Nimensä mukaisesti kirja kertoo Viru-hotellin historiasta sen alusta aina viime vuosiin asti. Suomenkielisenä kirja on julkaistu 2007.
Miksi lukea jonkun hotellin historiaa, voi joku kysyä? Kirja lienee vain koviin kansiin sidottu hotellin mainoskirjanen? Väärin.
Totta tosin, että minua ei voisi vähempää kiinnostaa uusien tallinnalaisten hotellien rakennus- tai omistushistoria, mutta Viru, se on toista maata. Sen historia kulkee käsi kädessä Viron historian kanssa, ja Nupponen on ottanut lähtökohdakseen juuri tämän vertailun. Virun rakennus- ja toimintahistorian ohella hän antaa jatkuvasti faktoja ja avainlukuja tuolloiseen sosialistiseen Viroon ja sen kehitykseen. Osa kirjan viehätystä on myös runsas kuvitus.
Virun historia on myös siksi kiinnostava, että se on samalla suomalaisen Viron-matkailun historiaa. Kirja alkaa Urho Kekkosen yllätysvisiitistä sosialistiseen Neuvosto-Viroon (joka jatkui, kuten tunnettua on, Tallinnasta Tarttoon ja Otepäälle) vuonna 1964. Tämä käynti johti välillisesti siihen, että Suomen ja Viron välinen matkailu käynnistyi uudelleen laivalinjojen aloitettua toimintansa kahden valtakunnan välillä 1965.
Oli avattu merisilta kahden valtion välillä ja tuo silta on tuonut Viroon vuosi vuodelta aina vain enemmän suomalaisia turisteja, joilla kaikilla on omat muistonsa matkoiltaan. Ja useimpien muistoihin liittyy Tallinnan ensimmäinen kansainvälinen suurhotelli Viru, joka valmistui suomalaisin voimin 1972.
Lennart Meri on todennut Kekkosen pelanneen hyvin elegantin setin Neuvostoliiton ulkoministeriön kanssa, joka johti siihen että laivalinja aukesi vuosikymmenten katkoksen jälkeen Helsingin ja Tallinnan välillä.
Kirja käy läpi hotellin rakennushistoriaa ja kuvailee herkullisesti aikaa, jolloin suomalaiset rakentajat saapuivat Tallinnaan. He olivat kurinalaisia ja työteliäitä; rakennustyömaa oli virolaisittain katsottuna käsittämätön siisti ja hyvin hoidettu. Rakennusmiehille oli järjestetty majoitus uusiin kerrostaloihin Mustamäellä, mutta harva jäi iltojaan kerrostalokämppäänsä viettämään. He tutustuivat Tallinnan iltaelämään, jossa he olivat eksoottisia länsimaan lähettiläitä, joihin haluttiin ottaa kontaktia. Moni työmies palasi rakennustöiden loputtua Suomeen uuden virolaisen puolison kanssa.
(Sivuhuomautuksena: Sofi Oksanen on kertonut samasta ajasta kirjassaan Stalinin lehmät. Sofi Oksasen isä oli suomalainen Virua rakentamaan tullut rakennusmies, joka tapasi Sofin äidin, tallinnalaisen rakennusinsinöörin tanssiravintolassa.)
Mielenkiintoisia ovat myös Virun ensimmäisten toimintavuosien historia. Miten henkilökunta valikoituu ja valitaan hotelliin. Miten kansainvälistä tasoa tavoitteleva hotelli, Inturistin lippulaiva, toimii sosialistisessa yhteiskunnassa, jossa jo ihan tavalliset hotellin perushankinnat edellyttävät suhteita, oveluutta ja luovimista byrokratian, säädösten ja korruption monimutkaisessa verkostossa.
Nupponen kertoo myös värikkäästi siitä, mitä Viru-hotelli tarkoitti tallinnalaisille ihmisille. Hotelli työllisti suoraan ja epäsuoraan yllättävän montaa tallinnalaista.
Yhtä lailla mielenkiintoista on lukea sitä, miten Moskova suhtautuu hotelliin, miten KGB asettuu taloksi ja pyrkii seuraamaan hotelliasukkaiden ja paikallisten välisiä kontakteja, miten oppaita kuulustellaan ja hiillostetaan, miten mikrofoneja asetellaan hotellihuoneisiin ja miten hotellin 23. kerrokseen asettuu KGB:n salainen radiokeskus, josta pidetään yhteyttä niin Moskovaan kuin Neuvostoliiton suurlähetystöön Helsingissä.
Kirja kuvailee Virun kehitystä ja virolaisen sosialistisen yhteiskunnan muutosta 80-luvulle tultaessa. Kaunistelematta Nupponen kertoo siitä, miten Virusta tulee hämärän bisneksen, ilotyttöjen, rahanvaihtajien ja pikkurikollisten tyyssija, varsinainen Villi Länsi, jonka suojissa tai kulmilla useampikin suomalainen turisti ryöstetään ja piestään.
