Valokuvatorstain alkuperäisenä ajatuksena oli antaa kerran viikossa valokuvaajille tehtävä, haaste, ja heidän tuli laatia kuva haasteen mukaan.
Nyttemmin on osallistumisen kriteerit käyneet löyhemmiksi: useat etsivät omista kuvakokoelmistaan haasteeseen istuvan kuvan.
Minä päätin tänään olla luova, ja lähdin rakentamaan kuvaa haasteen mukaan. Mietin tulta ja tulen olemusta, ja päädyin tällaiseen kuvaan:
Valokuvatorstai-haasteeseen liittyy myös runohaaste, joka näyttää noudattavan valokuvahaasteen teemaa. Liitän siis minäkin oheen runon tulesta:
Tuli sinussa
Tuli silmissäsi
ja minä sen keskiössä.
Se valaisee ja johdattaa minua,
majakan lailla.
Se valaisee pimeät yöni, epätoivon hetket,
ja johdattaa minut perille.
Tuli silmissäsi
ja minä sen keskiössä.
Se polttaa minua, kärventää,
tekee pahaa, kipeää, kirpaisee.
Se valaisee kaikki heikkouteni,
se näkee kaiken, kaikkialle minussa.
Tuli silmissäsi
ja minä sen keskiössä.
Se on tuli, joka valaisee talomme
ja lämmittää sen jokaisen nurkan.
Se tuli olet sinä,
ja minä sen sytyke.
Rakastan sinua.
24 kommenttia:
Vauhdikas ja lennokas liekkikuva.Melkein voi kuulla liekkien ritinän.
(terveisin Vanda)
Tämä on hieno. Ideana ja toteutuksena, teksteineen päivineen.
Itsekin mietin perinteisen tulikuvan lisäksi jotain persoonaan liittyvää tulisuutta, kuvaa vain ei löytynyt.
Tuli tuntui äkkiseltään yksioikoiselta sanalta, mutta onneksi tämäkin haaste saa näköjään aikaan monenlaisia tulkintoja.
Onpas hieno kuva Tinde!
Tyttö, joka leikki tulella tuli mieleen. Tehokas.
Hieno kuva jota teksti täydensi.
hieno kuva ja kaunis rakkausruno!
Kuvassa heijastuu katse tuleen. Tulinen rakkausruno
Kauniisti muotoiltu runo tulisesta voimasta. Kuvakin sen kertoo.
Kiitos lämmin (!) kaikille kommenoijille.
Olenpa mukavasti yllättynyt että valokuvatorstaissa on näin paljon aktiivisia valokuvaajia ja valokuvien katselijoita.
Itse aloitin torstain katsomalla hetken toisten kuvia, mutta lopetin sen äkkiä kesken ja tein ensin oman kuvani ja jatkoin sitten toisten kuvien katselua ja ihailua. Tämä siksi, että toisten mielikuvat tulesta eivät sotkisi omiani.
Haaste oli aiheeltaan mielenkiintoinen. Ennen kuin kuvaidea oli valmis mietin tulta ja mitä kaikkea se merkitsee ja missä muodossa se esiintyy.
Mietin tulta metaforana, tulinen rakkaus ja tulistua. Mietin majakkaa, ja sen valoa, joka johdattaa pimeydessä laivat kotiin. Mietin takkaa, lämpöä, jota tuli tarjoaa. Mietin pärettä, valoa, jota tuli tuo tullessaan.
Samalla mielessä oli vahvana tulen tuhoava voima, sen yllätyksellisyys, hallitsemattomuus. Tuli voi polttaa, se voi tuhota kodit ja perheet, syödä kaiken kuumaan suuhunsa.
Mietin tulta, joka meissä palaa, joka voi olla rakentavaa, mutta yhtä lailla tuhoavaa. Ja rakkauttakin mietin.
Kuvaidea alkoi muodostua ja ensimmäiset yritykset oli kuvata mieheni silmiä tulen loimussa. Takkaan tuli ja mies tulen eteen istumaan. Vaan heijastukset eivät olleet tarttua silmän pintaan ja komensin miestä aina vain lähemmäs takkaa. Kunnes tämän kasvoja kuumotti tuskaisasti ja jouduin luopumaan siitä toteutuksesta.
