sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Sofi Oksanen vastatuulessa

Kuten tunnettua on, Sofi Oksasen Puhdistus herätti ilmestyttyään Virossa suurta huomiota. Alussa vastaanotto oli puhtaasti kiittävää. Toinen huomion aalto vyöryi yli tasavallan kun kirja käännettiin viroksi. Sofin haastatteluja oli lehdissä harva se viikko. Tarton kaupunginkirjasto hankki Sofista kolmeosaisen valtavan suuren triptyykkitaulun, tyyliin Andy Warhol ja vaikkapa Marilyn. Postimees-lehti valitsi 2009 Sofin Vuoden henkilöksi, vain muutamia virolaisia kunnianosoituksia mainitakseni.

Viime aikoina on kuitenkin alkanut kuulua myös soraääniä Sofia aiemmin yksiäänisesti kiittävässä kuorossa. Kovimpana niistä lienee kritiikkiä esittänyt Jaan Kaplinski, tunnettu virolainen kirjailija,  kielitieteilijä ja kulttuurivaikuttaja.

Huomasin tänään NettiHesarissa  Hannu Marttilan, Hesarin pitkäaikaisen, nyttemmin eläkkeellä olevan kirjallisuuskriitikon blogikirjoituksen aiheesta otsikolla: Tohtorit, dosentit, haamut ja reseptit.  Kirjoitus koskee Kaplinskin blogikirjoitusta: Suomalaisittain Sofi Oksasesta.

Ja kun jatketaan linkkiketjua eteenpäin huomataan että Kaplinski siteeraa "suomalaista ystävää ja filosofian tohtoria", joka puolestaan vihjaa, että Puhdistusta ei olisi kirjoittanut Sofi Oksanen itse, vaan joukko viihteen ammattilaisia, joka olisi rakentanut kirjan perinteisellä menestyskirjan reseptillä. Sofi näyttävänä hahmona olisi sitten vain valjastettu kirjan kansikuvaksi, brändiksi.

Suomalaista ystävää ja filosofian tohtoria ei Kaplinski mainitse nimeltä, mutta jotenkin tuntuu siltä että jäljet johtavat sylttytehtaalle; Sofin kovimpana kriitikkona Suomessa on ollut eräs dosentti, joka aikanaan masinoi mm. mielenosoituksen Sofin ja Imbi Pajun Kaiken takana oli pelko -kirjan julkistustilaisuuteen. Kuten tunnettua mielenilmaus jäi laimeaksi. Uutisointia asiasta voi lukea vaikka tästä.

Jätetään tämä Helsingin dosentti omaan arvoonsa ja palataan Jaan Kaplinskiin, joka kuitenkin on Virossa arvostettu kulttuurihahmo, jonka mielipiteillä on täkäläisittäin painoarvoa. Miksi Kaplinski ei pidä Sofi Oksasesta ja Puhdistuksesta?

Kun hieman kaivelee Kaplinskin blogin arkistoja löytyy sieltä englanninkielinen kirjoitus Sofi Oksanen and the Stalin Award. Kirjoituksessa Kaplinski muistelee lukemiaan yksisilmäisiä seikkailu- ja viihdekirjoja neukkuajalta, jotka olivat vetävästi kirjoitettu ja jotka kertoivat tarkoitushakuisesti ja dramaattisesti pahoista natseista ja puhdasotsaisista neuvostopioneereista. Kaplinskin mukaan Sofin Puhdistus on eräänlainen käänteinen Stalin Awardin arvoinen teos, jossa maailmankuva on yhtä lailla yksisilmäinen, pahikset ovat vain vaihtaneet paikkojaan.

Miten Kaplinski perustelee tämän, se on kirjoituksessa mielestäni kaikkein mielenkiintoisinta. Hänen mukaansa Puhdistus on kirjoitettu ikäänkuin objektiivisena historiankirjoituksena ja Kaplinskin omissa muistoissa neukkuaika ei ollut lainkaan näin pahaa. Lainaan Kaplinskia:

Of course, there were many horrific episodes, years of terror and counter-terror, but as a whole, we lived a life that was often quite interesting and funny.

