Yksin Italiassa, osa 37: Merimatka Cinque Terreen

Tähän mennessä tapahtunutta: Tiina on saanut lisäpäivän La Speziaan, johtuen junalakosta. Ylimääräisen päivän hän on viettänyt Runoilijoiden lahdella ja Porto Veneressä. Seuraavana päivänä, sunnuntaina, hän lähtee sitten meritse Cinque Terren pikkukyliin.

Merellistä tunnelmaa

Edellispäivän eksymisestä viisastuneena suuntaan sunnuntaiaamuna suoraan kohti La Spezian satamaa. Väkeä on laitureilla jo runsaasti odottamassa päivän ensimmäistä yhteysalusta. Syynä tähän lienee viikonloppu ja tietenkin junalakko, joskin Marian mukaan jotkut Cinque Terreen kulkevat paikallisjunat ovat jääneet lakon ulkopuolelle.

Keli ei aamusella lupaa hyvää. Harmaanvioletteja pilviä roikkuu taivaalla ja sateen uhka leijuu päällä. Asetun kuitenkin luottavaisesti avokannelle nähdäkseni merimatkan aikana mahdollisimman paljon maisemia. Alkumatkasta oli kannella suorastaan kylmä, mutta matkan aikana pilvipeite alkoi jo rakoilla. Päivän mittaan keli vain parani paranemistaan ja koko reissulta palasin jo kauniissa ilta-auringossa.

Naapurilautta Albatros La Spezian satamassa

Ilmat eivät lupaa alkumatkasta kovin hyvää

Laivahyppelyä koko rahalla

Kuten aiemmin olen kertonut, pääsee Cinque Terren viiteen kylään joko junalla tai laivalla. Jos ei ole mahdollisuutta kokeilla molempia, suosittelen ehdottomasti jälkimmäistä. Mereltä aukeaa aivan erilainen mahdollisuus nähdä nuo viisi kylää kauempaa, kokonaisuuksina.

Lippuja on usean hintaisia, riippuen siitä haluaako hypellä kylästä toiseen ja tehdä paluumatkankin veneellä vai ottaako vain yhdensuuntaisen lipun yhteen kylään. Samoin viikolla ja viikonloppuisin on lipuilla eri hinnat. Aamupäivän lähdöt ovat myös kalliimpia kuin iltapäivän liput. Minä valitsin päivän aikana rajattoman matkustamisen mahdollistavan lipun. Mennen tullen meritse ja mahdollisuus pysähtyä neljään eri kylään: Riomaggiore - Manarola - Vernazza - Monterosso. Yksi kylistä, Corniglia jää merimatkaillessa pois laskuista, koska sinne ei ole mahdollista yhteysaluksella rantautua. Sunnuntain kokopäivälippu kustansi 27 euroa. Ja oli joka sentin väärti.

Ligurianmeri ja sen rannat

Aamun lautta ajaa pysähtymättä suoraan kaukaisimpaan viidestä kylästä Monterosso al Mareen, joka oli minulle jo tuttu, sillä olin jo käynyt siellä kaksi päivää aikaisemmin junalla. Silloin oli satanut ja ilmapiiri kylässä oli jotenkin apea. Tänään Monterosso vaikutti aivan eri paikalta. Syynä siihen oli myös se, että kylä on jakautunut selkeästi kahteen osaan, vanhaan kaupunkiiin ja uuteen Monterossoon. Olin käynyt perjantaina vain jälkimmäisessä.

Mutta ennen Monterossoon saapumista ohitetaan ensin Porto Venere ja sen jälkeen neljä muuta kylää: Riomaggiore, Manarola, Corniglia ja Vernazza, jotka kaikki nousevat ylös korkeita vuoria. Maisemat ovat upeat - vaikka ilma ei olekaan paras mahdollinen.

Kartasta näkyy sekä laivan reitti että sisämaassa kulkevat vaellusreitit, joista osa tosin oli suljettu.

