Siis saamassani haasteessa kysyttiin mikä on minusta itsestäni paras kirjoitukseni.
Siihen on helppo vastata.
Paras blogikirjoitukseni on se, joka on koskettanut vastaanottajaa ja antanut hänelle ajattelemisen aihetta.
Ehkä se on lohduttanut, ehkä se on ärsyttänyt, ehkä se on huvittanut. Ehkä lukija on palannut kirjoitukseen uudelleen. Tai se on pyörinyt mielessä aika ajoin. Ehkä lukija on jopa printannut kirjoituksen tai lähettänyt sen eteenpäin. Ehkä se on antanut infoa tai tietoa, jota lukija on etsinyt.
Mikä tällainen kirjoitus on ollut, sen tietävät vain lukijani itse.
Siksi julistankin tässä ja nyt LUKIJAKILPAILUN.
Eli kysyn teiltä, rakkaat blogini lukijat, mikä on teidän mielestänne paras blogikirjoitukseni näinä kahtena ja puolena vuotena, jolloin olen blogiani pitänyt?
Toivon saavani myös perusteluja, eli vastauksen kysymykseen: miksi juuri kyseinen kirjoitus on lukijan mielestä ollut jollain tavalla tärkeä tai mieleenpainuva.
Palkintokin kilpailussa on, tietenkin.
Parhaalle perustelulle - minä itse täysin subjektiivisesti tämän päätän - lähtee palkinnoksi vapaavalintainen A4-kokoinen taidevalokuva Ottilia Visions -valokuvagalleriasta. Arvo 25 euroa.
Niinpä tarvitsen perustelun lisäksi myös tiedon siitä, minkä kuvan lukija valitsee, jos hänen perustelunsa on palkinnon voittanut. Tehtävä onkin siis kaksiosainen!
Siis nyt kirjoituksia selaamaan ja valokuvia katsomaan.
Ja alla vielä kilpailun säännöt tiivistettyinä:
1. Valitse omasta mielestäsi paras tässä Suomalainen Virossa -blogissa ilmestynyt kirjoitus
2. Perustele valintaasi omin sanoin. Lyhyesti tai pitkästi. Miksi juuri kyseinen kirjoitus jäi mieleen, kosketti tai muuten oli onnistunut?
3. Liitä vastauksesi tähän viestiin kommenttina.
4. Kerro blogikirjoituksen nimi ja ilmestymispäivä ja vuosi.
5. Valitse Ottilia Visions -kansiosta kuva, jonka haluat palkinnoksi jos juuri sinun perustelusi valitaan voittajaksi. Kerro kuvan nimi ja koodi.
6. Voit vastata nimimerkillä. Voittajan kanssa voimme keskustella sitten privaatisti sähköpostissa siitä minne ja miten palkinto toimitetaan perille.
Ja kertauksena:
HUOM! Perustelut tulee liittää tähän viestiin kommenttina. Sähköpostiin tulevat mahdolliset perustelut eivät siis osallistu kilpailuun.
HUOM! Suosikkivalokuva tulee valita Ottilia Visions -kansiosta.
HUOM! Kaikki vanhemmat kirjoitukset löytyvät blogin vasemmanpuoleisesta reunasta arkistoituina ja ne ovat ajallisesti takaperoisessa järjestyksessä. Viimeisenä siis ensimmäinen kirjoitus.
Ja lopuksi vielä VINKKI: Jokaisen jutun lopussa on kohta: Tunnisteet. Jokaista juttua olen pyrkinyt jollain sanalla luonnehtimaan. Kun painaa tunnistesanaa ilmestyy ruudulle kaikki saman tunnisteen alla olevat kirjoitukset. Näin pystyy tunnisteiden avulla surffailemaan eri aihepiireissä. Valitettavasti en ole ollut varsinkaan alussa kovin systemaattinen tunnisteiden kanssa, mutta ehkä silti ne auttavat tarinan etsimisessä.
