Kimmo voi olla niin vaatimaton kuin katsoo tarpeelliseksi. Se ei estä minua silmät tähtinä loistaen kehumasta miestä ja tämän erinomaista ulosantia ja rauhallisuutta tilaisuudessa, joka olisi saanut tavallisen pulliaisen hyperventiloimaan, jos ei pyörtymään. Siis kehun ja kerron.
Olemme siis maanantaiaamussa, jonka aloitimme Radisson Blun aamiaisella. Minä kiertelin seisovia pöytiä ja melkein nauroin ääneen. Mietin Villa Ottilian ja Radissonin aamiaispöytien tarjontaa. Me kun joskus, kun asiakkaita on hieman runsaammin, tarjoamme kahta erilaista tuoremehua: perinteistä appelsiinia ja sitten jotain hieman eksoottisempaa, vaikka tomaattimehua. Radissonissa eri mehuja oli yhdeksää eri lajia. Ja päälle kaksi erilaista smoothieta. Taidamme toistaiseksi jäädä vertailussa hieman alakynteen.
Kun vatsat olivat tankatut ja kaikki viisi kilpailun voittajaa kohdanneet toisensa kasvotusten, lähdettiin talsimaan konferenssipaikalle, joka sijaitsi Jagiellonski-yliopiston yhteydessä. Iso talo, suuret turvatoimet, kuin lentokentällä ikäänsä.
Tummien ovien taakse kätkeytyy yli 1.200 delegaattia.
Osanottajat kirjautuvat konferenssiin, kunhan ensin ovat selvittäneet turvatarkastuksen.
Delegaatit alkavat saapua saliin.
Ja tässä istuu voittoisa viisikko, oikelta vasemmalle: Kimmo (Suomi), Alvaro (Espanja), Barbara (Itävalta), Karolina (Puola) ja Christos ) Kreikka.
Kokous alkaa alkupuheilla - ensimmäisenä aloittaa Euroopan Parlamentin puhemies Jerzy Buzek. Sitten on vuorossa Puolan varapääministeri Waldemar Pawlak ja Ranskan entinen maatalousministeri, nykyinen EU:n sisämarkkinakomissaari Michel Barnier.
Eurooppaparlamentin presidentti ja puhemies vauhdissa.
Ja sitten on vuoro meidän sankarien, Voittoisan Viisikon. Ensin esitetään jokaisesta tehdyt videot, Kimmo ensimmäisenä ja nyt yleisö ikäänkuin herää horroksesta, kuuntelee ja naurahtelee videoiden vitsikkäille animaatioille. Ja tärkeät tyypit kuuntelevat sanomaa otsat kurtussa.
(Muistin virkistämiseksi, Kimmon video löytyy tästä: Kimmo Linkama from Finland)
Kimmo katselee videota itsestään.
Kimmo kahdelle screenille levitettynä.
Päättäjät katsovat videoita ja kuuntelevat.
Parlamentin presidentti Jerzy Buzek on tarkkana.
Ja sitten on aika kutsua sankarit lavalle. Ja on vuorossa haastattelu, jonka aikana jokaisella on mahdollisuus kertoa omista ajatuksistaan. Kimmo seisoo suoraselkäisenä ja esittää asiansa selkeästi ja hyvällä englannilla. Minä tietenkin olen ihan täpinöissäni, mutta silti olen sitä mieltä, että kun mies rauhallisesti selittää asiaansa moni kuuntelee aivan eri tavoin kuin vaikka perinteistä pöntöstä-puhetta-liturgiaa:
Kimmo selittää asiaansa ja suuri screen toistaa puhetta ja kuvaa.
Ja sitten alkaa palkintojenjako. Jokainen saa kiitokseksi kirjoituksestaan akryylille painetun kunniakirjan sekä hervottoman painavan korin suklaata ja mitä lie. Kivaa, joo, mutta meillä oli suunnitelmissa käyttää ne pari liikenevää kiloa matkatavaroissa mahdollisille tuliaisille. No, nyt mennään kotiin hervottoman suklaakorin kanssa. Enkä kyllä oikeasti ole koskaan kuullut että Puola olisi erityisen tunnettu suklaastaan. Oletteko te?
Palkinto ei sinällään ole tärkeä, vaikka olisihan se ollut aika paljon mukavampaa vastaanottaa kevyt iPad tms. Mutta eihän me Krakovaan tultu täydentämään kodin elektroniikkaa. Vaan hakemaan tunnustusta. Ja kyllä olikin aika selvää, että Kimmo nautti hetkestään:
Kimmo vastaanottaa suklaakorin ja vaikuttaa vähintäänkin tyytyväiseltä. Ympärillä hännystelee Puolan varapääministeri ja Ranskan entinen maatalousministeri.
Että tällaiset viisitoista minuuttia. Ei hullumpaa.
Ja jos tarkkoja ollaan, ei tämä taida jäädä tuohon viiteentoista minuuttiin. Mutta siitä voi Kimmo kertoa tai kommentoida jos haluaa.
Minä vaan seuraan ja kuvaan ja ihailen edustuskelpoista miestäni. Ja mikäs siinä.
