tehdyt videot, Kimmo ensimmäisenä ja nyt yleisö ikäänkuin herää horroksesta, kuuntelee ja naurahtelee videoiden vitsikkäille animaatioille. Ja tärkeät tyypit kuuntelevat sanomaa otsat kurtussa.

(Muistin virkistämiseksi, Kimmon video löytyy tästä: Kimmo Linkama from Finland)

Kimmo katselee videota itsestään.


Kimmo kahdelle screenille levitettynä.

Päättäjät katsovat videoita ja kuuntelevat.


Parlamentin presidentti Jerzy Buzek on tarkkana.

Ja sitten on aika kutsua sankarit lavalle. Ja on vuorossa haastattelu, jonka aikana jokaisella on mahdollisuus kertoa omista ajatuksistaan. Kimmo seisoo suoraselkäisenä ja esittää asiansa selkeästi ja hyvällä englannilla. Minä tietenkin olen ihan täpinöissäni, mutta silti olen sitä mieltä, että kun mies rauhallisesti selittää asiaansa moni kuuntelee aivan eri tavoin kuin vaikka perinteistä pöntöstä-puhetta-liturgiaa:

Kimmo selittää asiaansa ja suuri screen toistaa puhetta ja kuvaa.

Ja sitten alkaa palkintojenjako. Jokainen saa kiitokseksi kirjoituksestaan akryylille painetun kunniakirjan sekä hervottoman painavan korin suklaata ja mitä lie. Kivaa, joo, mutta meillä oli suunnitelmissa käyttää ne pari liikenevää kiloa matkatavaroissa mahdollisille tuliaisille. No, nyt mennään kotiin hervottoman suklaakorin kanssa. Enkä kyllä oikeasti ole koskaan kuullut että Puola olisi erityisen tunnettu suklaastaan. Oletteko te?

Palkinto ei sinällään ole tärkeä, vaikka olisihan se ollut aika paljon mukavampaa vastaanottaa kevyt iPad tms. Mutta eihän me Krakovaan tultu täydentämään kodin elektroniikkaa. Vaan hakemaan tunnustusta. Ja kyllä olikin aika selvää, että Kimmo nautti hetkestään:


Kimmo vastaanottaa suklaakorin ja vaikuttaa vähintäänkin tyytyväiseltä. Ympärillä hännystelee Puolan varapääministeri ja Ranskan entinen maatalousministeri.

Että tällaiset viisitoista minuuttia. Ei hullumpaa.

Ja jos tarkkoja ollaan, ei tämä taida jäädä tuohon viiteentoista minuuttiin. Mutta siitä voi Kimmo kertoa tai kommentoida jos haluaa.

Minä vaan seuraan ja kuvaan ja ihailen edustuskelpoista miestäni. Ja mikäs siinä.

15 kommenttia:

Kimmo Linkama kirjoitti...

Kun yleensä on tottunut olemaan "harmaa eminenssi" erilaisten asiakkaille tehtävien juttujen taustalla, oli kummallista liikkua muina miehinä yli tuhannen ihmisen joukossa, ja yhtäkkiä jostain sivusta hyppää ihmisiä onnittelemaan: "Tosi hyvä juttu!" "Onneksi olkoon!" ja niin edelleen. Yllättävän moni tunnisti kasvoni filmistä.

Mikä vielä kummallisempaa, asiani tuntui ottaneen todella tulta. Paikallisen radioaseman haastattelun lisäksi minua lähestyi kymmenkunta eri tahoa, joiden mielestä SEPA-alueen e-laskutusvaikeudet, kansainvälisten pankkisiirtojen ongelmat ja yhteismarkkinoiden etujen kommunikointi kansalaisille ja bisneksille olivat tärkeitä. Saa nähdä, mitä näistä mahdollisesti realisoituu.

Mutta mikä tärkeintä: suhtauduin etukäteen koko konferenssiin hiukan epäluuloisesti (luultavasti kuullaan taas poliitikkojen ympäripyöreyksiä), mutta koko foorumia leimasi yllättävän vahva eteenpäinpyrkimisen meininki. KAIKKI olivat sitä mieltä, että yhteismarkkina sen alkuperäisessä hengessä pitää saada toimimaan, ja päättävissä asemissa olijat vakuuttivat vievänsä asioita eteenpäin.

Pääpointeiksi kiteytyivät palvelujen laajentaminen, yksinkertaistaminen ja aktiivinen tiedon välittäminen.