13 kommenttia:
Eipä ollut vaikeaa valita. Ehdottomasti Rummukainen! 6. helmikuuta 2009. Tarinaa ei voi vetistelemättä lukea (taas kastui yksi nenäliina litimäräksi), ihana pienen koiran pelastustarina, kertomus hyvästä sydämestä ja välittämisestä. Ensimmäisen kerran lukiessa muistan kun jännitin mitä tuleman pitää, pysähdyttekö ottamaan koiran kyytiin, ja luulin jo huonosti käyneen... kunnes Rummukainen sitten löytyi ja tarina sai parhaan mahdollisen lopun.
Kuvavalinta Spithamin vihreät kivet VES022.
Mieleenpainuvin ja koskettavin kirjoitus on ollut "Rummukainen 6.2.2009". Osaat kirjoittaa tarinan, jonka edetessä ehtii tuntea monta tunnetta sydänalassa, ja onnellinen loppu kruunaa sen. Sehän on kirjoitettu samanlaisin dramaattisin juonikääntein kuin vanhat sadut: Ruma ankanpoikanen; Lumikki jne,
Joku toinen olisi kertonut asian arkisemmin, mutta sait Rummukaisesta melkeinpä legendan josta pitäisi vanhaan malliin kertoa tarinoita talvi-iltoina takkatulen loimussa.
t: Johanna
Jos onni suosii, niin: Tuulee KOT009
Ai kun pahan panit. Mutta haastehan oli että SINÄ ITSE nimeät omasta mielestäsi parhaan kirjoituksen!!
Minua on eniten koskettanut kertomus päivästä, jolloin tapasit Ronjan. "Muistoja Ronjasta, kuinka tyttö tuli taloon, 15.10 2009"
Uskon, että elämäsi muuttui aika paljon sinä päivänä ja sai ihan uuden suunnan. Hassua on se, että et juuri perustele sitä, miksi Ronja lähti mukaasi. Se oli varmaan jotain elämää suurempaa...
Kiitokset kaikista tarinoistasi, joista saan nauttia blogisi kautta. Tallinnakin on saanut uutta ulottuvuutta viimeaikaisten kokemustesi perusteella.
Pühajärven kylpyläviikon (kesä 2006) muistoksi valitsen kuvan "Keltainen iltapäivä Pühajärvellä" KEV004.
Terveisin Ulla Espoosta
Piti miettiä koko päivä tuota, ja enpä juuri poikkea mielipiteineni muista. Rummukaisen tarina on eniten mielessä, ja toisena tarina kuinka Ronjasta tuli Tiinan koira. Hirvittävän paljon kauniisti ilmaistuja asioita, yleistettyä viisautta ja tunteiden sanoiksi pukemista tässä blogissa on tullut vastaan, mutta kokonaisista tarinoista nuo ovat ne mieleenpainuvimmat. T. Yksi joka puhuu niin paljon, jotta voisi olla hiljaa asioista joista ei halua puhua ;)
-Heljä-
Samoin tykkään minä jos minulta kysytään, mutta tässähän piti sinun valita paras omistasi. Siis Ronja- ja Rummukainen-tarinat!!
Kyllä Rummukaisen tarina ehdottomasti ansaitsee paikan terävimmässä kärjessä. Mutta Lattekin on kirjoitellut epäsäännöllisen ahkerasti. Valintani on siis Päivä Batdogina.
Kirjoitat kaikesta hyvin, myös hyvin mielenkiintoisesti ja elävästi.
Olen tykännyt kaupunkikuvauksistasi. Endla-suota käsittelevä kirjoitus oli mieleeni. Tottakai kaikki Rummukaisesta ja Ronjasta ja Lattesta - ilman muuta.
Oikeastaan sinun pitäisi valita Se paras!
Minä valitsen jostain syystä 10.6.09 kirjoittamasi Kohtaaminen Viikatemiehen kassa. Tykkäsisin jutun kuvista ja hautausmaan tunnelmasta.
