DPS:ssä on myös aina viikkotehtävä, Weekly Assignment, jonka säännöt ovat aika tiukat, verrattuna vaikkapa meidän Valokuvatorstain sääntöihin. Kuvan pitää olla tietyn aikarajan sisällä otettu, tehtävään kuvattu vastaus. Sen mukana tulee olla tiedot kuvauspäivästä, kamerasta ja ns. EXIF-tiedot eli tiedot aukosta, ajasta, ISOsta ja polttovälistä. Vain yksi kuva kelpaa vastaukseksi.
Viikkotehtävän lopuksi DPS valitsee kolme parasta vastausta tehtävään ja suitsuttaa niille kiitosta.
Olen minäkin aika ajoin laittanut oman otoksen viikkotehtävään. Ja sitä varten avannut ihan erillisen englanninkielisen blogin: Ottilia's Visions. Jonne on kerääntynyt sen tähänastisena elinaikana kokonaista neljä lukijaa. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin kerrottava, että viikossa keskimäärin kävijöitä on kirjautuneita lukijoita vähemmän. Että se blogin maailmanvalloituksesta ja huikeasta kansainvälisestä suosiosta.
Palataan DPS:n viikkotehtävään. Tällä viikolla oli tehtävänä kuvata The Workplace eli työpaikka.
Voisi kuvitella, että olisin riemusta ratkennut, onhan työpaikkani kotini ja ja kotini liikeyritys. Eikö olisi hienoa ottaa oikein oikein hyvä ja houkutteleva kuva hotellista. Olisihan se samalla mainosta! (Niille neljälle lukijalle, ainakin.)
Vaan en ollut. Riemusta ratkennut. En yhtään.
Ulkona on juuri nyt koko vuoden masentavimmat näkymät: lumi sulaa ja paljastaa tumman maan sen alla. Lumiklönttejä on pudonnut katolta, lumi itsessään on likaista ja kuraista. Tästä ei hotellin ympärysmaisema paljon rumemmaksi mene.
Sisällä olisin tietenkin voinut kuvata, mutta kun tuntuu että olen kuvannut jo Villa Ottilian jokaisesta kuvakulmasta. ja ottanut jo ne "mainoskuvat". Ei innostanut sekään. Vika varmaan minussa, ei Villa Ottiliassa.
Niinpä sitten näytti, että taitaa mennä tämä haaste nyt ohi. Huomenna on viimeinen päivä lähettää kuva tehtävään. Sitten sulkeutuu kisa.
Kun sitten tänä aamuna matkalla paikasta toiseen huomasin äkkiä J. Öllin alias Karvaprinssin alias Jölperön istua nököttävän piha-aidalla, joka oli vapautunut korkeasta lumivaipastaan. Kamera oli sopivasti olohuoneen pöydällä ja niinpä sitten ottaa napsautin pari kuvaa Hotellin Uljaasta Vartiokoirasta omalla työpaikallaan.
Alla yksi otos:
Latte työpaikallaan
Ja tähän aiheeseen liittyvän kuvan sitten lähetin haastekisaan, kuva ei ole sama kuin yllä, mutta hyvin samankaltainen. Siinä näkyy hieman enemmän terassinovia ja viherkasvia ja hämärästi hotellista kertova oven yläpuolinen varauloskäyntikyltti. Se tässä: The Workplace
Että tällainen vastaus DPS:n viikkotehtävään.
8 kommenttia:
Minä ainakin tykkään Työpaikka -kuvastasi. Alias von on niin tarkkana ja tehokkaana, korkealla istuen, juuri kuin vartiopaikallaan!!!!
Ai niin vähän lukijoita erikoisvalokuvablogissasi, minä menen katselemaan. Huiskis!
En päässyt kommentoimaan Ottilias -sivullasi, kun siellä ei ole valintaa nimi/URL-osoite, pahkura.
Asia on nyt korjattu! Kiitos että huomasit! Nythän sinne tietenkin alkaa rapista kommentteja kuin sammakoita Paul Thomas Anderssonin elokuvassa Magnolia. (IIISO hymiö, vinkkaa silmää)
Vink vink, sanon minäkin ja menen heti uudelleen.
Hyvä idea, voihan se olla vaikkapa koiran oma työpaikka.
Latte on niin keskittynyt työhönsä,
tänne ei kukaan tietämättäni tule.
Hyvä idea, voihan se olla vaikkapa koiran oma työpaikka.
Latte on niin keskittynyt työhönsä,
tänne ei kukaan tietämättäni tule.
Komea kuva tulikin! Varmaan on perää amerikkalaisen Sally Mannin kokemuksessa: Hän alkoi menestyä kun päätti kuvata itselleen rakkaita asioita.
Tykkään.
Lähetä kommentti