Useimmille meille koirille koittaa elämässä hetkiä, jolloin joudumme hetkeksi eroamaan kotiväestä ja joudumme hoitoon jonkun toisen hoiviin. Se ei ole kivaa, koska koiran paikka on oman perheen luona. Tulee hetkeksi eroahdistusta ja sellaista kurjaa tippaa silmäkulmaan. Mutta siitä mennään yli. Ja sitten on vain oikeus ja kohtuus, että otetaan lomasta ja Hoitotädistä kaikki irti.
Siihen kuitenkin tarvitaan, paitsi asennetta, myös tietoa, jota ei koirakouluissa suuremmalti jaeta. Niinpä minä annan teille viisi vinkkiä millä saadaan Hoitotäti polvilleen, palvelemaan sinua kuin kuningasta. Vinkit koskevat sellaisia koiran elämän keskeisiä aiheita kuten herkut, nukkuminen ja yleinen hauskuutus ja kokopäiväinen huomiointi.
Ja tässä näitä on, ottakaa opiksi ja käyttöön!.
1. Ulkonäkö
Ensinnäkin sinun tulee vaikuttaa pieneltä ja hellyttävältä.. Kokohan on minulla jo luontaisetuna, mutta pieneen ja hellyttävään kuuluvat myös eleet ja ennen muuta suuuuuret silmät ja kokoosi epäsuhtaiset korvat. Ne purevat tasavarmasti vähänkään herkempään sieluun.
Alla paras kummituseläin-katseeni, aukirevähtänein suurin suklaasilmin kera suurten lepakkokorvien. Ottakaa mallia, hyvät kaverit, harjoitelkaa vaikka peilin edessä, ja jo pelittää:
Olen pieni, ja minulla on suuuuret silmät ja suuuuret korvat. Voitko kieltää minulta mitään?
2. Ole innostunut kaikesta päivärutiinista poikkeavasta ohjelmasta
Kun sinulle ehdotetaan ylimääräistä kävelylenkkiä, pihalla puuhastelua, kaupunkikierrosta, innostu! Osoita että arvostat kaikkea mitä sinulle tarjotaan. Heiluta häntää, säntäile, ryntää kohti, loiki ja värisytä koko kehoa. Älä arkaile, vaikka tietäisit näyttäväsi hieman hölmöltä. Sillä palkintona sinulle tarjotaan lisää uusia elämyksiä. Testattu. Toimii!
Puise Nina, jee, pelittää! Ihanaa! Jee! Hyppelyä!
3. Ole määrätietoinen ja sinnikäs
Jos sinulla on tavoite, kuten ruokavalion muuttuminen peruspöperöstä herkuiksi, sinulta vaaditaan päättäväisyyttä. Kieltäydy perusnappuloista. Ole surullinen. Kerro Hoitotädille, että olet nälkäinen, mutta valitettavasti et mitenkään voi syödä tylsiä nappuloita. Nouki nappuloiden keskeltä vain herkkupalat. Näytä nälkäiseltä. Ja hiljalleen nappuloiden suhde herkkupaloihin muuttuu, nappuloita vähemmän, herkkuja enemmän.
Tämä kuitenkin edellyttää pitkää pinnaa, eritoten jos nujerrettavana on Kummitädin kaltainen ruokapoliisi, joka on sitä mieltä, että nälkä on koiralle ruuan paras kyytipoika. Viisi päivää nirsoilua ja pikku hiljaa Kummitäti on alkanut jakaa kunnollista sapuskaa kuten keitettyä maksaa, verilettuja (miksei meillä niitä ole ollut kotona - herkkua!) ja paras tänään: Anne-tädin kokkaamaa parmesaanikanaa (vain suolattomia kohtia).
Hoitotäti huokailee että olen nirso. Ja sitten huokailee, että onhan sinun eläinraukan jotain syötävä. Ja herkkua sataa kuppiin. Ja Hoitotäti hiljaa mutisee: "No tämä on lomaa. Kotona on sitten eri meininki."
Jokaisen koiran päämäärä on nukkua isännän pedissä. Useimmat koirakaverit, kuten vaikka ottoveljeni Latte, tyytyvät siihen, että salaa hyppäävät pehkuihin Johtokunnan katseen livettyä. Siihen pystyy joka koira. Mutta että valloittaa pysyvän petipaikan isäntäväen tai Hoitotädin vierestä, siihen tarvitaan jo enemmän ponnistusta.
Tekniikoita on monia. Vedota myrskyyn ja pelkoon. Hypätä hiljaa pimeässä viereen ja sitten asettua aloilleen. Se ja sama miten ensimmäinen kerta juonitaan, tärkeintä on muistaa, että saavutetuista eduista ei luovuta. Esitä tyhmää: miksi tänään en saisi tulla viekkuusi, jos eilen sain? Eikö teidän ihmisten pitäisi olla johdonmukaisia kasvatuksessanne?