Tämä oli helppo, tai oikeastaan vaikea sikäli, että pähkäilin kahden vaihtoehdon välillä. Päädyin sitten varsin uuteen kirjoitukseen, eli postaukseesi 25.1.2010, "Noutaja ihan siinä vieressä".
Kuvasit siinä minusta nimittäin hienosti silmille lyövää pelkoa. Minä tunsin sen luissani ja ytimissäni. Vaikken ole juuri tuollaisessa tilanteessa ollut, niin joskus olen kokenut samanlaista pakokauhua ja se tuntuu aika lailla tuolta.
Olen eräiden muiden kanssa samoilla linjoilla, Rummukainen 6.2.2009 on parhain, koskettavin ja muistettavin tarinasi. Se on kuin takavuosien tyttökirja: aina kun tekee mieli lukea jotain ihanaa ja liikuttavaa, voi kaivaa sen esiin. Onnellinen loppu kruunaa kaiken. Yleensäkin tekstisi ovat hyvin kirjoitettuja eikä tämä tee poikkeusta. minusta on mukava lukea blogikirjoitusta, jossa kieliasu on oikein ja samalla säilytetty persoonallinen ja huumorintajuinen ote.
T:hiapa
Kuvavalinta on KAS002 kaksostyttärieni kunniaksi
Jäipä viimetinkaan tämä osallistuminen. Sinulla on niin paljon hyviä ja koskettavia juttuja, että on vaikea valita niistä paras. Minua tietysti kosketti juttu Ronjasta, koska olen niin läheltä itsekin seurannut yhteiseloanne, mutta käännyn minäkin Rummukaisen kannalle (6.2.09) Se oli hellyttävä tarina, jonka luettuani lähettelin usealle koiraihmiselle viestin, että käykääpä lukemassa tämä tarina. Ikävää että en ole vieläkään tavannut Rummukaista itseään! Jos palkintosi osuu kohdalleni, valitsen Tallinnan tornit 2. Syystä, että minulla on ajatus palkita sillä kuvalla virolainen plastiikkakirurgi, joka taitavasti poisti kasvoistani silmän alle kasvaneen melanooman alun ilman että siitä olisi jäänyt arpia kasvoihini.
Todella vaikeaa valita. Olen aina tykännyt niistä reissujutuista varsinkin sinne Beresjen suuntaan, jossa tuntuu löytyvän aina jotain yllättävää.
Mutta mutta, koska olen suuri eläinjuttujen ystävä ja minunkin nästyykini kostui useasti Rummukaisjuttua lukiessa, niin joudun valitsemaan monen muunkin lukijan suosikin, Rummukais-tarinan. Jos on pakko valita (nyt tunnen tekeväni suurta vääryyttä muita juttuja kohtaan...). Olisi ollut paljon helmpompaa, jos olisi saanut valita esim. TOP10 -listan.
Mutta arpa on heitetty, Rummukainen on valintani.
Jaana
Onpa niin monia juttuja jotka voisi valita - kuten Jaana totesi, TOP10-lista voisi olla helpompi. Rummukainen on tietty ihan juttujen aatelia. Mutta päätin, että en peesaa muita, vaan valitsen jutun "Pullonpyöritystä Otepäällä" (13.11.2009). Nauroin sitä aivan vedet silmissä - se oli niin elävästi kirjoitettu, että näin Laitetädin, Pullokerberostädin ja viivakoodeista keskustelevan esimiehen silmieni edessä. Ja juttu on mielestäni laajempi tarina kuin kertomus virolaisesta palveluskulttuurista. Noita Pullokerberostätejä, kaavoihin kangistuneita, leipääntyneitä omaa mielivaltaansa käyttäviä, ihmisiä, joita tekisi joskus mieli ravistella, kyllä löytyy monelta elämänalalta. Ja hulluja työyhteisöjä (kuten oman alani ihmiset)- ai kun pääsisi duuniin sinne pullonpalautuspisteeseen - nyt naurattaa taas ...
Sari
Lähetä kommentti