Niille lukijoille joille nuori herra Rummukainen on uusi tuttavuus, kerrottakoon, että poika on kirpun kokoinen leijonasydäminen löytökoira, jonka ystävämme Seija ja Risto ottivat huostaansa kaksi vuotta sitten. Se oli kaltoin kohdeltu, isot koirat olivat raadelleet sitä niin, että osa sen keuhkoista on vaurioitunut. Se on arka ja rohkea samaan aikaan. Arkuus tulee tietenkin aiemmista karuista elämänkokemuksista, mutta rohkeus tulee sen pienestä leijonansydämestä. Moni muu olisi antanut periksi, mutta Rummukainen jaksoi uskoa parempaan huomiseen.
Rummukaisen pelastamistarinan, joka on kirvoittanut monelta pisaran jos toisenkin, voi lukea täältä.
Rummu on siis asustanut pari vuotta Seijan ja Riston luona viettäen kaupunkilaiskoiran elämää. Vuosi sitten, suunnilleen näihin aikoihin, saapui Rummu hoitoomme pariksi kuukaudeksi isäntäväen lähtiessä pitkälle työmatkalle.
Olimme aluksi epävarmoja siitä miten kaksi niin erisuuruista koiraa pärjää keskenään. Rummu kun tunnetusti pelkää isoja koiria. Ja Latte kun tunnetusti on, jos ei muuta, niin ainakin iso.
Mutta hyvinhän nuo pari kuukautta sujuivat. Ystävyys sinetöitiin viimeistään sinä talviyönä kun eräs vapaana juoksennellut vehnäterrieri kävi Latten kimppuun ja Rummu liittyi terrierin ällistykseksi tappeluun antaen Lattelle vimmatusti taustatukea. Rinnakkain pojat katsoivat kun terrieri lähti käpälämäkeen ja sen jälkeen jätkät olivat erottamattomat.
Eilen saapui Rummu sitten uudelleen luoksemme. Poikien kohtaaminen oli riehakas - lue: Latte riehui ja Rummu yritti kestää Ison Pojan huomionosoitukset ilman sydänkohtausta. Seijan ja Riston poistutta alkoi kuitenkin syvällinen pohdiskelu. Ja talon täytti hetkeksi alakulo. Rummu oli ymmärtänyt että kyse ei ole tavallisesta päivävisiitistä, vaan uudesta elämäntilanteesta. Myös Latte oli mietteliäs. Näinkö me nyt alamme elää kaikki yhdessä, ja onko se hyvä vai huono asia?
Rummulla on epävarma ilme Latten nuuskuttaessa sitä - onhan poika kovin ISO.
Latte mietteliäänä - mitä tämä kaikki oikein tarkoittaa?
Mekö alamme nyt elää kaikki samassa perheessä?
Se on asia jota pitää miettiä joukolla.
Yö sujui rauhallisesti, jokainen oli saanut pienessä päässään miettiä rauhassa muuttunutta elämäntilannetta. Ja aamu alkoikin sitten aiemmalta kerralta tutulla kiehnäyksellä ja painilla ja hampaiden kalisuttelulla.
Ensin on Rummun vuoro purra Lattea leuasta ja kaulasta.
Sitten Latte esittelee hirveää purukalustoaan.
Kun Rummua alkaa hirvittää Latten suuri suu, alistuu Iso Poika näytösluontoisesti pienelle serkkupojalleen.
Eli näin on kodistammme tullut jälleen hetkellisesti kahden koiran talous. On kaksi ruokakuppia, kaksi ulkoilutettavaa. On kaksinkertainen määrä imuroitavaa koirankarvaa, ja kaksin verroin paimennettavaa ja huolehdittavaa. Ja on kaksin verroin iloa!
PS. Aiempia Rummukaistarinoita (13 kpl) löytyy klikkaamalla alla olevaa tunnistetta Rummukainen.
PPS. Rummukainen on kotoisin Varnjan sipulikylästä, kuten olen aiemmin kertonut, vaikka se nykyisin asuu osan vuotta Tarton keskustassa. Oheisessa kuvakansiossa Rummu omin sanoin kertoo elämästä Varnjassa ja Peipsillä. Eli tässä: Rummukainen esittelee kotiseutunsa
15 kommenttia:
Ilmekkäitä kuvia :)
Lattelle ja Rummulle riehakasta lumen odotusta!
