Kuvattu jouluaattoaamuna Tarton torin liepeiltä talvella 2008
Fasaanin kevättunteet
2 vuotta sitten
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Villa Ottilia B & B
Villa Ottilia on pieni viihtyisä perhehotelli Otepäällä, Etelä-Virossa. Lisää tietoa hotellista +372 796 2000. Katso myös Villa Ottilian kotisivut täältä.
Villa Ottilian viimeisimmät kuulumiset löydät Facebookista!
Jos olet käynyt Villa Ottiliassa, kirjoita arvostelu käynnistäsi!
Villa Ottilian viimeisimmät kuulumiset löydät Facebookista!Jos olet käynyt Villa Ottiliassa, kirjoita arvostelu käynnistäsi!
Oma blogiluettelo
-
-
-
Vitsippor i olika skepnader6 vuotta sitten
-
-
clams on the half shell and roller skates7 vuotta sitten
-
Blogi tiensä päässä7 vuotta sitten
-
Aiajutte peale pikka talve8 vuotta sitten
-
Eilisen lukemisia: Kaikki oikein9 vuotta sitten
-
-
Bloggaamisen sivutuotteita11 vuotta sitten
-
Estonian manors and mansions11 vuotta sitten
-
Muutan Bloggeriin11 vuotta sitten
Tämän sain Marjatalta
Vallaton mummeli muisti minua tällaisella
Anne-Marin mielestä blogini on tyylikäs. Se lämmittää mieltä.
Tämän sain Raakilta.
11 kommenttia:
Loistava kuva, hajun voi jokainen kuvitella itse.
Kiitos! Kyllä aromi näillä laitapuolen kulkijoilla on aika ajoin aika vahva.
Uhhuuhh!!
Mutta loistava kuva!
Onnistunut otos. Tervetuloa valokuvatorstaihin!
Kiitos Sylvia ja Minna.
Tämä päivä on mennytkin tutkiessa toisten otoksia ja sitä kautta seikkaillen eri sivuille ja eri blogeihin.
Ihan jo odotan ensi torstain haastetta!
Tuo kuvan ottopäivä kieltämättä lisää dramatiikkaa: "Haisulin joulu"
Unohdin lisätä äskeiseen Hyvän Naistenpäivän toivotukset. Olet blogisi mukaan selvästi sarjaa ”Rohkea Nainen”, joka uskaltaa tarttua uusiin asioihin.
Kiitos nsistenpäivän toivotuksista. Olivatkin ensimmäiset.
Kuva otettiin tosiaan jouluaattona, kun lähdimme Tarton torille ostamaan joulupöytään kalaa. Tuli jotenkin varsin surullinen olo Haisulin nähtyäni. Valokuvaaja minussa halusi näyn tallentaa, yritin kuitenkin toimia niin että hän ei sitä huomaa. En halunnut viedä hänen viimeistä itsekunnioituksen ripettä.
Asia jäi kuitenkin minua vaivaamaan, tämä räikeä ristiriita meidän hyvinvoinnin ja hänen pahoinvoinnin jälkeen ja kalaostokset tehtyämme palasimme takaisin Haisulin luo pieni rahajoululahja kädessämme, mutta siinä vaiheessa hän oli jo kadonnut.
Kuva on minusta itse asiassa hyvin traaginen. Ei millään lailla "hauska puliukkokuva".
Minulle tuli tyhjä ja vaisu olo häntä katsoessani. Kaikilla ei aina mene hyvin. Surullista.
Surullista - miten voisi auttaa?
Auttamisen mahdollisuuksia titenkin on, jos niin haluaa. On erilaisia avustusjärjestöjä, joita voi tukea rahallisesti tai omalla vapaaehtoistyöllään.
Virossa puliukkous on ehkä hieman erilaista kuin Suomessa, luulisin. Tahtoo sanoa, että Suomessa sosiaalinen verkko on tiheämpi, ja sen aukoista pohjalle tippuminen vaatii jonkinmoista käänteistä ponnistelua. Tahtoo sanoa: täytyy ryypätä todella paljon ja lujaa ja kauan, että päätyy asumaan kaatopaikalle, täysin yhteiskunnan avun ulottumattomiin.
Virossa ei rahaa ole samalla tavalla jakaa sosiaalisiin palveluihin. Maaseudulla, esimerkiksi Peipsin rantamilla asuu vielä todella vähävaraisia ihmisiä, hyvin heikoissa olosuhteissa, eikä heidän köyhyyteensä ole syynä alkoholi tai vapaavalintainen holtiton elämäntapa. He ovata vain hieman toistaitoisia, viron kieltä osaamattomia vanhoja ihmisiä, jotka maailma on unohtanut.
Nouseekin siis yksilölle eettinen kysymys: jos haluaa henkilökohtaisesti auttaa, kenelle oman apunsa, oli kyse rahasta tai vapaaehtoistyöstä, osoittaa.
Totuus kuitenkin on, ainakin omalta kohdaltani, että lähes pelkään puliukkoja. Suorastaan säikähdän jos joku pahalta haiseva, ruokoton ja humalainen puliveivari tulee minulle puhumaan tai minulta rahaa pummaamaan.
Mitä pelkään? Ei ole todennäköistä että puliukko kävisi keskellä kirkasta päivää kimppuuni. Mutta hän on jotenkin niin toisesta maailmasta, kuin minä itse. Hän on kaikkien painajaisieni ruumiillistuma. Ihminen, jolla ei ole enää mitään. Ei ystäviä, terveyttä tai rahaa. Vain viinanhimo, jota pitää ruokkia päivästä toiseen.
Niinpä en riennä pultsaria auttamaan, vaan katson pois, yritän välttää kohtaamista, jos se on mahdollista. Olen sillä lailla heikko ihminen.
Lähetä kommentti