Leonardo da Vincin omakuva Tallinnassa

Huomenaamulla on lähdössä Rummukaisen äidin eli ystävättäreni Seijan kanssa pariksi päiväksi Tallinnaan. Suuntana on huomenna von Krahli -teatteri ja sen esitys Kuningas Lear. Ja seuraavana päivänä taas on päämääränä Kadriorun linnan erikoisnäyttely, joka on näytillä vain yhden ainukaisen viikon.

En tiedä paljonko Suomessa on tätä uutisoitu, mutta nyt on tilaisuus nähdä jotain aivan ainutlaatuista. Joten sinnehän on mentävä!

Sokos-Hotelli Virun tiedotuspäällikkö Peep Ehasalu kirjoitti näyttelystä Vironauttiin ja koko jutun voi lukea täältä.

Peep tuskin loukkaantuu vaikka lainaan hänen tekstiään näyttelystä:



Seuraava tarina muistuttaa dekkarin käänteitä ja Viro on siinä taiteen dekkarissa vahvasti mukana.


Leonardo da Vincin mahdollinen omakuva löytyi vuoden 2008 lopussa, kun taidehistorioitsija Nicola Barbatelli teki inventaariota erään eteläitalialaisen lakimiehen yksityiskokoelmasta. Siihen asti oli omistaja tarjoillut sopivan kokoiselta puulle maalatulta kuvalta kahvia. Barbatelli otti välittömästi yhteyttä matemaatikkoystävä Gianni Glinniin, joka puolestaan omaan ystävään, Tallinnan yliopiston kuvaamataiteen osaston johtajaan, taiteilija Orest Kormashoviin.

Myöhemmin lisääntyivät tutkijaryhmään taidehistorioitsijoiden lisäksi myös poliisitutkijoita, juristeja ja teknisten alojen ihmisiä. Orest Kormashov muokkasi kuvan pohjalta veistoksen ja pyysi avukseen taideopiskelijan ja graafisen disainerin Helen Kokk’in, joka oikeita mittasuhteita etsien digitalisoi maalauksen ja muokkasi siitä tietokonemallin. Kokk sai inspiraatiota eräästä da Vincin skissista, ja sijoitti työn kahdeksankulmaiseen peilihuoneeseen – da Vincin itsensä osoittamaan ihanneympäristöön, josta selviää, että se peilaa tarkkaan klassisen omakuvan 22,5 asteisessa kulmassa. Työryhmän johtaja Gianni Glinni pitää virolaisten panostusta erittäin tärkeänä: ”Ensimmäistä kertaa 600 vuoden aikana me voimme sanoa – katsokaa, tässä teille Leonardon kasvot!”

Orest Kormashov itse korostaa vaatimattomasti maalauksen vaikuttavuutta, joka ei ole tieteellinen termi. ”Hyville taideteoksille on ominaista jotakin faktaa ja tiedettä korkeampaa – syvyys, joka liittyy pikemminkin uskontoon ja kuuluu yleisinhimillisen viisauden ja totuuden maailmaan,” hän sanoo. ”Kuvaa nähneenä kaikki sitä ympäröivä kadota merkityksensä, eikä ole tärkeää, onko se kuva Leonardosta tai hänen omakuvansa. Kummallista, miten koko se vakavuus, joka koskee teosta ympäröivää toimintaa, vaikuttaa teennäiseltä ja ainut vakavasti otettava asia on teos itse.”

Hyvät taiteenystävät! Tallinna saa da Vincin omakuvan nähtäväkseen vain sen takia, että tallinnalaiset osallistuivat työryhmään. Todennäköisesti sitä ei tulla näyttämään Suomessa ja huhtikuun jälkeen luultavasti ei missään muualla Italian ulkopuolella. Nimittäin huhtikuussa tehdään virallinen päätös maalauksen statuksesta, eli se joko julistetaan virallisesti da Vincistä maalatuksi kuvaksi tai Leonardo da Vincin omaksikuvaksi.

Todennäköisyys viimeiseen on suuri: puinen taulu on analyysin tuloksena sijoitettu hyvin tarkkaan da Vincin aikaan. Käsialaekspertit pitävät varmana, että maalauksen takapuolella oleva latinankielinen ja davincilaiseen tapaan oikealta vasemmalle kirjoitettu teksti PINXIT MEA (Maalattu minua tai Minun maalama) on da Vincin käsialaa. Todistetusti häntä kuvaava da Vincin oppilaan Francesco Melzin profiilikuva täsmää mainittuun kuvaan ja last but not least – sormenjäljet täsmäävät muihin hänen maalaustensa sormenjälkiin. Taiteen ystävät tietävät, että sinä aikana maalauksen taustat värjättiin käsillä väriä sivellen, näin ollen on maalauksista löydettävissä taiteilijan sormenjälkiä.

Kun maalaus on virallisesti todettu olevan da Vincin omakuva, sen arvo nousee taivaallisiin korkeuksiin eikä ainakaan Virolla ole varaa kustantaa sen kuljetukseen ja esillepanoon tarvittavia turvajärjestelyjä, vakuutuksia ja muita käytännön järjestelyjä. Tuskin muillakaan. Italian lakien mukaan sitä ei sen jälkeen edes voida viedä ulkomaille.

---
 
Ja tätä minä olen huomenna lähdössä katsomaan! Toivotaan että ilmat suosii ja ehdin kierrellä hieman laajemminkin Tallinnaa. Viimeksi jäi kuitenkin aika niin lyhyeksi, niin mukavaa kuin olikin.