Porto Veneren Pietarin kirkko ja Dorian linnoitus jäävät taakse

Porto Veneren kallioita Byronin Grotton kohdalla

Turistit kuvaavat huikeita rantamaisemia

Ensimmäisenä näköpiiriin ilmaantuu Riomaggiore. Sieltä on aiemmin ollut mahdollisuus kulkea lyhyehkö ja helppokulkuinen reitti Manarolaan: kauneudestaan kuulu Rakkauden polku eli Via Dell'Amore. Valitettavasti se on ollut viime vuodet suljettu, kuten myös toinen helpohko reitti Manarolasta Cornigliaan. Syynä ovat olleet aikaisempien vuosien suuret sateet ja niiden tuomat maavyörymät, jotka ovat tehneet reiteistä vaarallisia. Nykyisin kylistä toiseen avoinna olevat reitit nousevat korkealle ja edellyttävät runsaasti kiipeämistä ja hyvää kuntoa. 

Riomaggiore ja Manarola mereltä nähtyinä

Riomaggioren satamaa

Riomaggiorea sivusuunnassa

Riomaggioren jälkeen sukeltaa esiin pieni Manarolan kylä ja heti sen perään Corniglia. 

Laiva lähestyy Manarolan satamaa

Korkeat kalliot ovat pitkälti laavaperäisiä. Takana näkyy porrastettuja viiniviljelyksiä

Manarolan satamaa

Corniglialla ei ole satamaa

Koko Cinque Terren alue, myös meri sen kohdalla, kuuluu nykyisin Unescon maailmanperintölistalle. Eikä ihme.

Corniglia vuorella

Corniglia toiseen suuntaan

Myös Vernazza ohitetaan menomatkalla pysähtymättä

Matkan pää lähestyy, viimeinen viidestä kylästä: Monterosso al Mare ja sen vanhaa osaa

Monterosson uutta kaupunkia

Kallionkieleke erottaa vanhan ja uuden Monterosson toisistaan

Laiva on tullut perille ja hyppään maihin. Aurinko on alkanut jo pilkistellä pilviverhon takaa ja lähden tutustumaan pikaisesti Monterosson vanhaan kaupunkiin. Pikaisesti siksi, että mikäli haluaa kaikissa mahdollisissa kylissä paluumatkalla pysähtyä, ei aikaa jää kuin reilu tunti per kylä. Koska en pidä hopusta, teen päätöksen ja viivyn Vernazzassa pidempään ja jätän vastavuoroisesti Manarolan pois. Mutta ensin kuitenkin siis Monterossoon!

Yksin Italiassa, osa 36: Runoilijoiden lahti eli Golfo dei Poeti

La Spezian kaupunki sijaitsee La Spezian lahden pohjukassa. Tänä päivänä La Spezian satama-alue on pitkälti suljettu tavalliselta tasamaan tallaajalta. Satama toimii Italian merivoimien tukikohtana. Samoin satama palvelee tavaraliikennettä ollen yksi Italian tärkeimmistä rahtisatamista. Se on sääli, sillä La Spezian lahti on myös yksi kauneimmista italialaisista lahdista, jos ei suorastaan kaunein.

Golfo dei Poeti

Lahti tunnetaan myös toiselta nimeltä: Runoilijoiden lahti. Lahden satumaiset maisemat ja kirkkaat vedet ovat houkutelleet runoilijoita ja kirjailijoita kautta vuosisatojen. Petrarcan ja Danten tiedetään kirjoittaneen hurmioituneita säkeitä lahdesta ja sen kauneudesta. Italialainen näytelmäkirjailija Sem Benelli lieni ensimmäinen, joka käytti siitä sittemmin vakiintunutta nimeä: Golfo dei Poeti. Vuosi oli 1919.

Golfo dei Poetin katsotaan rajautuvan kahden idyllisen pienen kylän väliin. Lahden oikealla reunalla sijaitsee hiekkarantainen Lerici, jossa asuivat aikanaan kirjailija D.H.Lawrence, kirjailija ja maalari George Sand sekä Shelleyn runoilijapariskunta, Percy ja Mary Shelley.  Percy Shelleyn kohtalona oli päättää maanpäällinen elämänsä täällä; hän hukkui veneilyonnettomuudessa Lericin edustalla vuonna 1822.

Lericiä vastapäätä sijaitsee korkeiden kallioiden suojaama Porto Venere, jossa puolestaan Lordi Byron tapasi käydä uimassa. Historiaan on kirjattu Lord Byronin ikimuistoinen uintiretki Porto Venerestä Lericiin.  Muita kuuluisia taiteilijoita jotka ovat viettäneet aikaansa Golfo dei Poetilla ovat italialaiset kirjailijat Gabriele D’Annunzio ja Filippo Tommaso Marinetti.

