Yksin Italiassa, osa 28: Piazzale Michelangelo ja Il Mostro

Viimeisen illan Firenzessä olin päättänyt viettää kaupungin ulkopuolella sijaitsevalla Piazzale Michelangelon aukiolla, joka sijaitsee korkealla kukkulan kyljessä. Paikkaa kehutaan opaskirjoissa parhaaksi mahdolliseksi kohdaksi nähdä kerralla koko Firenze. Erityisen suosittu se on juuri auringonlaskun aikaan kun aurinko luo viimeiset säteensä Arno-joelle värjäten sen kullanhehkuiseksi. Nimensä näköala-aukio on saanut Michelangelon David-patsaan kopiosta, joka seisoo keskellä aukiota.

Il Mostro

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun kävin Piazzale Michelangelolla. Olin ollut siellä noin 30 vuotta aiemmin, vuosi oli joko 1984 tai 1985. Kesänä jolloin liftasimme silloisen poikaystäväni kanssa läpi Euroopan aina Roomaan asti. Mutta mitään muistikuvia minulla ei ollut Piazzalelta aukeavista näkymistä, patsaan sentään hämärästi muistin. Syy muistikuvien hämäryyteen johtui siitä että olin tuolloin koko Firenze-ajan kauhusta kankea ja pälyilin hermostuneena vasemmalle ja oikealle. Ja siihen taas oli syynä Il Mostro eli Hirviö.

Kun saavuimme Firenzeen 30 vuotta sitten, ensimmäinen mitä muistan oli, että joku antoi minulle lentolehtisen käteen.  Lehtinen oli italiaksi, emmekä ymmärtäneet siitä mitään. Lehtiseen oli piirretty kauhea tuijottava silmäpari ja sen yläpuolella luki: Il Mostro. Loput tekstistä jäi ymmärtämättä. Luulin kyseessä olevan jonkun discon lentolehtisen. Väärin luulin.

Melko pian saimme kuitenkin kuulla kuka tai mikä Il Mostro oli. Kyse oli Firenzessä liikkuvasta sarjamurhaajasta, joka oli erikoistunut syrjäisillä paikoilla lemmiskeleviin pariskuntiin. Il Mostrolla oli tietty toimintamalli: hän iski harvakseltaan mutta aina samoihin aikoihin, kesä- ja syyskuun välisenä aikana. Ensin hän ampui pariskunnan ja sen jälkeen puukotti ja silpoi pariskunnan naisen vartalon veitsellä. Pahimmillaan löytyi yhdestä uhrista 97 puukoniskua. Toiselta uhrilta Il Mostro oli leikannut palan rintaa ja lähettänyt sen poliisille.

Il Mostro tappoi kaiken kaikkiaan 16 henkilöä vuosien 1968 - 1985 välisenä aikana, ja me olimme juuri tuolloin Firenzessä kun poliisi arveli Il Mostron taas iskevän. Il Mostroa ei koskaan saatu kiinni vaikka useita henkilöitä pidätettiin lähes 20 vuotta kestäneiden tutkimusten aikana.

Voitte vain kuvitella että tuona kesänä meikäläinen ei Firenzessä suostunut edes kädestä poikaystävää pitelemään. Il Mostron pelko piti siitä huolen. 

Kuva Il Mostrosta kertovasta italialaisesta minisarjasta

Piazzale Michelangelo

Opaskirjat eivät turhaan aukiota hehkuta. Näkymät sieltä alas kaupunkiin ovat uskomattoman hienot. Il Mostron kadottua jo lähes 30 vuotta sitten pariskunnat ovat palanneet aukiolle viettämään romanttista hetkeä. Mitä pidemmälle ilta eteni sitä enemmän ihmisiä saapui katsomaan upeaa auringonlaskua ja sen viime säteissä kylpevää Firenzeä. Näky oli henkeäsalpaava ja muuttui minuutti minuutilta aina vain hienommaksi.

Antaa kuvien puhua puolestani.

Näkymää yli Firenzen

Palazzo Vecchio nousee esiin punakattoisten matalien rakennusten joukosta

Vasta kauempaa ymmärtää Duomon valtavan koon

Kopio Michelangelon David-patsaasta

Firenzeä suuren synagoogan suuntaan

Minä vaeltelin aukiolla tähyillen alas laaksoon. Kuuntelin katusoittajia joita oli myös kerääntynyt aukiolle turisteja ja romantiikannälkäisiä pareja viihdyttämään. Muutaman sanan vaihdoin puolalais-australialaisen poikaporukan kanssa. Puhe kääntyi yllättäen poltiikkaan. Minä ja puolalainen päivittelimme Venäjän tapahtumia. Australialainen oli ihmeissään, hänellä ei ollut mitään käsitystä Ukrainan tapahtumista, vielä vähemmän Venäjän agressiivisista manöövereistä kuten Suomen ja Puolan ilmatilan rikkomisista. "Oh Gosh!" toisteli aussi kun me puolalaisen kanssa annoimme tulla reaalipolitiikkaa tuutin täydeltä.

Yhden miehen orkesteri

Mies rummuttaa jännää steel-pania ja välillä antaa jalalla tahtia.

Hiljalleen aurinko alkoi laskea ja kamerat napsuivat ja pariskuntien syleilyt tiukkenivat. Piazzale Michelangelo on kieltämättä hyvin hyvin romanttinen paikka.

Yhdet suutelevat, toiset kuvaavat. Jokaiselle jotakin hämärän hetkellä

Ilta pimenee ja valot syttyvät Ponte Vecchion sillalle

Mitä pidemmälle ilta etenee, sitä hienommalta Firenze ja Arno-joki näyttävät

Yksittäisiä veneitä ja kanootteja lipuu joella

Palazzo Vecchio ja Ponte Vecchio hohtavat kellan ja kullan sävyissä.

Keltaista, kultaista ja hetki hetkelä lisääntyvää yön pimeää

Katusoittajat viihdyttävät yleisöä

Ja niin on yö saapunut Firenzeen. Minä palaan hotellilleni ja pakkaan laukkuni seuraavaa päivää varten. On aika lähteä eteenpäin. Nyt suuntana Luccan keskiaikainen pieni kaupunki lähellä Firenzeä.

Siis öitä. Ja palataan asiaan huomenna uudelleen. Silloin siis suunta kohti Luccaa.