Hei Seija ja Risto,
lupasin antaa väliaikatietoa Rummukaisen asettumisesta taloksi. Ja sehän on mennyt todella hyvin.
Molemmat pojat ovat niin kilttejä ja herttaisia, sellaisia joka Mamman unelmapoikia. Kuin suoraan Carl Larssonin taulusta, hiukset siististi jakaukselle kammattuina ja nätisti merimiespukuihin puettuina. Hyvinkasvattettuja ja toisiaan huomioonottavia kullanmuruja ovat. Leikkivät paperinukeilla kiltisti ja ratkaisevat sudokuja sulassa sovussa. Milloin eivät auta Äitiä kodin askareissa viemällä roskat ulos tai hakemalla postin.
Niin että olkaa te vain rauhassa siellä kaukana Aasian mantereella. Täällä elämä sujuu kuin silkkiä vaan.
Uups, tuli väärä kuvasarja. Nämä kuvathan minun piti laittaa tänne:
8 kommenttia:
Poikien hammasmiekkailu on aika hurjaa katseltavaa, mutta hyvässä sovussa se käy. Kalina vain kuuluu.
Ulkoilut menevät tosi hienosti. Molemmat ovat jotenkin sisäistäneet, mitä kautta pitää toinen kiertää, etteivät narut mene solmuun.
Joskin edelleen on itsellä vähän sellainen tunne kuin olisi raviohjastaja ja hävittäjälentäjä samassa persoonassa. Täytyy pitää eläimet osapuilleen oikeassa kurssissa ja samalla tarkkailla ympäristöä 360 astetta kriisien (kuten irtokoirat, sauvakävelijät, rullahiihtäjät) ennakoimiseksi.
Eihän Rummukainen varmaankaan kuitenkaan ole mitään vampyyrien sukua??? :)
Voi, toivottavasti Kimmolla ei tarkkaavaisuus herpaannu,saattaa seurata komeat lennot noiden kahden kaveruksen "avittamana"... Kyllä, mamman kultsut on kyllä aikamoinen parivaljakko... ja kovin hellyttäviä, tottai! Nauttivat toistensa seurasta täysillä:) Rapsutuksia poitsuille..!
OnuKoo - sitä paranee miettiä. On tuo pojan vamppi-hymy aika hurja, eikö vain?
Crane - toistaiseksi on mies selvinnyt raviohjaajan ja taistelulentäjän tehtävistä kaatumatta. Mutta koputetaan puuta varmuuden vuoksi. :)
Viimeinen kuva väärästä kuvasarjasta on herkullinen. Siinä Rummukainen halaa Lattea, jonka suussa on Rummun korva. No, on on ne muutkin kuvat kivoja. Hymyyn vetää suupielet.
Vallaton - se on merkillistä, että vaikka Latte näennäisesti puree Rummua korvasta, se tietää tasan tarkkaan kuinka lujaa voi purra ennenkuin sattuu. Ja Rummu kiehnää alla eikä ole moksiskaan vaikka korva on kaverin suussa.
Kaipa ne näin harjoittelevat juuri tuota puruvoimaansa. Kauhean näköistä puuhaa välillä, mutta molemmilla tuntuu olevan hauskaa.
Koiran paras kaveri on toinen koira!
Onneksi Rummu ja Latte ovat ylimmät ystävät, silloin kaikilla on kivaa. Jos olis toisin, niin kyllä noiden hampaiden ulottuvilta olis hyvä olla etäällä.
Voi jukra, mita ne herrantertut puuhaa....Tuttua edelliselta vuodelta.
Hyvin menee tiedamme sen taalla Aasiassa vaeltaessamme.
Makeita kuvia olet napannut Tiina jalleen!!! Kiitos
Lähetä kommentti