Nyt se on kotona, Turbuneemen kokosta pelastettu ovi. Ei auttanut Kimmon vastaan hangoittelu, ja luulen, että lopulta Kimmo jopa nautti pienestä jännityksestä, jota rouva tälle järjesti. Sillä vaikka emme mielestämme tehneet mitään väärää hakiessamme pois heitetyn oven tulevasta kokosta, ei olo ollut kuitenkaan ihan levollinen.
Kotimatkalla, oven törröttäessä takaluukusta ulos hihittelimme kuin pienet lapset pahanteossa. Joltain sivutieltä lähti peräämme auto ilman valoja ja Kimmo arveli sen olevan Kasispean Chief Inspector Jacques Clouseaun, joka ajaa sammutetuin valoin. Lisää hihittelyä. Kun auto kääntyi seuraavasta risteyksestä toisaalle hihkaisi Kimmo: "Karistimme sen kannoiltamme!"
Ovi oli todella painava, on siis umpipuuta, ja suora. Yhdestä reunasta liitokset ovat irrallaan, mutta luulen, että pienellä voimankäytöllä ja paukutuksella ne saadaan paikoilleen. Nyt pitäisi vielä tietää miten tästä eteenpäin - hioa täytyy, mutta sitten toisaalta menetetään pinnan rustiikki hilseily. Emmekä tiedä mitä tai montako maalikerrosta hilseilevän maalin alta löytyy. Eli pitääkö hioa aivan puuhun saakka. Jonka jälkeen sen voisi lakata jollain sävylakalla.
Heräsin aamulla virkeänä kuin peipponen - tsirp tsirp - sillä uusi haasteellinen homma odottaa. Saapi näkee mitä tästä tulee. Jotain hienoa tai massiivinen pettymys. Aika näyttää.
Ja neuvoja otetaan mielellään vastaan, onko jotain mitä minun pitäisi tietää ennen kuin alan pintaa raaputtamaan? Puhdistamisesta, hiomisesta tms?
Tässä tämä nyt joka tapauksessa on: meidän ovi, josta pitäisi tulla jonain päivänä olohuoneenpöytä. Se repsottava reuna ylhäällä.
Jälkikirjoitus: Nostettiin ovi tuulikaappiin. Sillä tänään tulee tänne võsulainen Janek viemään ylimääräistä rojua ja vanhat patjat kaatopaikalle. Olisi aavistuksen noloa jos nappaisi oven mennessään. Sitten sitä pitäisi alkaa etsiä Tallinnan kaatopaikalta.
perjantai 18. marraskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Entäpä jos vähän puhdistelette ja laitatte lasin siihen päälle, näin jäisi ajan patina näkyviin.
Olen jossain sisustuslehdessä nähnyt ovipöydän. Siitä oli KEVYESTI hiottu pois irtonainen maali, eikä muuta. Näkyviin jäi maalikerroksiakin jossain kohdissa. Siinä taisi olla lasi päällä ja pukkijalat. Oli kaunis mielestäni aikakerroksineen!
ONNEA!!!!!!!
En mäkään siihen mitään sen kummempaa tekisi. Lasi päälle ja se on siinä. Paitsi ehkä nyt naputtelette noi liitokset yhteen. Ja pahimmat peet pois.
Jes, sait ovesi!
Jess!
Nyt on ovea rapsutettu ja hiottu kevyesti ja homma jatkuu...
Voi tämä oli hauska. Teillä ei varmaan näy sellainen tv-ohjelma kuin tanskalainen maajussi. Hän tekisi käden käänteessä ovestanne tuliterän hienon oven ja halutessaan jotain muutakin. Tyyppi kerää kaiken vanhan talteen ja kierrättää minkä ehtii. Tykkään siitä ohjelmasta kovasti ja aina on suupielet korvissa ohjelmaa katsoessa.
Vallaton - eipä meillä tanskalaiset maajussit näy, valitettavasti.
Lähetä kommentti