Lähdin sitten rakentamaan samaa ajatusta kaksoiskuvan kautta. Mieskin säästyi näin palohaavoilta!
Erityinen runoilija en ole, mutta kuvan valmistuttua alkoi runokin muodostua -- huomasin, että tämä yhteinen runo- ja valokuvahaaste onkin mielenkiintoinen tehtävä. Ja kun runo oli valmis, kas, siellähän ne olivat: majakka, valo, lämpö ja tulen tuhoava voima, kaikki yhdessä ihmisessä.
Olen tosiaan iloinen, että näin moni on käynyt kuvaa katsomass ja runoa lukemassa.
Kiitos vielä kerran Peregrinalle, Pankin talkkarille, Marialle, SusuPetalille, Hirliille, Diinalle, arleenalle ja Korpille kommenteista.
Kuvasi ja runosi nivoutuvat hienosti yhteen.
Niitä heijastuksia silmästä etsin minäkin alkuun kuvaa suurentamalla.
Eipä niitä silloin onnistu ottamaan kun olisi tarvis.
Kuvasin eilen ystäväni tekemiä koruja kiireellä firman kataloogiin. Miten hienosti kiiltävällä hopealla erottuikin kaikkea ylimääräistä ja sinne kuulumatonta kuvajaista...
Mukavaa viikonloppua!
Hienosti tehty kuva, hyvin intensiivinen ja runokin oli koskettava...
Ihana kuva:)
Hurjan hieno kuva!
Luin kuvan työstövaiheesi ja runonsynnyn.
Ei ihme, että taidokas kuva inspiroi sanoihin.
Tuloksena hyvin voimakas tunnelataus rakkausrunossa.
Hurrrjasti on tullut lisää kommentteja, kiitos kaikille.
Kissapelakuulle - niinhän se on aina, että kun tarvitset heijastusta, se piileksii varjoissa, ja kun et, se tulee jokaiselle kiiltävälle pinnalle.
Kuvatarelle - juuri intensiivisyys oli se mitä kuvalta hain, tai siis aiheelta, tulelta. Se se vasta intensiivinen veikko onkin!
Inkiväärille - kiva jos kuva miellytti. Sinähän itse olet kuvaamisessa jo pitkälle ehtinyt, jos oikein muistan joitain komeita talvikuviakin!
erikeeperille - hurja taisi olla harkittu sanavalinta sinulla? Hurjaa, kesyttämätöntä minäkin tavoittelin, samalla tavalla hurjaa kuin mitä tulikin on.
aimariille - rakkaudessa kaikki on hallitsematonta. Rakkaus itsessään on mielestäni tulen kaltainen, ihana, polttava, lämmittävä mutta arvaamaton.
Runo täydentää hienosti uskomattoman komeaa kuvaa.
Tuleen tuijottaminen on mukavaa, mutta ei ehkä ihan noin läheltä. ;)
Kiva, että kävit myös minulla.
Ilmankos tulen käsittelijä tarvitsee tulityökortin.
Tunteen palo on niin hehkuvasti kuvattu, että lukijaakin polttaa. Ja kuva on maagisen vaikuttava.
Demetrius, kiitos. En pidä itseäni kovinkaan kaksisena runoilijana, sanani ovat yleensä liian kömpelöitä istuakseen runon herkkään raamiin, mutta tässä kohtaa tuntui että sanat kuuluvat kokonaisuuteen.
Koo Teelle: sinun kuvasi tulesta tässä torstaihaasteessa oli kyllä koko annin ehdotonta parhaimmistoa. Onneksi olkoon vielä upeasta kuvasta!
Marjattah: jos alkaa liikaa kärventää täytyy vetäytyä hieman kauemmaksi kuvasta. :)
Meinasinkin hehkuvaa runoa. Runosta ei voi vetäytyä kauemmas ... :D
hieno kuva
Oletpa Tiina oikein perehtynyt haasteeseen. Oli mukava lukea kuvan ja runon synnystä.
Mukavaa että Vallatonkin on ehtinyt piipahtamaan kuvamaailmaan.
Lähetä kommentti