Rummukaisen tarina on yksi maailman hempeimmistä eläintarinoista.
Tänään minulla on blogissani vanha Viron kuva. Mistähän se mahtaa olla?
Minä kuulun niihin jolle Rummun tarina on yhden ja toisenkin tipan silmään nostanut.
Kiva kun karvakaveri on taas luonanne ja hyvinhän niillä näkyy pyyhkivän!
Voi että on taas ihania kuvia ja juttua serkuksista. Rummukainen yksinään ei näytä ollenkaan niin pieneltä koiralta, mutta sitten kun Latte astuu kuvaan, niin eroahan on valtavasti. Terkkuja kaikille!
Luin ensin otsikon Rummut is back in town. Olin juuri katsellut erilaisia rummutuskuvia (afro) ja ajattelinkin, että teidän kaupunkiin on tullut rumpuryhmä :) Yhtään en ihmetellyt, että suomea ja enklantia on kirjoitettu sekaisin :)
Rummukaisen tarina on hieno tuhkimotarina, miten ressukasta tuli todellinen sydänten hellyytäjä koira. Se on tunteisiin käypä.
Rummukainen kiittää kommenteista. Ja niin teen minäkin.
Onhan se hieno koira, vaikka monin tavoin myös raukkaparka. Se on välillä niin hellyydenkipeä, että mikään maailman hellyys ei tunnu riittävän. Toisaalta, se mielellään heittäytyykin säälittäväksi reppanaksi ja haluaa syliin ja huomioita. Varsinkin kun Latte alkaa sitä hirvittää.
Ja hellyyttähän se toki meiltä saa, sitä kyllä riittää. Mutta paapomisen kanssa olemme sitten jo tarkempia. Rummua ei paapota yhtään sen enempää kuin Latteakaan.
On tämä aikamoista tasapainoilua kahden luontokappaleen kanssa, nimittäin Lattekin on käynyt vähän vauvaksi ja haluaa ekstrahuomiota. Taitaa olla vähän mustiskin.
Joten aika usein olen päätynyt ratkaisuun: selvittäkää itse asianne, älkääkä juosko minulle kantelemaan toisesta. Ja se näyttää toimivan.
Ei kai Latte sentään syliin pyri hellyydenkaipuussaan :D
Vallaton - mitäs luulet!? Iso poika on välillä ollakseen niin vauvaa.
Eilen illalla Rummu oli koko ajan kiehnäämässä vieressä ja minä sitä taputtelin. Ja Latte samaan aikaan yrittää kivuta syliin. Siinä sitä olisi ollut sylintäysi.
Tätä kun lukee, on ihan pakko rätkättää :)))))
Viehättävä jatkokertomus. Karvaiset kaverit pitävät tylsyyden loitolla :)
mm - rätkätys tekee hyvää!
marjattah - kyllä, ei ole tylsää ei. Vaikka ilmat eivät suosikaan ulkoilua, mitä niin mielelläni tekisin karvaisten kavereiden kanssa.
Ottilian väki ei varmaan tule valittamaan tylsyyttä seuraavan kahden kuukauden aikana! Toivottavasti sää tulee suosimaan ulkoiluakin.
Hei Eurooppa ja Rummukainen, Latte, Tiina, Kimmo ja muut...
Vasta nyt on aiskalla aikaa kirjoittaa masiinalla, jossa ei ole niita aahan ja oohon kuuluvia ylapilkkuja ja kertoa, etta kaikki hyvin, vaikka kiiretta on taalla Aasiassa pitanyt. Kaikki kunnossa ja niin nayttaa olevan myos kotipuolessa.
Kiitos huojentavista kuvista ja kertomuksesta - hengitamme taas vapaasti aasian kuumaa ilmanalaa ja olemme tyytyvaisia, etta Rummulla on maailman toiseksiparas paikka olla ja purra lajitoveriaan.
Palaamme asiaan ja Aasiaan tuonnempana. Terveisia Vietnamista!
Hienoa Aasia! Eurooppa kiittää ja kuittaa. Hyvin menee. Ja hyvää matkaa!!!!
Lähetä kommentti