Kellarissa odotti kaksi jalallista ruukkua, samanlaisia mitä parvekkeella on jo kaksi, ja päätin hankkia niihin täytettä. Suunta siis Kanepiin ja siellä Kanepi Aiandiin joka on iso kasvitarha, jossa viljellään pääsääntöisesti kesäkukkia. Mutta niitä siellä riittää. Halleja on neljä isoa, reunasta reunaan asti täynnä kukkia. Kanepi Aiandin erikoisuutena on julkiset istutukset, eli heiltä useimmat suuremmat yhteisöt, kaupungit, kylät ja kauppalat tilaavat julkisten tilojensa, kuten katujen ja puistojen istutukset.
Ilo oli kiertää näitä kasvihuoneita, vaikka valinnan runsaus alkoi jo pyörryttää päätä. Väriä ja valinnanvaraa riitti.
Useimmiten Kanepi Aiandin kassalla on ollut joku koko lailla työhönsä tyytymätön asiakaspalvelija. Ilmeisesti useimmat tarhalla työskentelevät haluaisivat vain hoittaa kukkia, myyminen ei ole tuolla monenkaan työntekijän leipälaji, olen pannut merkille.
Tänään kuitenkin tapasin kuitenkin mitä avuliaimman ja ihastuttavimman puutarhurin, jonka kanssa mallailimme mitä erilaisempia kokonaisuuksia yhteen minun ohjeideni mukaan. Ja ohjeet olivat: haluan ruukun keskelle jotain korkeaa, ja sivuille sitten roikkuvaa. Ja näillä ohjeilla lähdettiin liikkeelle.
Kokeiltiin katseenvangitsijaksi kannaa, korkeita narsissitupakoita, korkeita pegonioita ja ties mitä. Ja mikään ei minua oikein viehättänyt. Mutta sitten ystävällinen puutarhuri keksi tuoda minulle näytille hirssiä, ja avot, siitä se sitten lähti. Joskin meni siinä tovi jos toinen kun löydettiin hirssille kaverit.
Tällainen ruukusta tai siis ruukuista tuli. Tein kaksi identtistä:
Tässä sitten kaikki nykyiset ruukut rivissä, ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen:
Ja laitanpa oheen myös väliaikatiedotuksen siitä, mitä kuuluu parvekkeen kaiteeseen kiinnitetyille ruukuille. Elämää on, ja jopa kukkia, mutta lehtiä vähän ja monet tuppaavat kellastumaan nopeasti. Mutta ehkä tästäkin vielä jotain syntyy:
Ei hullumpaa, ei hullumpaa, totean. Ja toivon, että luonto välillä osallistuisi myös kasteluun. Nyt on taas ollut niin kuuma päivä, että illalla vettä menee kannu poikineen, että nämä kaverit saadaan pidettyä hengissä.
4 kommenttia:
Toistan toteamukseni, "kun Tiina pääsee irti, ei tuonne parvekkeelle kohta mahdu..., mutta olkoon", kauniitahan nuo kukat kuitenkin ovat!
Olet kaunosielu. Pavekkeesi on tosi viehättävä.
Minä katselen nyt hiukka kaihoten muiden kukkasia, kun itsellä on vain luonnon kukkasia, eivätkä nekään aivan pihassa. Tosin portaalle tuoksui suopursu ja parvekkeelta voin nähdä, milloin mustikat kypsyvät.
Oletko muistanut lannoittaa krasseja? Ruoan puute voi olla syynä lehtien kellastumiseen.
aare - niin siinä aika ajoin saattaa Tiinan kanssa käydä. Mutta ajattelen asiaa näin: parveke on myös yksi käyntikortti Villa Ottiliaan, on tuossa mukava vieraidenkin istua!
Aimarii, luonnonkukat ovat kaikessa vaatimattomuudessaan kauniita aivan omalla ihanalla tavallaan. (Laitoin tänään blogiin kuvia niittykukista, ja kyllä ne mielestäni kilpailevat hyvinkin viljeltyjen kanssa!)
emo, vettä ovat saaneet runsaasti mutta lisäravinteita eivät vielä. Multa jota näille annoin piti olla runsaasti valmiiksi lannoitettu, mutta voipi olla myös vain markkinoijan puhetta.
Lähetä kommentti