Istanbulissa ei sada

Tänään satoi Otepäällä. Aamusta alkaen. Jatkuvaa sadetta joka peitti taivaan harmaanvalkealla hupulla ja teki maiseman ääriviivoista sumuisia.

Ei se meitä haitannut. Lähdimme Tarttoon. Oli meillä sinne ihan asiaakin, veimme viime kuun kirjanpidon kirjanpitäjällemme.

Minä otin mukaan kamerani, ajattelin, että ehkäpä sadesäällä saa hieman erilaisia maisemakuvia. Jotka eivät ehkä ole varsinaista postikorttimateriaalia, mutta silti omalla tavallaan rujon hienoja. Ja näinhän kävikin, eli sain muutaman kelvon räpsyn matkan varrelta.

Puita Otepäältä Tarttoon vievällä tiellä

Autonrenkaita Haaslavassa

Junarata tekee kaarteen Haaslavassa

Peltomaisemaa Aardlassa

Saavumme Tarttoon, jota myös piiskaa sade. Viemme paperit kirjanpitäjälle ja sitten onkin vuoro vapaa-ajan. Mitä tehdään? Sitä ei tarvitse kysyä. Syömään! Mutta minne?

Tartto on, kuten olen monta kertaa jo kertonut, varsinainen kulinaristin mekka. Pienessä kaupungissa on muutamia aivan huippuravintoloita, siis todella poikkeuksellisen erinomaisia paikkoja. Ja niiden ohella monia hyviä ruokapaikkoja. Meille on muodostunut omat suosikkipaikkamme. Kuin vanhat (nälkäiset) pollet, jotka ovat tottuneet yhteen ja samaan polkuun, valitsemme useimmiten varman päälle ja menemme Tsink Plekk Pangiin, joka ei ole koskaan pettänyt.

Tänään, sateisen päivän piristykseksi päätämme olla aivan hurjia, eli menemme jonnekin muualle. "Miten olisi se turkkilainen Rüütlillä?" ehdottaa Kimmo. Kerran olemme siellä syöneet, siitä jo pari vuotta aikaa, ja silloin ruokakokemus ei saanut meitä potkaisemaan silkasta riemusta kantoja kattoon. Ihan hyvää, mutta ei mitenkään erityisen ihmeellistä.

Päätämme ottaa riskin ja vaikka jalat yrittävätkin viedä meitä kohti Tsinkkiä, kurvaamme Rüütlin kävelykadulla vasempaan ja saavumme Istanbul-ravintolaan.

Rüütli-kadullakin sataa

Niin pian kuin saamme Istanbulin oven auki tiedämme, että olemme tehneet oikean valinnan. En muistanutkaan ravintolan sisustusta ja ennen kaikkea sen vallan pirteää ja jopa aavistuksen äkläkkää värimaailmaa: pinkkiä, punaista ja kultaa. Mutta juuri nyt, se oli omiaan! Varsinainen värikylpy.

Kaiuttimista raikaa iloiset Bosporinsalmen sävelet kun istahdamme ikkunapöytään ja alamme tutkia ruokalistaa. Olo on kuin ulkomailla. Ja täällä ei sada!

Ikkunapöydästä on mukava katsella kuinka maailma kiiruhtaa ohi märkää katua pitkin

Tunnelma nostaa selvästi päätään. On hyvä mieli vaikka ruoka ei ole tullut vielä pöytään.

Tilaamme sadepäivän karkoitukseksi pitkän kaavan mukaan. Alkuun minulle juustolla täytettyjä sieniä ja Kimmolle azerbaidzhanilainen gutab, joka kuulosti mielenkiintoiselta. Listalla kerrotaan siinä olevan lampaanlihaa, sipulia, granaattiomenaa, taikinaa, sumakkia ja suolaa.

Gutab on saapunut pöytään ja on herkullista! Annoksen hinta: 2,24 €

Herkkusieniä juustotäytteen kera. Annoksen hinta: 2,88 €

Pääruuaksi Kimmo tilaa lachmacun-nimisen lätyn, jonka kerrotaan olevan turkkilainen pizza. Minä puolestani pyrin rajaamaan hiilihydraatit mahdollisimman vähiin ja tilaan dolma-annoksen eli lampaan jauhelihalla täytetyt viininlehtikääryleet.

Kimmon pizza on hieman kärähtänyt, mutta on kuulemma ihan hyvää. Maku oli miedompi kuin italialaisessa pizzassa ja juusto puuttuu. Juuston sijaan on pizzan päällä kylmää salaattia, joka vähän turhan nopeasti jäähdyttää annoksen.

Turkkilainen pizza eli lachmacun. Annoksen hinta: 4,15 €

Jos Kimmon pizza on hieman valju, ovat minun dolmani sitten sitäkin parempia. Aivan älyttömän herkullisia. Lampaanlihan ohella rulliin on kääritty myös jotain tahnaa, joka on samalla hieman kitkerää ja makeaa, en osaa oikein selittää, liekö jotain Turkin herkkua. Mutta kokonaisuus on taivaallinen. Nyt on lähellä jo että potkaisen korot kattoon!

Dolmat ovat taivaallisen hyviä. Näitä täytyy saada lisää! Voisiko niitä tilata myös jälkiruuaksi, mietin salaa itsekseni. Annoksen hinta: 5,43 €

Olemme nyt ravittuja, mutta pitäähän sitä saada jälkiruokaakin. Kun ollaan sentään Istanbuliin asti tultu. Kimmo tilaa itselleen baklavan eli pähkinä-hunajatahnalla täytetyn leivonnaisen. Kuvaa siitä ei ole, sillä se katosi parempiin suihin ennen kuin ehdin kameraan tarttua. Lämmin leivonnainen oli kuulemma erinomainen;  hinta 1,60 €.

Minä olen koko aterioinnin noudattanut hiilihydraattitietoisia valintoja, mutta jälkiruuan kohdalla menee elämä aivan ranttaliksi. Hyvän aterian päätteeksi tilaan itselleni uunijäätelön, joka on kuorrutettu karamellihunajalla ja liekitetty. Hinta: 4,15 €.

Tähän loppuu hiihydraattien jahtaus. Nyt nautitaan!

Voitte kuvitella että aterioinnin päätteeksi ilmeet olivat muikeat ja massut pyöreät.

Sade ulkona jatkui ja kotimatkaa tehtiin aikamoisessa usvassa. Mutta se ei haittaa. Meillä soi korvissa vielä orientaali humppa ja silmissä vilistää kuvat Bosporinsalmesta ja Hagia Sofiasta. Massut huokailevat silkasta tyytyväisyydestä.

On se kiva käydä joskus (melkein) ulkomailla!

Antaa sataa vaan! Ja me laulaa lallatamme Olavi Virran kera näin: Istanbul, Konstantinopoli (linkistä pääsette tunnelmaan)