Valokuvatorstain 162 haaste: vaihtoehto

On aika torstain ja valokuvatorstain haasteen, joka tällä viikolla oli: vaihtoehto


Kuvani on, arvattavasti, koska aihe on nyt niin tuore, Riiasta, mistä saavuin viime yönä kotiin.

Miehet ovat leiriintyneet Riian keskustaan, kaupungin suurimman hotellin Reval Latvijan välittömään läheisyyteen. Kyltissä lukee: "Antakaa meille asunto ja työtä."

Pultsareita? Hanttapuleja? Tenutonttuja? Spurguja? Onhan noita, mitä näistä! Miksi niistä sen enempää?

Väärin!

Nämä miehet ovat asuneet telttakylässään jo useamman kuukauden. He ovat asettautuneet kaupungin keskustaan, ns. parempien ihmisten keskuuteen ja he ovat siellä julkiselle Latvialle ikävä roska silmässä, tikku takapuolessa, mitä metaforaa kukin itse sitten suosii.

Heillä on viesti, johon he uskovat.

Käytännön tasolla nämä miehet ja koko telttakylä pitävät huolen siitä, että koko heidän asuttamansa alue on siisti - katsokaa kuvaa, ei ensimmäistäkään tupakannatsaa ole maassa. Kukaan ei ole humalassa, vaikka alkoholi on saattanutkin olla syy miksi miehet ovat alun alkujaan jääneet kodittomiksi.

Miehet vaativat, kuukausi toisensa jälkeen, rauhallisesti ja päättäväisesti: "Antakaa meille asunto ja työtä!"

Ja he sanovat viestiäänsä toistavansa, kunnes näkevät todellisia tekoja puheiden sijasta.

Heitä on yritetty siirtää, monin tavoin. Viimeisimpinä aikoina rahalla. "Ota tästä, saat kunnolla fyrkkaa. Ja häviä, ja vie muutkin kaverit mennessäsi!" Mutta miehet eivät lähde.

He polttelevat puuta pitääkseen itsensä lämpiminä ja ystävällisesti vastaavat kysymyksiisi, jos rohkeasti heitä lähestyt. Tämä on heidän valintansa, heidän vaihtoehtonsa yrityksenä muuttaa maailmaa - he palelevat monen monen muun edestä.

He ovat ruohonjuuritason poliitikkoja.Vaihtoehtoisia. Joille tämä on ainoa vaihtoehto.

------

Ja lopuksi runotorstaihin myös runo:

Masha! 

Katso tänään televisiota.

Toimiihan se vielä?

Kakkoselta, viisi minuuttia yli kahdeksan.

Igorkin siellä.

Mitä sinulle kuuluu?

Suutele lapsia.

Rakastan sinua.

Anteeksi.

 Ivan

Äidin tuska

Valokuvatorstain  haaste oli tänä torstaina pääsiäisen kunniaksi "kärsimys". Kärsimyksen ei tarvinnut välttämättä liittyä pääsiäiseen itseensä, muistutettiin haasteessa.

Ja alla vielä runotorstaihin pieni runoelma:

Miksi minut hylkäsit?

"Poikani, poikani" huutavat äidit

eri puolilla maailmaa.

"Älä lähde!

Piilotan sinut!

Syötän!

Rakastan!"

Mutta pojat lähtevät.

Eivät muutakaan voi.

Ja palaavat puupalttoissa,

sinkkiarkuissa, ruhjottuina, hampaanpaloina.

"Poikani, poikani", huutavat äidit 

eri puolillaa maailmaa,

"Miksi minut hylkäsit?!!"

Vaikka vastauksen tietävätkin.

Valokuvatorstain 160 haaste: Caj Westerbergin runo

Valokuvatorstaissa oli tänään vaativa ja mielenkiintoinen haaste. Valokuva tuli ottaa tai rakentaa Caj Westerbergin runon pohjalta. Sama haaste oli myös runotorstaissa.

Ja ensin kyseinen runo:


muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,

ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira

- Caj Westerbergin runo kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)


Kilttinä tyttönä heittäydyin siis haasteeseen minäkin: Olen ottanut nämä torstai-haasteet lähinnä opetteluna ja lähtenyt liikkeelle siitä että jokaiseen haasteeseen pyrin rakentamaan, ottamaan kuvan juuri haastetta varten. Varastoissa toki piisaa tuhansia kuvia, joista valita, vaan minun linjani on:  haasteeseen uusi kuva, joka pyrkii sukeltamaan haasteen ytimeen.

Monen tunnin uurastuksen jälkeen syntyi tällainen:

Ronjalle

6.10.1995 - 12.10.2009

Parhain peilini

oli silmiesi kirkas pinta.

Niin kaunis sinä olit.

Ja kauniina näit minutkin.

Pöydällä makaa nyt huono peili,

haljusti peilaa kylmiä kyyneleitä.

Taivaalla on tähden muotoinen reikä.

Sinnekö sinä sukelsit?

---

Minulta on nyt privaatisti kysytty monestako kuvasta rakensin valmiin kuvan ja mitä kuvamanipulaatiota siinä tarvittiin.

Kerron siis: ei mitään. Kuva on rakennettu vähän vanhan valokuvausmaailman malliin, kaikki osaset ovat olemassa ja oikeita ja paikoillaan ja kuvattu kerralla kuten ne ovat.

Ja osaset olivat: Ronjan kuva, jonka riivin irti valokuva-albumista. Pallo, jossa oli kuu ja tähdet, joita runossa mainittiin. Pieni simpukanmallinen meikkipeili, joka toimi runon kahtena toisiaan heijastavana peilinä. Ja taustana sametista ja silkistä koostuva liina, hankittu joskus Kanepin kirpputorilta, hinta ihan 50 kruunua eli ihan karvan yli 3 euroa.