Kolmannen mielenkiitoisen kokonaisuuden muodostaa Virun yksityistämisen aika ja sen siirtyminen suomalaisen Yrjö Vanhasen johtoon 1994. Kieltä ja maan kulttuuria tuntematta Vanhanen pyrki nopeasti luomaan Virusta toimivan kansainvälisen hotellin, jota johdetaan länsimaisin ottein.
Vähänpä Vanhanen tuolloin tiesi miten vaikeaa se tulisi olemaan. Hotellihuoneet ja rakennus ovat helppo uusia, ihmisten toimintamallit ja ajatusmaailma sitäkin vaikeampia.
Nupponen kuvaa kirjassa Vanhasen aikaa hyvin ristiriitaisena ja vaikeana niin Vanhaselle itselleen kuin Virun henkilökunnalle ja Viron valtiollekin. Ristiriidoilta ja konflikteilta ei vältytty, ja välillä Vanhanen suorastaan kyyditetään Suomeen ja hän johtaa hotellia laivasta käsin.
Vanhanen sai kuitenkin suuren hotelli-nimisen raskaan koneiston toimimaan haluamallaan tavalla, mutta hitaasti ja kitisten: henkilökuntaa vähennettiin, korruptioon puututtiin ja Viru alkoi tehdä hitaasti mutta varmasti tuottoa.
Viimeinen ja neljäs osa kirjasta käsittelee aikaa, jolloin Viru siirtyi SOKOS-hotelleille ja sai nykyisen ilmeensä. Jostain syystä tämä viimeinen osio on jollain lailla väritön ja hampaaton. Nupponen lähinnä tyytyy kuvaamaan ravintoloiden uudistuksia ja Viru-kauppakeskuksen syntyä. Lieneekö syynä siinä, että nyt kirjoitettiin nykyisten isäntien ajasta, eli ymmärtääkseni kirjan tilaajien kaudesta.
Kokonaisuutena Viru-hotellin historiaa käsittelevä Aikamatka hotelli Viruun on kuitenkin mielenkiintoista luettavaa! Suosittelen!
7 kommenttia:
Jaah... sinähän luet ilmeisesti vaikka mitä :-)
Vaikka en voi sanoa että minua niin kovasti hotellin historia kiinnosti, sinun kirjoituksesi sen sijaan oli kiva kuten aina.
Sokos-kausi onkin vakiintunutta ja tavanomaista hotelliarkea. Omassa ammatissani voin helpotuksesta vaan huokaista, että sellainen värikkyys kuten hämäräbisnekset ja ilotyttökiintiöt ovat jääneet omaan aikaan. Olen varma, että hyvä tekijä pystyisi jokaisesta ajasta ja majoituspaikasta löytämään kertomisen arvoiset jutut ja kokoamaan ne kansien väliin. Kenties voidaan joskus lukea Suomalaisena Virossa tai Villa Ottilia -kirjaa. Tiina, oliko vihje riittävän haastava?
Tuossahan olisi aineksia laadukkaaseen TV-sarjaan. Kirjassa näyttää olla mitä kiinnostavinta lähihistoriaa, sen tuot selvästi esille. Kiinnostus syntyy, jos omassa elämässä on kosketuskohtia aiheeseen. Ja hyvä kirja tempaa mukaansa myös sivullisen.
Tuohan olisi mielenkiintoinen opus. Viikko sitten tarttui sulkevan kirjakaupan viimeisenä asiakkaana eurolla mukaan opus "Neuvosto-Tallinna", jossa lukijaa kierrätetään miehityksen ajan maamerkkien, monumenttien ja erikoisuuksien keskellä. Oli silmiä aukaisevaa luettavaa, ja varmaan koko kaupunkia katsoo ihan uudella silmällä.
-Heljä-
Esittelit kirjaa nin kiinnostavasti, että se minun pitää etsiä käsiini ja lukea.
Sylvian lailla ajattelin ihan samoin, että EVVK Viru-hotellin historia, mutta uppoiduin tekstiisi niin, että Vanhasenkin luin melkein Matiksi :), Piti palata tekstissä taaksepäin ja huomata, että ihan toinen Vanhanen oli kyseessä. Sinä saat ihmisen lukemaan ihan mitä vain, vaikka Viru-hotellin historiaa :)
Kyllä se Viru-hotellin historia on ihan sellaisenaankin mielenkiintoinen. Sitä ei vaan ehkä tule ajatelleeksi.
Sillä paljonhan Virun historiaan mahtuu: KGB:t ja suomalaiset rakentajat, jotka rilluttelivat kaupungilla, tulipalokin koettiin ennenkuin rakennus valmistui, konkurssiin meni ensimmäinen rakentaja ja linnaakin tuli rakennusyhtiön omistajalle. Sitten oli tosi mielenkiintoista lukea kaikista kerrosvalvojien tehtävistä ja siitä miten kokki kehitteli vähistä aineista hienoja sapuskoja. Ja tietenkin sitten kaikki hämärävuodet ja ilolinnut ja rahanvaihdot ja epämääräiset liikemiehet jotka Virussa kohtasivat.
Ja nyt tämä viimeinen vaihe kansainvälisenä hotellina osana isoa Viru-keskusta.
Lähetä kommentti