Eilen saapui Jeeppiin uusi tuulilasi Suomesta hajonneen tilalle. Pääsemme jälleen liikkeelle vähän pidemmällä säteellä kuin mihin omat jalkamme kantavat. Vihdoinkin.
Viitisen päivää tässä on mennytkin kotona kököttäessä. Asioita on jäänyt hoitamatta. Valokuvia on kehityksessä ja niitä pitäisi noutaa Tartosta. Koiralle hankkia iso säkki ruokaa. Puhumattakaan Hellenurmen padosta, joka kuulemma Hellenurmen myllärin mukaan on nyt metkan näköinen kun vesi tilkkuu jääkerrosten alta! Sinnekin pitäisi päästä. On se jännää miten ihminen on kasvanut riippuvaiseksi autosta!
Ilmeisesti jo unissani mietin alitajuisesti tulevia ajeluita. Ja singahdinkin siis aamulla sängystä heti aamun ensimmäisten auringonsäteiden osuessa ikkunoihin, miesväen jäädessä vetämään hirsiä. Latte olisi noin periaatteesta ja kannatuksesta ollut valmis nousemaan ylös, mutta se ei voi jättää kesken tärkeää tehtävää: isännän unen vahtimista.
Olen nyt keitellyt kahvia ja miettinyt sopivan ovelaa tapaa ajaa miespuoliset punkistaan. Herätyksen pitäisi olla lempeä mutta määrätietoinen...
Onko ehdotuksia? Tahtoo jo lähteä liikkeelle!
--
Muutama tovi myöhemmin.
Karvapoika ja -äijä nukkuvat vieläkin ja minä olen seikkaillut netissä katselemassa mm. toisten valokuvaajien otoksia Torstaihaasteeseen. Laitoin Marjattah:lle jo pitkä vastauksen hänen kuvastaan Muistojen kaappi. Käykääpä katsomassa.
Ja kerronpa nyt myös sen miksi haluan tänään mennä juuri Hellenurmen tilkkuvaa patoa katsomaan. Nimittäin, olen alkanut viime aikoina käydä koulua. Ihan vain itsekseni tietokoneruudulta. Eli olen tunnollisesti istunut Digital Photography Schoolin oppitunteja läpi ja seikkaillut muutenkin koulun sivuilla. Olen jopa avannut uuden englanninkielisen blogin jota käytän koulutehtävien suorittamiseen. Se löytyy tällaisesta linkistä: Ottilia's Visions (joka on lähes, mutta vain lähes samanniminen kuin valokuvieni myyntigalleria Ottilia Visions)
DPS antaa myös joka viikko uuden tehtävän, ja tehtävän suorittamisessa edellytetään ehdottomasti uutta kuvaa, joka on tehty tietyn aikavälin puitteissa. Tulevan viikon tehtävä on Kevät / Syksy, valita voi kumman tahansa riippuen siitä kumpi on ajankohtainen (Australiassa taitaa nyt olla syksy?).
Kevät alkaa olla nyt täälläkin käsillä, vaikka turha on vielä luonnosta etsiä suuria kevään merkkejä. Mutta ehkäpä Hellenurmessa saisin kuvan jään sulamisesta, kosken pyrkimyksestä tunkeutua jäätyneen padon läpi.
Ja siksi haluaisin niin kovasti jo herättää jätkät ja lähteä liikkeelle!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Herätys toimi mainiosti. Mukista nenään kiemurteleva kahvintuoksu yhdistettynä kuono nenässäni silmiin tuijottavaan koiranpoikaan toimii motivoivasti.
Motivoinnin mestari houkutteli minut tänne blogiinkin ovelasti: "Käytkö katsomassa, mitä kirjoitin - ensimmäinen sana on auto." Heh.
Näyttää siis vahvasti siltä, että löydän itseni pian ihmettelemästä kevään merkkejä Villissä Pohjolassa. Ja tuskin menee paljon pieleen, kun arvaan, että tänne blogiinkin on vielä tänään tulossa uutta juttua...
Arvaan että juuri nyt huristelette kohti Hellenurmea:)
Onnittelen diplomatian taidoista, miesväki näyttää heränneen hyväntuulisina ;)
Onnea sille uudelle tyylikkäälle blogille! Kiva että julkistit linkin, meinasin juuri ruveta etsimään.
Ja kiitos antoisasta kommentista Varamussalossa!
Kuten Marjattah ehkä uudesta kirjoituksesta huomasi, emme lähteneetkään tuohon läheiselle myllylle vaan ajoimme Taevaskodan suurelle padolle.
Aurinko hetken helli ja sitten meni pilveen.
Käväisimme pikaisesti myös Tartossa ja tullessamme ulos Lõunakeskuksen kauppaparatiisista iski päälle kevätmyrsky, vettä tuli rankasti, salamoi ja ukosti. Ja hetkessä oli koko parkkipaikka iloisesti kohiseva koski, jossa hätääntyneet ihmiset räpiköivät kohti autojaan.
Ja nyt, sunnuntaiaamuna sataa vettä tasaisena harmaana seinänä.
Lähetä kommentti