Eli tämä setti toimi kuvan rakenteina:

Sitten tarvittiin tovi asettelemista, tripodi ja kovasti kumartelua ja vääntelehtimistä kummallisiin asentoihin kunnes kättä pienemmän meikkipeilin ylemmästä peilistä heijastuisi koira, pallo ja tähti ja että alapeili olisi sumea ja samea, kuten runon nykyinen peili.

---

Illan lopuksi teen, mitä kommenteissa jo vähän pelottelinkin, eli laitan oheen vielä muutamia ns. työvaiheita. Jos ei muuten, niin omaksi iloksi. Toisaalta, ehkä, ehkä jotakin samanlaisten asioiden kanssa ponniskelevaa auttaa tämä kuvaketju. Näkee, että usein tarvitaan monen monituista otosta.

Tästä se alkoi. Koirana, eli kuvana joka heijastui meikkipeilissä, toimi postikorttikoira, ihan symppis:

Vaan kuva on kaikin puolin taustoiltaan sävytön, vain pieni sievä varjo vasempaan alakulmaan.

Jatkan:

Nyt on taustassa tekstuuria, vanha pitsinen pöytäliina, jonka piti tuoda kuvaan hieman vanhan ajan tunnelmaa. Ei tuonut, rikkoi kuvaa ja vei katseen pääasiasta.

Tylsää ja liian rosoista taustaa on nyt elävöitetty mustilla kivihiilihelmillä. Helmillä on minulla tärkeä merkitys, ne ovat ensimmäinen koru, jonka olen omistanut. Isäni toi ne matkamuistona Pariisista, ollessani 6-vuotias. En ole niitä koskaan käyttänyt.

Mutta totta puhuaksemme, kuva halkoutuu nyt aivan liikaa, siinä on häiritseviä elementtejä, jotka eivät vie katsetta mihinkään, enintään vain sekoittavat kokonaisuutta. Ei kelpaa.

Uusi yritys:

Nyt on pääfokus tähdissä ja kuussa. Ja edessä on helmikorvarengas, joka säteilee valoa. Aika kiva... vai? Mutta koira on aika hakusessa. Ja kukaan ei nyt arvaa, että peilin pinnalla on kyyneleitä, varsinaisna putouksena. Seuraava yritys:

Ja tätä pähkäilyä jatkuu, taustan fokuksen jne. osalta.

Kunnes tulee selkeä päätös: mitä ihmettä kuvaan jotain tuntematonta postikorttikoiraa, kun voin kuvaan sisällyttää itselleni merkityksellisene elementin.

Menen ja revin albumista Ronjan kuvan ja aloitan alusta.

Ja lopputulos on ylhäällä.

Että tällainen kuvapolku.

Puuh.

Valokuvatorstain 159. haaste: asetelma

Tämän torstain valokuva- ja runohaaste on nimeltään: asetelma. Ainoana ohjeena oli, että asetelma ei saa koostua elävistä hahmoista, ihmisistä, eläimistä.

Muovasin ja kuvasin sitten minäkin asetelman:

Nature morte

Rakensin itselleni maailman.

Välimeren hehkua

solisevia puroja ja illan sineä.

Vaan ei kohise simpukkani

ei viilennä vesi kuumia poskiani.

Voi minua tyhmää.

---

Jatkanpa vielä illan päätteeksi tästä asetelma-aiheesta. Kommenteissa Ari mainitsi taustan. Ja kerronpa siitä, että sen muodostaa kaksi värillistä lautasta päällekkäin, alla on vihreä, päällä turkoosi.

Lähdin ensin rakentamaan kuvaa turkoosilla, hieman röpelöisellä lautasella. Alla vielä kaksi kuvaa ensimmäisistä kokeiluista. Itse, Arin tavoin, pidin kuitenkin lopulta tuosta vihreäsävyisestä "merestä" enemmän.

Valokuvatorstain 158. haaste: tuli

Viikko sitten osallistuin ensimmäisen kerran valokuvatorstain haasteeseen. Tänään on asetettu uusi haaste, ja sen nimi on: tuli.

Valokuvatorstain alkuperäisenä ajatuksena oli antaa kerran viikossa valokuvaajille tehtävä, haaste, ja heidän tuli laatia kuva haasteen mukaan.

Nyttemmin on osallistumisen kriteerit käyneet löyhemmiksi: useat etsivät omista kuvakokoelmistaan haasteeseen istuvan kuvan.

Minä päätin tänään olla luova, ja lähdin rakentamaan kuvaa haasteen mukaan. Mietin tulta ja tulen olemusta, ja päädyin tällaiseen kuvaan:

Valokuvatorstai-haasteeseen liittyy myös runohaaste, joka näyttää noudattavan valokuvahaasteen teemaa. Liitän siis minäkin oheen runon tulesta:

Tuli sinussa

Tuli silmissäsi

ja minä sen keskiössä.

Se valaisee ja johdattaa minua,

majakan lailla.

Se valaisee pimeät yöni, epätoivon hetket,

ja johdattaa minut perille.

Tuli silmissäsi

ja minä sen keskiössä.

Se polttaa minua, kärventää,

tekee pahaa, kipeää, kirpaisee.

Se valaisee kaikki heikkouteni,

se näkee kaiken, kaikkialle minussa.

Tuli silmissäsi

ja minä sen keskiössä.

Se on tuli, joka valaisee talomme

ja lämmittää sen jokaisen nurkan.

Se tuli olet sinä,

ja minä sen sytyke.

Rakastan sinua.