tiistai 21. huhtikuuta 2015

Yksin Italiassa, osa 38: Paluu Monterossoon

Suurin ja modernein kylistä

Monterosso al Mare on järjestyksessä viimeinen viiden kylän helminauhasta jos katsotaan La Spezian suunnasta. Se eroaa muista kylistä  siinä että sinne on mahdollista tulla myös autolla. Monterossossa on myös Cinque Terren ainoa hiekkaranta, joka kesällä kuvista päätellen kuhisee auringonottajia. Nyt vain harva oli uskaltautunut rantaelämää viettämään.

Vietin Monterossossa tunnin verran. Liikuin nyt kaupungin vanhalla puolella, joka oli huomattavasti mielenkiintoisempi kuin mitä uusi. Näitä kahta kaupunginosaa erottaa toisistaan kallionkieleke ja kulku vanhalta puolelta uudelle käy jalankulkutunnelin kautta. Juna-asema sijaitsee Monterosson uudella puolella.

Aurinkokin alkoi pilkistellä taivaalla ja meri, joka oli aiemmin ollut tummanpuhuva, syttyi taas välimerelliseen turkoosiin hehkuunsa.

Meri kimmeltää. Takana yhteysalus jolla Monterossoon tulin.

Sää muuttuu koko ajan paremmaksi

Meri kuuluu oleellisena osana Monterosson elämään

Kahviloita löytyy joka makuun

Vierailin lyhykäisesti Monterosson kirkossa, jonka mustavalkoisuus niin sisältä kuin ulkoa hämmästytti.

Monterosson kapeita katuja

Kesäisin nämä rannat ovat täynnä auringonottajia. Syyskuussa harva enää rannalle uskaltautui

Tunnin verran Monterossossa vaelleltuani olin valmis nousemaan yhteysalukseen ja jatkamaan matkaani Vernazzaan. Veneitä tuli ja meni tiheästi, mutta suurin osa niistä kuuluivat yksityisille liikennöitsijöille joiden aluksia suuret, useimmiten amerikkalaiset turistiryhmät olivat varanneet omaan käyttöönsä.

Monterossassa mahtui aamutuimaan vielä  liikkumaan, olinhan matkannut sinne päivän ensimmäisellä julkisella yhteyslautalla, mutta päivän mittaan väkimäärä varmasti kasvoi sielläkin, kuten kaikissa Cinque Terren pienissä kylissä.

Aamun seuraava yhteysalus purkaa ensin lastinsa ja sitten lastaa rannalla odottavat turistit uumeniinsa.

Ja näin jää Monterosso al Mare taakse. Kokka kohti Vernazzaa.
Laivamatkailu on kaikin puolin miellyttävää. Näet paljon, haistat meren, aurinkoisenakaan päivänä sinulla ei ole liian kuuma tuulen pöyhiessä hiuksiasi. Olisi tehnyt melkein mieli laulaa: "Hihulihei, huolta nyt ei, merimies käy näin merta päin!"

Ei kommentteja: