perjantai 19. marraskuuta 2010

Koiran ilma - ja katin kontit

Ilma on hieman tylsä keskustelunaihe, tiedän, mutta minkäs teet kun ilma tuntuu näinä ankeina aikoina vaikuttavan niin omaan mielentilaan kuin konkreettisesti kaikkeen tekemiseen.

Marraskuu on viheliäistä aikaa, muuta en sano. Vettä sataa, on kosteaa, luonto on ruma, musta ja kurainen. Tai sitten loskainen. Viimeisestä saimme makua pari päivää sitten.

Toissailtana nukkumaan mennessäni vilkaisin ikkunasta ulos, ja näkymä oli satukirjamainen. Suuria valkeita lumihiutaleita satoi rauhallisesti taivaalta. Väkisinkin tuli mieleen hetkeksi joulu.

Mutta koska minulla, kuten kaikilla näillä leveysasteilla elävillä on Fröken Smillas känsla för snö (Peter Høegin romaanin Lumen taju mukaan), tiesin, että kyse on optisesta harhasta - lumi joka taivaalta satoi oli märkää, eikä siitä ollut edes Coca-Cola-joulupukin, saati sitten aidon pukin reen kantajaksi.

Näine ajatuksineni painelin sitten pehkuihin. Aamulla heräsin masentavaakin masentavampaan maisemaan. Se oli toki valkea, mutta märkä. Ja lumen paino oli painanut kaikki kasvit, pallo- ja pylvästuijat, valesypressit ja ties mitkä lakoon.

Tässä oli muutama päivä sitten vielä komeita pyöreitä tuijia

Eräs kuitenkin jaksoi hetken lumesta riemuita. Se paineli pitkin pihaa nuuskutellen valkeaa märkää maastoa.

Latte muurin päässä ihmettelee muuttunutta maisemaa


Onko tämä kivaa vai ei, pohtii Eräs.

Vaan nopeasti Lattellekin selviää, että tämä on valelunta, märkää ja ikävää. Ja että ei tämä mikään koiran ilma ole. Koiran ilma on aurinkoa ja kevättuulia ja mullantuoksua. Latte tahtoo sisään!

Kuka on keksinyt termin koiran ilma? Tahtoo sisään!

Entäpä taloutemme toinen karvainen kaveri, nuori herra Rummukainen? Se tietää, että koiran paikka on näillä keleillä sisällä, omassa pesässä. ´"Vai koiran ilmat!" pohtii Rummukainen, ja jatkaa: "katin kontit, sanon minä!"


Ja samaa sanon minäkin. Mälsää ja märkää, sitä tämä loskainen marraskuun ilma on. Hyrrrrr. Tulisi jo talvi!

3 kommenttia:

Marjattah kirjoitti...

Hilpeä kuva Lattesta pyrkimässä sisään :)
Vaan sääkö tylsä puheenaihe? Mistähän tuokin klisee on syntynyt? Sää on äärimmäisen kiinnostava ilmiö. Jotakin, jota ihminen ei voi hallita. Juuri nyt me kaikki kuikuilemme taivaalle: eikö jo saada lunta tähän pimeyteen?

Vaan on kai niitäkin, jota sää koskettaa vasta kun hurrikaani alkaa häiritä automatkaa ilmastoituun toimistoon ja sieltä kuntosalille työn jälkeen.

Tiina Linkama kirjoitti...

Hyvä siis että voin jatkossakin päivitellä säätä, kun siltä tuntuu! - Juu, Latte on pitkä poika, minkä huomaa kun se ryhdistäytyy koko pituuteensa.

Tarja kirjoitti...

Marraskuu on jostain syystä aina see pimein kuukausi vuodesta, kunnes maa on valkea.
Rummukainen on fiksu, ku päätti pysyä sisällä, koska loskakeli ei oo kiva...kylmä ja märkä :)
Meillä täällä Riksussa pikkupakkasta ja luntakin jonkun verran. Helsinkissä satoi päivällä räntä ku käytiin Martin Markkinoilla Kaapelitehtaalla.