Ongelmaksi toki muodostuu se, että EU:n kansallisten poliitikkojen omassa, puolueen tai muun sidosryhmän intressissä ei ole edistää yhteistä hyvää vaan omaa hyvää, kuten myös se, että kansallisen lainsäädännön sopeuttaminen yhteiseurooppalaisiin tavoitteisiin vie aikaa.

Mutta kuten englantilaiset sanovat: When there's a will, there's a way - Kun on tahtoa, keinot löytyvät kyllä.

Haluan kovasti uskoa, että tahtoa ja keinoja löytyy.

Tästä kommentista tulee liian pitkä, jos alan markkinoida yhteismarkkinan etuja, joten lopetan tähän ja koetan palata aiheeseen yksityiskohtaisemmin toisaalla.

Sylvia kirjoitti...

Onneksi olkoon!!!
Toivotaan nyt että jotain hyvää tästä irtoaa muutenkin kuin se suklaa!!
No miltä puolalaisten tekele maistui? Schweizissä tai Belgiassa kun olisitte olleet jos nyt oli pakko suklaata saada... :-) Tai miksei Fazerin sininen!!

Maria kirjoitti...

Hienosti hoidettu, tärkeä asia. Raportti paikanpäältä oli myös loistava.
Onnittelut teille molemmille!

Mannu kirjoitti...

No WAU! Hienon näköistä! Ei ihme, että rouva hiukan fiiliksissä!

Marjattah kirjoitti...

Iloisena ja ylpeänä seuraan palkintoreissua. Ja olen varma, että se poikii jotakin hyvää, kun Kimmon osaaminen ja esiintymistaito saa julkisuutta.

Kimmo Linkama kirjoitti...

Sylvia: Suklaat ovat vielä maistamatta. Kauniin lahjakorin ihailu on tähän saakka riittänyt. Kori pahus vain on tosi hankalan muotoinen ja kokoinen kuljetettava lentomatkaillessa, joten ilmeisesti täytyy purkaa sisältö matkalaukkuun ja jättää kori Puolaan.

Marjattah: Olisi todella kiinnostavaa päästä mukaan johonkin yhteismarkkinoita koskevaan projektiin. Yhteydenottajat - luonnollisesti - olivat kaikki tavalla tai toisella tekemisissä kommunikaation kanssa, joten sikäli ammatillistakin toivoa on horisontissa.

Larko kirjoitti...

Onnitteluni sekä palkitulle että kannustajalle!

Joudun kahden viikon kuluttua pistäytymään Brysselissä samankaltaisissa merkeissä. Siksi oli erittäin valaisevaa ja hyödyllistä saada käsitystä tämän sortin reissun käytännön puolesta.

Raakki kirjoitti...

Hienoa!

Onneksi olkoon!

Outi kirjoitti...

Upeeta ja mahtavaa! Onnea vielä. Näen sieluni silmissä Kimmon seisomassa rauhallisena estradilla ja toisaalta taas pikkurouvan täpinöissään kameran kanssa ;)
Kiva kun pääsit mukaan sinne, Tiina!

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos myös minun puolestani onnitteluista, menevät perille.

Ja Outi, näinhän se meni, aika tarkkaan.

Kersten kirjoitti...

Kuulostaa upealta koko tilaisuus! Onnittelut menestyneestä konferenssista meidänkin puolesta!

Vallaton kirjoitti...

Olen NIIN ylpeä TEISTÄ! Järjestäjien suklaakoripalkintoa vähän kummeksun. Niin paljon, kun koreista tykkäänkin, pitäisi järjestäjien VÄHÄN ajatella lentomatkailijoita.

Tiina Linkama kirjoitti...

Vallaton - monikko on vähän turhan iso sana. Kimmohan se oli joka tämän kaiken sai aikaan.

Eipä silti, pitää ihan pikkuisen kehua itseä: vaikka EU:lla oli omat maksetut valokuvaajat paikalla, ovat nyt järjestäjät pyytäneet lupaa käyttää minun kuvia tiedotteissaan. Kysyin varovasti maksusta, mutta siihen en ole saanut vastausta.

Vallaton kirjoitti...

Monikko ei ole yhtään turhaan isona. Kimmolle ihan valtavasti isoja kirjaimia, mutta sinulle kuvaajana ja kertojana isot kirjaimet ovat ihan paikallaan.

Olette isojen kirjaimien arvoisia, enkä huuda. Tämä menee nyt varmaan vähän ylitse hilseen joillakin, mutta nyt en väliltä :), olen liian väsynyt.

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos Vallaton ja hyvää yötä!