perjantai 12. marraskuuta 2010

184.valokuvatorstain haaste: Isä


Yllä kuva Lapsuuden sankari, jolla osallistun tämän viikon valokuvatorstain haasteeseen: isä. Kuva on otettu Pyhäjärven rannalla, rankan uintikilpailun jälkeen. Kuvassa kisan voittaja ui kilpailun jälkeen pienen poikansa kanssa.


Muutama kuva lisää isistä ja pojista, lapsuuden sankareista ja pilvettömistä kesäpäivistä, jolloin kaikki on mahdollista.:





Lisää kuvia isistä voi katsoa täältä.

11 kommenttia:

Tapsu kirjoitti...

Hieno kuvasarja isistä ja lapsista, kasvoilta kuvastuu elämän ilo ja onni!

Kirsikka kirjoitti...

Näissä ei ole kiire mihinkään, ei töihin tai harrastuksiin. Ollaan vain yhdessä. Hienoa.

kaanon kirjoitti...

Ihania kuvia isästä/perheestä. Erityisesti pidän ylemmästä, siinä on hohtoa.

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos Tapsu, Kirsikka ja Kaanon.

Kuvat eivät ehkä ole tasoltaan maailman parhaita, mutta itsekin pidän tunnelmasta. Ja kaanonin tavoin tuosta ensimmäisestä, hohtelevasta kuvasta eniten.

Voi vain kuvitella miten onnellinen ja ylpeä tuo pieni poika oli tuona kesäpäivänä. Isä oli voittanut uimakilpailun ja hän sai uida sankarin kanssa, sankarin selässä, maailman parhaimman uimarin selässä.

Olen varma, että pienestä pojasta tulee itsestäkin uimari, tai ainakin uiminen tulee olemaan hänelle aina mieluisaa. Ehkä aikuisena hän ei edes muista tuota päivää, sitä millaista oli uida isän selässä, tulee vain ihmeellisen hieno vahva fiilis kun vesi kantaa, kuin isä aikanaan.

OnuKoo kirjoitti...

Tosi mukava kuvasarja. Mun läppärillä viimeinen kuva on valaistukseltaan ja tunnelmaltaan paras. Siinä on klassista, vetoavaa matkailujuliste ainesta.

Helka kirjoitti...

Ihanan kesäisiä kuvia! Ensimmäisestä pidin eniten, väreilevä vesi on hieno tausta uimareille.

Nimetön kirjoitti...

Katsokaa miten tuossa toiseksi viimeisessä kuvassa isä katsoo juuri sekunniksi muualle mutta poika katsoo isäänsä ja pitää kättään isän käsivarren päällä. Tämä on hieno ja tärkeä kuvasarja.
Kiitos!

Tiina Linkama kirjoitti...

OnuKOo - kiitos mielipiteestäsi!

Helka - kiitos, eikö ole mukava katsoa kesäisiä kuvia näinä hyisinä loppusyksyn päivinä?!

Anonyymi - olen iloinen, että kuvat koskettivat sinua. Toiseksi viimeisen kuvan myötä alkaa minun päässäni soida Ultra Bran kappaleen sanat: minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä. Ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei suojaisi...

Pappilan mummo kirjoitti...

Isä on SANKARI eikös vain se kuvistakin näy!

aimarii kirjoitti...

Mielestäni kuvasarjan jokaisesta kuvasta välittyy upeasti, - minun isäni - minun poikani. Paljon rakkautta.

Helena kirjoitti...

Isä kantaa. Elämä kantaa.