Yksin Italiassa, osa 42: Sienassa suuria yllätyksiä

Tähän mennessä tapahtunut: Tiina on jättänyt La Spezian taakse, myöhästynyt jatkojunasta ja tehnyt lyhyen mutta intensiivisen tutustumisreissun Pisaan. Illalla kuuden jälkeen hän saapuu vihdoinkin Sienaan

Siena, yhden taivas, toisen helvetti

Olen saapunut vihdoinkin Sienaan. On jo ilta, aurinko sentään vielä hetken ylhäällä. Lähden etsimään tietä hotellilleni, Alma Domukseen. Bussi tuo minut rautatieasemalta joillekin Sienan keskiaikaisen kaupungin porteille. Siitä eteenpäin on kuljettava jalan. Kadut ovat kivettyjä vanhoilla laatoilla ja matkatoverini Arttoo-Dettoo tekee kaikkensa hankaloittaakseni etenemistäni. Se kellistyy ja kaatuilee ja minä nostan sitä ylös ja yritän saada kulkemaan edes kymmenen metriä ilman kaatuilemista.

Siena on rakennettu kolmelle kukkulalle ja nousut ja laskut ovat jyrkkiä. Löydän itseni lopulta läheltä hotelliani, mutta kukaan ei tunnu tietävän ihan tarkalleen missä Alma Domus sijaitsee. Käyn kysymässä neuvoa läheisestä naisten alusvaatekaupasta jossa tuiman näköinen rouva rypistää kulmiaan, en tiedä, en ole koskaan edes kuullut, miksi minun se pitäisi tietää.

Törmään hotellia etsiessäni kolmeen amerikkalaiseen keski-ikäiseen turistiin. He puuskuttavat ja istahtavat hengästyneinä matalalle kiviaidalle ja valittavat minulle: "Tämä on Siena on aivan hirveä paikka. Emme ole koskaan kiipeilleet näin! Ei täällä voi ihminen kulkea." Seurueen pyylevin, keski-ikäinen afroamerikkalainen nainen tuijottaa lasittunein silmin eteenpäin, luulen että hän näkee vain sumua silmissään. Hänen ilmeensä näyttää siltä että hän on tajunnut juuri tulleensa helvettiin.

Minä sen sijaan olen täysin vastakkaista mieltä. Ilta on laskeutumassa, on alkamassa sininen hetki. Ja eteeni aukeaa Sienan tuomiokirkko ja kaupungintalo ja sen torni. Mikä maisema! Miten upeaa! Siena on paratiisi!

Huomaan läheisessä seinässä pienen kyltin - suoraan alusvaateliitettä vastapäätä: Alma Domus. Nuoli käskee kulkea kapeaa keskiaikaista tietä hieman alaspäin. Näin teen ja olen saapunut perille.

Olin joutunut siirtämään saapumistani Sienaan päivällä. Kimmo oli kotoa ottanut hotelliin yhteyttä ja tehnyt tarvittavat siirrot. Hotellista oltiin pahoiteltu sitä että he eivät voineet järjestää minulle samaa huonetta jonka olin varannut. Sain pienemmän huoneen,  mutta hotelli lupasi hyvittää minulle huoneiden hinnan erotuksen.

Odotin siis jotain pientä kopperoa. Sitä suurempi oli yllätykseni kun näin huoneen. Se ei ollut suuri, mutta siinä oli parveke, ja näköala jollaisesta en ollut osannut uneksiakaan! Sienan Duomo oli edessäni, kuin tarjottimella. Miten upeaa! Miten huikeaa!

Pieni huoneeni Hotelli Alma Domuksessa

Näköala huoneestani illalla

Olen niin tyytyväinen elämääni. Minulla on huone, jonka parvekkeella voisin viettää päiviä. Mitkä maisemat! Miten ruhtinaallista.

Jätän kuitenkin huoneen hetkeksi ja lähden hortoilemaan Sienan kapeille kujille. Kyselen tietä Duomolle ja tarjoilija nauraa: "Ensin menet tuosta portista läpi ja sitten menet vaan down down down. Ja sitten up, up, up!" Tarjoilija ei liiottele. Käännyn pian takaisin ymmärtäen että en jaksa näin illan lopuksi alkaa vuorikiipeilemään.

Vetäydyn Alma Domuksen lähellä olevaan viehättävään ravintolaan. Tilaan pizzan ja päivän kunniaksi kokonaisen pullon rosé-viiniä. Istun alas ja nautin elämästäni. Katselen Sienan yötä, kirjoittelen päiväkirjaani. Illan viiletessä tarjoilija, äärettömän huomaavainen japanilainen nuori mies, tuo minulle filtin johon kiitollisena kääriydyn. Lämpö ja raukeus täyttävät mieleni. Viini kohoaa päähäni ja tekee siitä keveän. Lohduttaudun sillä, että Alma Domus on lähellä ja koko matka on alas päin.

Lähiravintola ja Alma Domus takana

Sienan yö on salaperäinen

Kun taivas on lähes musta, lähden takaisin hotellille. Istun hetken parvekkeella ja katselen vielä kerran majesteetillista Duomoa yössä. Olen jo valmis menemään nukkumaan, pitkä päivä on takana. Mutta avaan kuitenkin hetkeksi tietokoneen ja tarkistan sähköpostit. Ja saan shokkiherätyksen.

AirBnb:ltä, jonka kautta olin varannut 7 seuraavaa yötä Roomassa Elisa-nimisen naisen luona, oli tullut minulle sähkpostia. Elisa oli peruuttanut majoitukseni Roomassa, sitä sen enempää AirBnB:lle selittelemättä! AirBnB pahoitteli asiaa, tämä on erittäin kiusallista  heillekin. Ja hyvin harvinaista. He lupasivat auttaa minua löytämään toisen vastaavan majoituksen, mutta valitettavasti heillä ei ollut tarjota mitään yhtä edullista kuin mitä Elisan majoitus olisi ollut.

Luen sähköpostin hiukset pystyssä. Mitä mitä!!! Ei voi olla totta! On liian myöhäistä enää ottaa yhteyttä Kimmoon. Päätän tehdä sen seuraavana aamuna. Päässäni risteilee satoja ajatuksia yht'aikaisesti. Miksi Elisa näin teki? Mitä tapahtuu matkalaukulleni, sille isolle, jonka olin Roomasta lähtiessä hänen luokseen vienyt? Palaanko ylipäätänsä Roomaan? Miten rahat riittävät jos joudun ottamaan kalliimman majoituksen? Paljon kysymyksiä mutta vähän vastauksia.

Kapuan sänkyyn ja mietin Scarlett O'Haran tavoin: "I'll think about it tomorrow."