Niille lukijoille, jotka ovat tulleet blogini maailmaan vasta viime aikoina, kerrotakoon: me itse elämme Otepäällä, aika lailla landella, kuten Helsingissä sanottaisiin. Luonnonsuojelualueella ja pienessä, joskin vireässä yhteisössä.
Viron toisiksi suurin kaupunki, Tartto, sijaitsee Otepäältä alta 40 minuutin ajomatkan päässä. Ja on meidän henkireikämme kun tarvitsemme lisää happea. Kun haluamme mennä kunnolla syömään, ostoksille, teatteriin tai muuten vain tuulettumaan.
Tartosta olen tänne blogiini kirjoittanut paljon. Ketä kiinnostaa, hän löytää varmimmin aiempia juttuja kirjoittamalla blogin hakukenttään sanan Tartto. Sivuja tulee useita.
Minulle Tartto siis on henkireikä. Se on minusta myös Viron viehättävin kaupunki. Sopivasti provinsiaalinen, sopivasti kansainvälinen. Herttainen.
Mutta Tarttokin muuttuu. Kuten maailma muutenkin. Vanhoja viehättäviä puutaloalueita, kuten Supilinn ja Karlova kunnostetaan. Idylli säilyy. Samaan aikaan rakennetaan myös uutta: 2000-luvun arkkitehtuuria. Pläsku-liikekeskus, joka näyttää taskumatilta. Tasku-kauppakeskus, joka on ulospäin pelkkää lasia. Tigutorn eli etanatornitalo, joka kohoaa yli koko kaupungin. Ne kaikki ovat nousseet aikana jolloin itse olemme eläneet Etelä-Virossa. Ne kaikki ovat meille jollain lailla uusia. Ja siksi hieman vieraita.
Tänään esittelen teille Jõekaare-rakennusprojektin ja sen uuden uljaan talon, jonka asuinneliöt lienevät kalleinta Tartossa. Varmaa tietoa minulla ei ole. Mutta tiedän, että koko rakennusprojekti oli täynnä hype'ä. Ja oletan neliömetrihintojen olevan samaa luokkaa. Voin toki olla väärässäkin.
Jõekaare tarkoittaa suomeksi suunnilleen joen kaarta tai mutkaa. Ja alue onkin sananmukaisesti Emajoen mutkassa.
Muistan kun ensimmäiset Jõekaare-mainokset tulivat Tarton katukuvaan vuoden 2006 lopussa tai vuoden 2007 alussa, ennen kuin koko projektista ei ollut muuta kuin mitä oli komeasti tievarsimainoksiin piirretty. Tarjolla oli mahdollisuus hankkia asunto täysin ainutlaatuisesta talosta, täysin ainutlaatuisella paikalla. Luksusta, luksusta. Ja vielä kerran: luksusta. Plakaattien kuvat lupasivat ainutlaatuista arkkitehtuuria ja asumismukavuutta.
Talon tai alueen rakennusprojektin tulos oli seurausta suunnittelukilpailusta, jonka voitti itävaltalainen arkkitehtitoimisto Atelier Thomas Pucher and Bramberger.
Paljon hype'a ja sitten hiljaisuus. Ensimmäinen talo kuitenkin nousi Emajoen rannalle. Sen jälkeen ei projektista ole mitään sanottavammin kuulunut.
Eilen lähti Tiina sitten tutustumaan tähän kuuluisaan rakennukseen. Joskin vain ulkoa päin.
Minulla on aina ollut vaikeuksia saada horisontit suoriksi valokuvatessani. Pisan tornista saattaa tulla minun kamerassani suora. Ja suorista taloista vastaavasti vinoja. Jõekaare-talo on itsessään vino, joten turha on kuvaajan huolehtia suorista viivoista!
Itävaltalainen arkkitehtitoimisto Atelier Thomas Pucher and Bramberger on suunnitellut talon.
Tämä on siis luksusasumista Tartossa. Ja täytyy myöntää, onhan talo hieno! Mitä enemmän kierrän taloa, sitä enemmän siitä pidän. Pidän sen hieman gaudimaisista kulmista, keikkuvuudesta, ilmavuudestakin. Mietin että miltäköhän asunnot näyttävät, ovatko lattiat suorat vai yhtä vinksallaan kuin mitä ulkoa näyttää.
Jõekaaren talo joen puolelta nähtynä
Kierrän taloa ja kuvaan sitä. Ja mitä enemmän näen taloa eri kulmista, sitä enemmän se minua viehättää. Minusta nämä talon vinksis-vonksis ja honkkelikonkkeli-mittasuhteet ovat hilpeitä. Kaunis talo! Jotain ihan uutta.
Talo vielä yhdeltä sivulta, joka katsoo Tarton keskustaa kohden.
Talo suoraan edestä, sisäänkäynnin puolelta.
Näin olen kiertänyt tämän Tarton ihmeellisen asuintalon. Ja pitänyt siitä. Kokonaisuutena. Talona. Arkkitehdin ajatuksena.
Sillä oikeasti olen taloa kuvatessani aika lailla pää punaisena kiukusta. Siitä, että miksi kukaan ei tässä(kään) maassa kiinnitä pätkääkään huomiota kaupunkisuunnitteluun!!! Kehitellään hienoja systeemejä, hankitaan komea suunnitelma, kallis arkkitehti, rakennetaan talo. Eikä lainkaan mietitä sitä että miten talo istuu ympäristöönsä. Miten se siihen mukautuu.
Ja lopuksi se tärkein kuva - se jota ei esitellä Jõekaaren myyntikuvissa: talo ja ympäristönsä. Luksusta on, eikö vaan! Tai sitten ei!