Ja sitten Kaplinski vetää ässän hihastaan millä hän perustelee miksi Puhdistus vääristelee historiaa:

I cannot approve the idea that my life, the life of my parents, my friends, my colleagues was not a life worth living.... 

ja päättää kirjoituksensa :

I don't want anybody to take my life away from me and sell an adulterated version of it to unknowing people abroad. Dixi.

Sanoisin että aika outo on Kaplinskin kirjoitus, ja sen perustelut. Samalla tavalla voisin minä kieltää Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -kirjan oikeutuksen kirjallisena taideteoksena. Sekin kertoo historiasta, mutta eivät minun helsinkiläiset esi-isäni kokeneet sitä lainkaan noin.

4 kommenttia:

Kimmo Linkama kirjoitti...

Kävin lukemassa tuon Kaplinskin englanninkielisen kritiikin ja yritin kommentoidakin. Herra ei kuitenkaan salli kommentteja blogiinsa kuin "Team Membereiltä" (eli käytännössä ei keltään, koskapa yhdessäkään kirjoituksessa ei ole kommentteja).

Kun kuitenkin kirjoitin pitkästi, tässäpä oiva tilaisuus julkistaa mielipiteeni.


Dear Mr Kaplinski,

Having read Purge (original Finnish title Puhdistus, in Estonian Puhastus) by Sofi Oksanen, I'm a bit surprised by your animosity.

As far as I can tell, Oksanen doesn't claim to write "a realistic story about life in Soviet Estonia". You're right, of course, that she takes parts of the life at that time and sews them together to create a story, but do we have writers who don't exercise their dramatic licence?

You're also right about the life of ordinary people not being constantly filled with horror. Before you criticise me for writing about things I haven't lived through myself, let me explain. Humans are astonishingly adaptable. Even in concentration camps, people did their best to lead lives as normal as possible, playing with their children and making the best of their dismal existence. That's why I have no difficulty believing that for a teenager, life in the ESSR in the late 1950s wasn't that bad, especially considering that the people of that period viewed it from the past instead of today. Oh, but now I'm again talking about something I haven't experienced myself...

I read the closing paragraph of your post with a wry smile. "Only Estonians should be allowed to write about life in Estonia" is an attitude I've met often in this country. I'm not alone—Abdul Turay, a British columnist for the Postimees, just recently wrote about the same phenomenon.

Am I detecting a whiff of jealousy in your post? The heroic past of the Estonians, filled with drama and horror, is sacrosanct and cannot be "properly" understood by anyone else? I don't think the awards being showered on Oksanen come from distorting history. She just got ahead of local writers in writing a successful novel about Soviet Estonian life.

aimarii kirjoitti...

Ettei vain olis kaiken takana kateus. Sehän vie kalatkin vesistä!

Polga kirjoitti...

Valitettavasti minä ainakin ymmärrän Kaplinskin pointit aika hyvin; en pitänyt Puhdistuksesta, koska se oli todella käänteinen pahis -tarina. En voinut sietää Kaiken takan on (oli?) pelko -opusta, jonka Impi ja Sohvi ottivat omiin nimiinsä, vaikka kummaltakin oli vain yksi lyhyt artikkeli kirjassa (muut olivat eri "asiantuntijoilta", todella valikoituja).

Eli en usko, että kateus vie kalat jne. Kyseessä on se, että odottelen, milloin joku nostaa sen kolmannen kissan pöydälle ja kirjoittaa kriittisen objektiivisesti venäläisten asemasta Virossa *härn*.

Tiina Linkama kirjoitti...

Aimarii ja Polga - kiva että kommentoitte. Oikein odotin, että joku tarttuisi aiheeseen.

Polgalle lisäksi - kiitos härnäyksestä, sekin on aina yhtä mukavaa!