Olen pieni koira suurin silmin ja suurin korvin. Et kai minua pois aja?!
Ja sitten voidaankin nauttia kunnon unista paraatipaikalla.
5. Ole ihmisen paras ystävä:vartioi tämän majaa, vaimoa ja karjaa
Yleensä riittää että asetut hetkeksi vartiopaikallesi ja sitten tomerasti haukut kaikkea liikkuvaa, kuten varista, naapurin kissaa ja kaukaisuudessa starttaavaa ruohonleikkuria. Ja ei aikaakaan kun sinut kutsutaan sisälle sieltä 'räksyttämästä'. Jonka jälkeen voit todeta työpäivän päättyneeksi.
Vahtivuorossa liiterin kulmalla. Helppo pesti - paljoakaan ei maailmassa tapahdu.
Tässä nämä minun viisi ohjetta hoitolomaa aloittavalle lajitoverille. En puhu mitään niille, jotka menevät koirahotelleihin - olen antanut itseni ymmärtää, etteivät ne mitään oikeita hotelleja ole, vaan aika ikäviä paikkoja. Suosittelen siis Hoitotätejä, kuten tämä minun Kummitätini. Päältä aika tiukkaa ollakseen, on säännöt ja blaa-blaa. Ja jo viikon hiillostamisen jälkeen aivan sulaa vahaa.
terv. Teidän Rummukainen
Jälkikirjoitus: Yksi on minulla vielä saavuttamatta, vaikka olen jo sitäkin haavetta työstänyt. Tahdon auton rattiin!
12 kommenttia:
Ihana tuo Rummukainen!
Ajatellaanpa koirien ymmärryskyvystä/älystä mitä tahansa, niin kyseinen veikkonen osaa hurmata, ja tietää sen!
Olen kyllä sitä mieltä, että kaikki koirat omaavat itseään hyödyntäviä ominaisuuksia..
Kunnon rutistus yövuorolaiselta, jonka vuoro muuttui heti hieman kevyemmäksi blogin luettuaan!
Susanna
Voi sinä hurmaava Rummukainen! Tällä jutulla pärjään koko päivän :)
Varmaankin koirille hyvät ohjeet, mutta me kissat emme niitä tarvitse. Palvelijamme ovat sulaa vahaa muutenkin ensi hetkestä alkaen.
t. Röllinpötkylä, Riitu Piitulainen ja keisarinna Siiri
Kyllä siellä koiruutta passataan kuin piispaa pappilassa! :-)
Mutta miksikäs ei, kyseessähän on iki-ihana Rummu! Terkkuja ja rapsutus!
Muuten, rupes naurattamaan nuo Emon kissannimet!!! Ihan maan mainioita!!!
Täällä on ihan taviksia: Skrållis ja Sussan, mutta kyllä nekin osaavat! Edellä mainittu 8 kg otus löhöö heti rinnan päällä kun vähänkin maata panen!!
Voi, Tiina ja sinun tarinasi!
Juttu pelasti päivän kertaheitolla!!
T. Jussi
Haa, ja minä kun luulin myöskin, että nälkä koiran kupille ajaa. Vaan ilmeisesti Rummu ei olekaan mikään ihan turha vovve. Pienellä painostuksella saakin suurta aikaan... eikä asiaa tietysti pahenna ollenkaan ne lehtopöllömäiset auki rävähtäneet silmät.
Meillä käydään ikuista ruokariitaa kissojen kanssa, jotka voivat olla todella nirsoilijoita, kun sille päälle sattuvat. Just äsken pistin kissankuppiin suht tyyristä "svensk husmanskost för katter" ja Lyyli-neiti kävi sniffaamassa kupin ääressä "ai tätä taas" ja poistui paikalta loukkaantuneen näköisenä.
Huokaus.
Tsemppiä vaan, vaikka Rummu on tainnut jo ottaa sekä Hoitotädin että Anne-tädin pauloihinsa...
T:Jaana
Kiitos kaikille kommentoijille - näinhän tämä elämä menee. Rummu vie ja minä vikisen. Ja Lattelle ei sitten puhuta tästä mitään!
Voi mahoton, mitä aivopesijä olet, Rummu :D
Sylville tiedoksi: alunperin kissoillamme oli vain yksinkertaiset nimet Rölli, Riitu ja Siiri, vaan vuosien myötä nimien määrä on karttunut, tuossa edellisessä viestissä vain kymmenesosa niistä. Muita mainitakseni Röllykkä (Rölli), Sissi Sisupussi (Siiri), ja Riitukka (Riitu), ja kaikki tietysti kullanmuruja ja söpöläisiä.
t. emo-palvelija
P.s. Ei ehkä kuuluisi tälle palstalle, vaan olkoon... toivon Tindeltä ymmärrystä.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä...
Kia tervehtii Rummukaista - ovat mieleltään kovin saman oloisia!
Lähetä kommentti