Olen aiemminkin kertonut Otepään lähellä olevasta aivan uskomattoman hienosta paikasta: Taevaskoda (Taivaankota voisi olla summittainen käännös), jossa Ahja-joen ympärillä kohoavat oudot punaiset ja keltaiset kalliot, vanhaa devonilaista hiekkakiveä. Aiempia juttuja voi lukea vaikkapa tästä. Sieltä löytyy myös lisälinkkejä valokuviin.
Taevaskodalle tai Taevaskojalle (riippuu kielioppimuodosta) olen vienyt useimmat ystäväni. Ja jokainen on ollut näkemästään vaikutettu.
--
Meillä on ollut Villa Ottiliassa kiireiset ajat aina viime päiviin asti. Eikä se tietenkään ihme: nyt on lomailuolosuhtet ehkä paremmat kuin koskaan muulloin. On lunta, on hiihtomaastoja. Aurinko paistaa, lämpötilat ovat mukavat, sellaista keveää kevään pakkasta.
Kiireiden vuoksi olemme olleet pari viikkoa lähes kokonaan kiinni talossa ja sen rutiineissa. Vaan eilen alkoi lyhyt vapaus, lähdimme siis retkelle, minä kameran kanssa. Ja minnekä lähtisimmekään, jos emme Taevaskodalle.
Aurinko paistoi kirkkaasti ja linnut, ne jaksoivat visertää.
Mutta valokuvaus, se oli vaikeaa, sillä valon ja varjot suhteet olivat rankat. Korkealle nousevat kallionkielekkeet, lumen kirkkaus ja varjojen syvyys tekivät tehvästä haasteellisen.
Tässä joitain räpsyjä paikalta. Laitan oheen myöhemmin kunnon gallerian.
Ja lopuksi vielä kuva todellisesta kauneuden rakastajasta, Eräästä eli J.Öllistä, joka nyttemmin kulkee myös nimellä Rensseli-setä:
2 kommenttia:
Talven kova valo on vaativa, mutta eka kuva on ihan mielettömän hieno! Viron lipun värit. Ja miksei myös Suomen. J. Ölli on jälleen ihailtavan valppaana :)
Totta tosiaan, talven kova valo on hankala.
OnuKoon kiitoksista riemastuneena rakensin tänä aamuna uuden valokuvagallerian, josta kerroin aamun postauksessa. Siellä myös linkki galleriaan.
Lähetä kommentti