Minä olen Aimariin kanssa ehkä enemmän samoilla linjoilla. En tiedä onko kyseessä sananmukaisesti kateus Oksasen menestyksestä. Enemmän minusta tuntuu että Kaplinskia ottaa päähän se, että ulkomaalainen, ei-virolainen on käynyt aiheeseen käsiksi. Löytänyt aiheen dramaattisuuden ja saanut sillä valtavasti kansainvälistä huomiota. Kun sen huomion olisi pitänyt tulla virolaiselle kirjoittajalle.

Muutenkin olen huomannut että virolaiset ovat kärkkäitä puuttumaan ulkomaalaisten Viro-kritiikkiin tai historiantutkimukseen. Yleensä nämä teilataan argumentilla: Ulkomaalaiset eivät voi ymmärtää Viroa samalla tavoin kuin virolaiset itse.

Samasta asiasta kirjoitti taannoin mm. Abdul Turay, Postimees-lehden brittiläinen kolumnisti, jonka kriittiset havainnot Virosta ovat joutuneet kovan arvostelun kohteeksi.

Kaplinskiin palatakseni, hänen kaksi pääargumenttiansa olivat: Puhdistus on epäkelpoa historiankirjoitusta. Ja sen jatkoargumenttina: koska Puhdistuksen historia ei vastaa Kaplinskin ja hänen perheensä ja kollegoidensa elämänkokemuksia.

Siihen voin taas heittää kaksi vasta-argumenttia: Puhdistus ei väitä olevansa historiallinen dokumentti vaan se on kaunokirjallinen teos. Ja toiseksi -- Puhdistuksen painopiste keskittyy Stalinin aikaan, jolloin esim. Kaplinski oli vielä lapsi. Stalinin kuollessa hän oli 12-vuotias.

Pahiksista vielä: minä yllätyin Puhdistuksesta että sen pahikset olivat virolaisia, eivät venäläisiä. Pahuus Aliidassa kumpusi henkilökohtaisista motiiveista, ei kommunismista. Totalitaarinen maailma antoi Aliidalle vain mahdollisuuden vapauttaa omat pahuuden voimansa.

Ja lopuksi Polgan kolmanteen kissaan, eli kysymykseen koska aletaan puhua venäläisten kohtelusta Virossa.

Niinpä, minäkin odotan sitä teosta, joka kriittisesti mutta kiihkottomasti käsittelee tätä asiaa, jota en itse ruohonjuuritasolta ymmärrä enkä näe.

Sorretaanko Virossa venäläisiä ja miten? Onko kyse syrjitystä vai syrjäytyneestä kansanosasta?

Kaplinskin tavoin voisin väittää, että näin ei ole, sillä viiden vuoden aikana en ole tavannut yhtään sorrettua venäläisperäistä ihmistä. Meidän sähkömiehemme, Grigori laulaa ja nauraa työtä tehdessään, on koko Otepään rakastama seuramies ja onnellisesti naimisissa virolaisen naisen kanssa. Meidän autokorjaajamme, Kostja, on onnellinen yrittäjä, joka painaa kädet rasvassa ja suu messingillä työtä päivät pitkät, samalla kun kunnostaa pientä omakotitaloaan Otepään puutarhakaupunginosassa, jne. jne.

Mutta koska en ole Kaplinski, en kiellä etteivätkö vironvenäläiset kokisi itseään toisen luokan kansalaisiksi, kun niin kerran kerrotaan. Minä vain en ole havainnut sitä.

Jäänkin Polgan kanssa siis odottamaan jotain konkreettista näyttöä tästä minulle näkymättömästä sorrosta.

PS. Kaiken takana on pelko teosta en ole lukenut, joten en osaa sanoa siitä mitään. Arvostelua olen kyllä kuullut siitä, että se on kasattu kokoon aika kritiikittömästi ja taustoja sen tarkemmin tutkimatta.