Ennen reissuun lähtöä katsoin netistä kuvia Cinque Terrestä. Ja erityisesti Vernazzan kuvat saivat minut vakuuttumaan siitä että kannattaisi lähteä Ligurianmerelle. Netistä löytämissäni kuvissa talot hehkuivat huikeissa väreissä, meri oli turkoosi ja maailma oli kuin satukirjoista suoraan.
Olihan Vernazza kaunis, omalla tavallaan, mutta rehellisyyden nimissä, ei se nyt ihan vastaa kuvia joita siitä on nettiin laitettu. On hieman tullut kuvaajan käytettyä taiteellisia vapauksia.
 | |||
| Taiteilijan näkemys Vernazzasta. Kuva Riomaggioren taideliikkeessä näkemästäni taulusta. |
 |
| Turismi-infon käsitys Vernazzasta. Kuva kadulla olleesta plakaatista. |
 |
| Yksi tyypillinen netistä löytynyt kuva Vernazzasta, tämä taisi olla myös jonkun turismisivuston mainoskuva. Ja tätä värimaailmaa löytyi neitstä paljon, myös ihan yksityisiltä valokuvaajilta. On tullut näpyteltyä värikylläisyys-namiskaa oikein urakalla. |
Yliväritetyt kuvat tekevät matkaajalle karhunpalveluksen. Kun tulet paikalle, ja toteat todellisuuden toisenlaiseksi, petyt. En sano etteikö Vernazza olisi ollut kaunis kylä, mutta ei se nyt ihan tuollainen ole kuin noissa kolmessa ylimmässä kuvassa.
Tiinan Vernazza
Minun Vernazzani näytti hieman erilaiselta kuin netistä löytämäni kuvat. Tietenkin ilmakin vaikutti, mutta epäilenpä että missään ilmanalassa kylä voisi olla noin värikylläinen kuin mitä yllä olevissa kuvissa.
 |
| Ensimmäinen näkymä satamasta |
 |
| Satamaa ympäröivät talot ovat oikeasti aika kähjäisiä |
 |
| Vernazzan satama-allasta. Ylhäällä korkeuksissa kulkee vaellusreitti seuraavaan kylään. |
 |
| Vernazzan kirkko |
 |
| Turisteja on paljon ja kaikki tuntuvat olevan liikkeessä. Tunnelma on jotenkin levoton. |
Liikaa ihmisiä, liikaa hälinää
Kylistä toisiin siirtyessäni huomasin, että jokin tässä kaikessa vaivasi minua. En osannut oikein heittäytyä hetkeen ja tunnelmaan, minulla oli jatkuvasti levoton olo. Nyt jälkikäteen ajateltuna ymmärrän mistä se johtui. Ensinnäkin ihmisiä oli paljon, ahtautuneina kapeille kaduille. Ja kaikki olivat jollain lailla liikkeessä. Tulossa tai menossa lautoille tai juniin. Jonoja, tönimistä. Pelkoa siitä että ei lauttaan mahdu. Paikallisia ei ollut kuin tiskien takana. Kaikki muut olivat turisteja.
Vernazzassa ajattelin käydä jotain syömässä. Ravintoloita sieltä löytyy, useimmat lauttasataman edessä olevalta aukiolta. Pöydissä kävi kuhina. Kun sivuutin terassipöydät, näin mahtavia hummereita joidenkin lautasilla. Muistin miten virtuaalioppaani Rick Steves oli monisanaisesti maalaillut merenelävien ihanuutta Cinque Terren ravintoloissa. Kurkkasin terassin ulkopuolella olevaa ruokalistaa, mistä selvisivät myös hinnat, ja vihelsin. Ja jatkoin matkaani. Hain, kuten moni muukin, paninin jostain take-away kahvilasta ja jollain muurinpätkällä istuen sen nautin. Hyvää oli tai ainakin vei nälän.
Saatuani nälän tyrehdytettyä vetäydyin sataman aallonmurtajalle. Hain varjopaikan ja istuin alas. Tein nopean skissin luonnoskirjaani ja sitten vain istuin. Olin päättänyt jättää Manarolan väliin. Jatkuva liikkeessä oleminen, laiva-aikataulujen kyttääminen ja lautalle tungoksessa jonottaminen ei tuntunut hyvältä. Annoin yhden lautan mennä ohi ja kun tiesin seuraavan tulevan, lähdin luovimaan laiturille. Seuraava pysähdys tulisi olemaan Riomaggiore.
3 kommenttia:
Niinpä, pienien pittoreskien ja sievien paikkojen ongelma nykyään... turistit. Netti levittää sellaisella vauhdilla tietoa viehättävistä matkailukohteista, että ne ovat pullollaan hälinää ja tungokseen asti turisteja. Vähän sama tunne oli Como-järvellä Varennassa, ja vielä enemmän Bellagiossa. Hyvin samantapaisia värikkäitä kauniita pieniä ja tunnelmallisia vuoriston kupeessa rannassa nököttäviä kyliä, jotka pilasi turistihälinä, ja turisteja varten avatut pienet kalliit putiikit rantakaduilla. Paljon mielenkintoisempia olivat pienet vuoristokylät kauempana, varsinkin ne, joita ei mainittu oppaissa, ja joihin matkailijat eivät olleet löytäneet.
Niin totta Anna-Mari! Vaan mistä osata etsiä ne todelliset salaiset aarteet? Varsinkin jos ei ole autoa käytettävissä.
En sano että Cinque Terre olisi ollut hukkareissu. En todellakaan. Mereltä katsottuna kylät olivat huikean hienot. Samoin tuliperäiset kalliot ja niiden oudot muodostelmat koko rantaviivan matkalta.
Kylissä silti tunnelma oli ahdistava, liikaa turisteja, liikaa kiirettä.
Mutta olen nuo nyt nähnyt, ruksi ruutuun eli check!
Heh, jo on tosiaan värinappeja käännetty jälkikäsittelyssä.
Mutta kauniita ovat Cinque Terren kylät silti kuviesi perusteella. Värikkäitä täpliä, taustalla tummanvihreät vuoret.
Lähetä kommentti