lauantai 23. huhtikuuta 2011

Keilan putouksilla

Eilisen luontoretkeilyn ykköskohde oli Keilan putous, joka sijaitsee Harjumaalla, Keila-Joan kylässä. Keväällä 6 metriä korkea putous jylisee ja kuohuaa hurjalla voimalla. Keilan putouksista suuremmat ovat vain Narvan ja Jägalan putoukset, joita kuvailin viime keväänä.

Putoukset ovat kaksiosaiset. Ensin tulee matala mutta leveä putous, joka syöksee huimaa vauhtia vettä tasaisena meripihkan värisenä puomina:




Tästä joki jatkaa matkaansa kohti pääputousta. Ennen sitä joen yli kulkee riippusilta, joka on raskaana lukoista, joita rakastavaiset ja tuoreet kihla- ja avioparit ovat sillan kettinkeihin ripustaneet. Siltaa ylittäessä tulee mieleen, kauanko silta jaksaa tätä painavaa lastiaan kantaa?


 Nuoripari lähestyy siltaa kaulakkain.



 Hei me kuvataan!

Joki jatkaa matkaansa keräten yhä lisää voimaa ja saapuu pääputoukselle. Jyly on mahtava:







Putousta pääsee ihmettelemään myös alhaalta käsin, vesilaitoksen alatasanteelta ja terassilta. Onhan se huimaavan leveä ja vaikuttava:







6 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Toimme kihlapäiväkaiverretun lukkomme suomesta asti Keilajoelle, mutta se oli vuotta myöhemmin kadonnut. Otimme kohdasta kuvan, ja sen perusteella osasimme hakea lukon paikkaa..Joku näppäränäppi oli saanut tukevan lukon irti ja se on varmaan joen pohjassa.
Nyt meidät on jo vihitty, eikä uutta lukkoa ole vielä kaiverrutettu, mutta taidamme jättää sen suosiolla tänne lähistölle.
Susanna

Tiina Linkama kirjoitti...

Susanna - kylläpä kävi kehnossti teidän lukollenne, mutta onnksi rakkaus ei lukon katoamisen myötä kadonnut!

Keilajoen sillasta en tiedä, mutta esimerkiksi Latviassa, missä tämä lukkojen siltoihin kiinnittäminen on vielä yleisempää kuin Virossa, lukoista on muodostunut suoranainen ongelma. Niitä on esimerkiksi Riian suosituimmilla silloilla kanaalipuistossa ollut niin paljon, että koko silta on kaatunut. Jostain luin että Riiassa joutuvat poistamaan vuosittain kaikki lukot. Ja pian sen jälkeen niitä taas ilmestyy runsaasti niin, että silta on taas aivan piukassa lukkoja.

Koska Keilan silta on suhteellisen kevyt rakenteeltaan ja koska lukkoja on siellä paljon, saattaa olla, en tiedä, että kunta poistaa lukkoja aika ajoin, jotta silta ei tyystin lukkojen painosta romahda.

Kimmo Linkama kirjoitti...

No kas, pääsinpäs minäkin käymään viime vuonna väliin jääneelle Keila joalle.

Komea!

Ja värit samanlaiset kullan ja meripihkan karvaiset kuin Jägalassa. Mulle meeldib.

OnuKoo kirjoitti...

Putoukset oli nyt tosi hienot ja uhkuivat voimaa jylistessään alas kohti merta. Sain vinkin putouksen syysnäyttävyydestä, joten sinne tullee mentyä vielä monta kertaa.

Nimetön kirjoitti...

Viime keväänä "Ukkoretki" myös Keilan putouksille.

Täytty myöntää että omat kuvani putouksilta ovat varsin vaatimattomat.

http://tapahtumakansio.blogspot.com/search?q=keila

-VJ-

Tiina Linkama kirjoitti...

VJ -komeasti koski kuvissasi kohisi!

Ja hienoa että jaksat tuoda Urisevia Ukkoja tänne Viroon. Ukot vaikuttivat selvästi innostuneilta.