Maksaisitko sinä itsesi kipeäksi asuaksesi täällä? Ehkä jonain päivänä tämä täyttömaa täyttyy - millä? Samankaltaisilla taloilla? Paraneeko se siitä, en osaa sanoa. Sanokaa te!
Jälkikirjoitus seuraavana päivänä:
Sain nimimerkki Aarelta tänään muutamaisen lisäkuvan tästä ihmeellisestä talosta. Aare oli sattunut paikalle vuonna 2008 jolloin taloa rakennettiin. Tässä muutama kuva samasta aiheesta Aarelta vuodelta 2008:
Kuva: Aare
Kuva: Aare
Kuva Aare
Huomatkaa yllä olevan kuvan keskeneräinen sisäänajotie. Liikennemerkki on kuitenkin paikalle laitettu, vaikka Kimmon havaintojen mukaan ei tietä ei ole tähän päivään mennessä saatu valmiiksi. Tuo takimmainen tie vie nykyisinkin talolle.
Aare ihmetteli myös päätien eli Siili tänavan loppumista ei mihinkään.
Kuva: Aare
Voin kertoa että nyt tämä tie on valmis ja se kurvaa sadan metrin päässä jyrkästi oikealle ja vie Tarton suurimmalle marketille. Se alla:
11 kommenttia:
Ensi reaktio talosta oli kauhistunut, mutta kun olin katsonut kuvia useamman kerran, alkoi talo näyttää paremmalta ja paremmalta. Sehän on hieno! Ympäristöstä ei kyllä voi sanoa samaa. Jösses! Ankeaa täyttömaata. Höh!
Terveisin sateisesta Turusta,
Sarkki
Huikean hyvä juttu - kaikessa karuudessaan. Siinä on kaupungin isillä miettimistä, miten saada maisemasta millään tavoin eheä. Ehdotan suht täysmittaisen koivikon siirtoistutusta.
Olen kova tyttö digipiirtelemään taloja, erilaisia hassuja taloja, mutta tällaiseen mielikuvitukseni ei ole vielä yltänyt.
Aika huikea juttu. Aloin minäkin pitää tästä, kun kanssasi talon ympäri kiertelin. Ja niin, miksi kaikki pitää olla neliskulmaista.... tai pyöröhirttä... Maisemakin tuosta varmaan ajan mittään ehostuu.
I like it!
Sarkki - talo oikeasti on aika hillitön, sopusuhtainen ja jännä. Mutta missä se on!
OnuKoo on samoilla ajatuksilla kanssani.
Vaan mitä OnuKoo ei kuvissa näe, on talolle vievän paraatitien toispuolista rakennuskanta. Joka koostuu hylätyistä tai muuten karmeista neuvostoaikaisista tehdas-varasto-mitä-lie-tonteista. On romahtavia savupiippuja, ruostuvaa teollisuuslatoa, roskaa ja pa*kaa. Hillitöntä.
Mietin juuri, että jos Jõekaaresta ostaa asunnon, on todella huonoa tuuria saada näköalapaikka Tarton surkeimpaan, rujoimpaan ja rapisevipmaan tehdasalueeseen.
(Tästäkään ei ollut mitään mainintaa Jõekaaren mainoksissa, kumma kyllä.)
Kiirepakolainen - tämä on (minun mielestäni) ihan huikean hieno talo. Jos se olisi jossain muualla.
Tai ehkä joskus tulevaisuudessa - kun ympäristö paranee.
Mutta mietin sitä, että jos olisin ökymiljonääri, jaksaisinko elää tuossa suistomaassa, tehdasrakennusten ja joen puristuksessa ennenkuin maisema muuttuisi merkittävästi inhimillisemmäksi.
Onkos tuo vain näköharhaa vai onko pelko että tuo joki vielä joskus tulvii talolle?
Niin, tuli luettua kerralla (töiden häiritsemänä kuudessa tunnissa..) parin viikon blogit lomamatkan ajalta. Hienoja juttuja! Sanon vain kolme sanaa kruunuksi:
-betonitoukka
-munaleikkuri
-Leningrad
Lomamatkalla löytyi muuten mm. Alppien eteläpuolisen Euroopan paras perhemajoitus, Casa do Valle Sintrassa. Sen parhaan ilman aluerajausta tiedämmekin!
Loman pahin pettymys oli palata kotiin ja nähdä yhä niin paljon lunta puutarhassa. Tuolla Välimeren rannoillakin oli jo meille täys kesä.
Kevättä tarkkaillen,
Seppo & Mari
Seppo ja Mari - tervetuloa kotiin!
Kiitos hyvästä majoitusvinkistä.
Ja pahannäköinen kulmien kurtistus betonitoukasta! (Minulta - mies sen sijaan hihittelee tuossa takavasemmalla niin että on lähellä ettei suorastaan ärrrsytä.)
Mutta, kiva kun jaksoitte lukea jutut, ja nyt sitten odottamaan kevättä. Kyllä se tulee!
Aika omituinen talo. :D
Onhan siinä se hyöty, ettei "köyhät ja kateelliset kurki ikkunoista sisään". Hämmästelin taloa jo keväällä 2008, kun se oli rakenteilla. Ympäristö on tosiaankin "haasteellinen".
Talo näyttää jotenkin harakan pesältä. On laitettu kuin nalli kalliolle tasaiseen ankeaan maisemaan. Tuollainen rakennus vaatii paljon ympäristöltään. Keskeneräinen vaikutelma tulee säilymään pitkään.
Aika järkyttävä hökötys omasta mielestäni.Mielenkiintoinen mutta ei ainakaan kuvissa houkuta asumaan.Talo sopisi omasta mielestäni paremmin johonkin metropoliin kuin nykyiselle sijainnille.Jossain Lontoon kaduilla voisin kuvitella moisen.Kuvauskohteena aika mielenkiintoinen.
Lähetä kommentti