maanantai 20. huhtikuuta 2015

Yksin Italiassa, osa 36: Runoilijoiden lahti eli Golfo dei Poeti

La Spezian kaupunki sijaitsee La Spezian lahden pohjukassa. Tänä päivänä La Spezian satama-alue on pitkälti suljettu tavalliselta tasamaan tallaajalta. Satama toimii Italian merivoimien tukikohtana. Samoin satama palvelee tavaraliikennettä ollen yksi Italian tärkeimmistä rahtisatamista. Se on sääli, sillä La Spezian lahti on myös yksi kauneimmista italialaisista lahdista, jos ei suorastaan kaunein.



Golfo dei Poeti

Lahti tunnetaan myös toiselta nimeltä: Runoilijoiden lahti. Lahden satumaiset maisemat ja kirkkaat vedet ovat houkutelleet runoilijoita ja kirjailijoita kautta vuosisatojen. Petrarcan ja Danten tiedetään kirjoittaneen hurmioituneita säkeitä lahdesta ja sen kauneudesta. Italialainen näytelmäkirjailija Sem Benelli lieni ensimmäinen, joka käytti siitä sittemmin vakiintunutta nimeä: Golfo dei Poeti. Vuosi oli 1919.

Golfo dei Poetin katsotaan rajautuvan kahden idyllisen pienen kylän väliin. Lahden oikealla reunalla sijaitsee hiekkarantainen Lerici, jossa asuivat aikanaan kirjailija D.H.Lawrence, kirjailija ja maalari George Sand sekä Shelleyn runoilijapariskunta, Percy ja Mary Shelley.  Percy Shelleyn kohtalona oli päättää maanpäällinen elämänsä täällä; hän hukkui veneilyonnettomuudessa Lericin edustalla vuonna 1822.

Lericiä vastapäätä sijaitsee korkeiden kallioiden suojaama Porto Venere, jossa puolestaan Lordi Byron tapasi käydä uimassa. Historiaan on kirjattu Lord Byronin ikimuistoinen uintiretki Porto Venerestä Lericiin.  Muita kuuluisia taiteilijoita jotka ovat viettäneet aikaansa Golfo dei Poetilla ovat italialaiset kirjailijat Gabriele D’Annunzio ja Filippo Tommaso Marinetti.

Kun katsoo Golfo dei Poetia mereltä käsin ei tarvitse ihmetellä mikä lahdessa ja sen rantamissa on kiehtonut taiteilijoita kautta vuosisatojen. Korkeat kalliot, vulkaaninen kallioperä, kirkkaana päivänä turkoosinvihreä meri muodostavat  henkeäsalpaavan ja hienon kokonaisuuden.

Meri on myrsky- ja sadepäivänä erilainen, mutta jylhä ja hieno silloinkin.








Aurinkoisena päivänä Golfo dei Poetin vesi välkkyy turkoosinsinisenä ja houkuttelee rohkeita uimareita syleilyynsä. Hiekkarantaa ei Porto Venerestä löydy. Jos mielii mereen on mentävä joko kivien tai nyttemmin betonisen luiskan kautta.

Porto Venere on omistanut Lordi Byronille oman lahdenpoukamansa, La Grotta Byron. Ja yhä vielä nuoret miehet uhmaavat aallokkoja ja sukeltavat syvälle turkoosiin mereen.

Aallot lyövät ankarasti Porto Veneren rantakiviin

Yksinäinen uimari La Grotta Byronissa

Sukellus turkoosiin

Nouseminen rannalle vaatii taitoa

Pojat ottavat aurinkoa La Grotta Byronissa. Kuten niin monet pojat ovat kautta vuosisatojen ennen heitä tehneet

Muurin aukosta näkymää Golfo dei Poetille

Lordi Byronille omistettu grotto ja sen muistolaatta

2 kommenttia:

Kimmo Linkama kirjoitti...

On se ihme, miten kirkasta Välimeren vesi on. Ja meikäläisiin merivesiin verrattuna hirmuisen suolaista, muistan aikojen takaa Turkista.

Maris kirjoitti...

Kaunis valokuva tuo näkymä muurin aukosta. Hyvin sommiteltu ja valotus myös kohdallaan. Tykkään! :))