Kun katsoo Golfo dei Poetia mereltä käsin ei tarvitse ihmetellä mikä lahdessa ja sen rantamissa on kiehtonut taiteilijoita kautta vuosisatojen. Korkeat kalliot, vulkaaninen kallioperä, kirkkaana päivänä turkoosinvihreä meri muodostavat  henkeäsalpaavan ja hienon kokonaisuuden.

Meri on myrsky- ja sadepäivänä erilainen, mutta jylhä ja hieno silloinkin.

Aurinkoisena päivänä Golfo dei Poetin vesi välkkyy turkoosinsinisenä ja houkuttelee rohkeita uimareita syleilyynsä. Hiekkarantaa ei Porto Venerestä löydy. Jos mielii mereen on mentävä joko kivien tai nyttemmin betonisen luiskan kautta.

Porto Venere on omistanut Lordi Byronille oman lahdenpoukamansa, La Grotta Byron. Ja yhä vielä nuoret miehet uhmaavat aallokkoja ja sukeltavat syvälle turkoosiin mereen.

Aallot lyövät ankarasti Porto Veneren rantakiviin

Yksinäinen uimari La Grotta Byronissa

Sukellus turkoosiin

Nouseminen rannalle vaatii taitoa

Pojat ottavat aurinkoa La Grotta Byronissa. Kuten niin monet pojat ovat kautta vuosisatojen ennen heitä tehneet

Muurin aukosta näkymää Golfo dei Poetille

Lordi Byronille omistettu grotto ja sen muistolaatta

Yksin Italiassa, osa 35: Tanssin huumaa La Speziassa

Tähän asti tapahtunut: Tiina on viettänyt päivän Porto Veneressä ja nauttinut näkemästään. Nyt hän suuntaa kohti majapaikkaansa, mutta löytääkin itsensä tanssikarnevaaleilta.

Liikkumisen vapaus, hurma ja vimma

Matkalla hotellille näin isohkolla aukiolla paljon väkeä, musiikki raikasi ja kun tungin massojen läpi huomasin tulleeni tanssikarnevaaleille. Kuka tilaisuuden järjesti, se jäi hieman epäselväksi, ehkä kyse oli jonkun tanssikoulun näytösesityksistä. Tai sitten vierailevista tähdistä. Mene ja tiedä.

Esityksiä oli monia, välillä musisointia, välillä tanssia. Ja tanssien kirjo oli moninainen, löytyi breakdanceä, flamencoa, itämaista vatsatanssia ja tansseja joita en edes tunnistanut. Tärkeintä kuitenkin oli se miten intensiivisesti ihmiset tanssivat, miten vapautuneesti ja miten rohkeasti. Kun tanssijoita katsoi huomasi, etteivät kaikki todellakaan olleet nuoria tai solakoita. Reheviä keski-ikäisiä naisia liikkui haltioituneena musiikin tahdissa todistaen että liikkuminen ja tanssi eivät katso ikää, eivät ulkomuotoa. Tärkeintä on että nauttii itse.

Pidemmittä puheitta, ohessa illan tanssitähtiä. Kuvat voisivat olla tarkempiakin, mutta ilta oli jo laskeutumassa ja valoa oli koko lailla niukasti. Toivottavasti kuvista kuitenkin käy ilmi tuo tanssin vapauttava voima. Ja katsokaa myös pikkutyttöjä yleisössä. Myös he ovat tempautuneet tanssin rytmeihin ja eläytyvät esitykseen täysin rinnoin.

Breakdance vaatii notkeutta ja kuntoa

Yhden käden varassa

Katso, katso, ei käsiä!

Dramaattinen itämainen vatsatanssiryhmä

Tytöt riehaantuvat

Perinteistä vatsatanssia tämä ei ole. Liikkeet ovat hieman kulmikkaita ja hyvin dramaattisia.

Käsien asennoilla on tärkeä rooli tanssissa

Esitanssija on taitava ja karismaattinen

Dramatiikkaa tanssista ei uuvu

Ilmeet, katseet, kädet tukevat vartalon liikkeitä

Tanssi on täynnä intohimoa, tunteita ja taitavaa kehon hallintaa

Flamencon yhteisöllisyyttä

Dramaattinen kohtaaminen

Tanssijatar eläytyy niin kehollaan kuin kasvoillaan

Pikkulikat ovat aivan tulessa

Tanssi yhdistää sukupolvia