Hyönteisistä ja muista pörisijöistä

Lueskelin tässä päivänä muutamana suomalaista valokuvafoorumia ja sen keskustelupalstaa. Ihan mielenkiintoisia keskusteluja, vaikka monet aika teknispainotteisia.

Mikä pisti silmään, että monet harrastelijakuvaajat rajaavat aiheensa aika kapeasti. Joku on lintukuvaaja, joku hyönteiskuvaaja. Joku kuvaa koiria, toinen kissoja. Kuka on innostunut muotokuvista, kuka taas suurista panoraamakuvista.

Keskustelut kävivät sitten siitä, mikä on paras objektiivi esimerkiksi perhoskuvaukselle. Keskustelun aloitti nimimerkki, joka epäili hankkineensa väärän objektiivin, koska hänen kuvauskohteensa olivat perhoset ja koirat ja samalla kuvauskeikalla eli koiraa ulkoiluttaessa pitäisi pystyä kuvaamaan molempia. 

Moni oli sitä mieltä, että valovoimainen kiinteä makrolinssi on paras hyönteisiä varten - keskustelua käyvällä nimimerkillä kun oli tehokas  teleobjektiivi käytössään ja hän valitti, että vaikka koirakuvat onnistuvat, perhoskuvat puolestaan eivät.

Tämä sai minut taas mietteliääksi ja pohdin että minkä tyypin kuvaaja minä olen, ja totesin, että olen kaikkiruokainen. Minulle kelpaavat kuvauskohteeksi kaikki milliä suuremmasta höntiäisestä aina Kiinan muuriin asti - jos sellainen sattuisi vastaan tulemaan. Olen ottanut muotokuvia, luontokuvia ja urheilukuvia. Koirat ja kissat ovat kelvanneet kuvauskohteiksi. Koska objektiiveja ei ole montaakaan, johtuen rahavarojeni rajallisuudesta, on nykyisillä täytynyt pärjätä vähän joka tilanteessa.

Päätin sitten antaa itselleni kuvaustehtävän ja lähdin kuvaamaan pihan pikkuväkeä, eli pörrejä ja perhoja ja muita itikoita teleobjektiivin kanssa. Käytössä minulla on Canonin EF-S 50-250 mm 1:4-5.6

Ja kieltämättä hankalaahan se oli, vaan ei silti ihan mahdotonta.

Aloitetaan pörisijöistä eli kimalaisista ja mehiläisistä. Jotka ovat ihmeen nopeita liikkeissään - kuka uskoisi sitä kimalaisesta, jonka ei aerodynamiikan lakien mukaan pitäisi pystyä lentämään ensinkään:

Seuraavaksi oli vuorossa perhosen kuvaus. Tarvittiin siis perhosta, ja sellainen löytyikin lepattelemassa rentoakankaalien lähistöllä. Ilmasta en onnistunut telellä perhosta nappaamaan, mutta istahti se onneksi hetkeksi paikalleenkin niin pitkään, että sain sen hollille. Kuva voisi olla tarkempikin, mutta toista tilaisuutta ei sitten enää tullut, joten tämä jäi ainoaksi perhoskuvaksi:

Seuraavaksi aloin jahdata erilaisia koppakuoriaisia, joita pihalta löytyi. Suuri vihreä koppis keikkui juhannusruusupuskan latvassa, korkeimmalla kohdalla ehkä n. 2 metrin päässä kamerasta, ja sinne siis teleä suuntimaan:

Tämäkään tyyppi ei jaksanut kauaa odotella että saan kamerani kuntoon vaan jatkoi matkaansa.

Japaninvaahterasta löytyi pienen pieni koppakuoriainen, joka oli maksimissaan ehkä 6 mm pitkä. Paljaalla silmällä siitä näki kyllä värin ja muodon, mutta vasta tietokoneruudulta katsoessa näki tyypin yksityiskohdat, sehän on karvainen!

Nyt aloin päästä sisään ötökkäkuvauksen mielenkiintoisimpaan puoleen. Kamera näkee pienestä kulkijasta paljon enemmän kuin mitä silmä! Tämähän on valtavan mielenkiintoista, totesin ja lähdin jahtaamaan lisää outoja öttiäisiä.

Terassin kaiteella teki matkaa pieni siivekäs, paljain silmin katsottuna täysin mitätön tyyppi, pituutta ehkä 3-4 mm. Mutta jälleen lähikuvassa paljastuu matkamiehen siro olemus:

Tiiliseinällä, melko korkealla, seisoskeli myös jokin siivekäs tyyppi, sitä kuvaamaan. Ja mikä yllätys jälleen kun pääsi itikkaa tietokoneruudulta katsomaan: sillähän on aivan ihana väri ja miten monimutkaisen taitavasti sen keho on rakennettu, kuin pienistä palikoista:

Ja vielä toinen kuva tästä pitkäsäärestä, hieman toisesta kulmasta. En ole aivan varma että miten päin tyyppi kuvassa on:

Arvaatte varmaan, että olen taas innoissani! Kuka olisi arvannut että hyönteisten kuvaaminen on näin mielenkiintoista!

Ja ehkäpä, ehkäpä tieni vie vielä objektiivikauppaan katsomaan juuri tähän tehtävään parhaiten soveltuvaa obiskaa. Minua viisaammat, mitä suosittelisitte?

Uusia näkymiä uudella objektiivilla

Otsikko kertookin jo kaiken: sain tänään käteeni uuden (vanhan) teleobjektiivin, joka saapui jo sunnuntaina Kersten-ystävättäreni matkassa Suomesta Tarttoon. Ostin sen siis käytettynä suomalaisen valokuvafoorumin kautta, kuten aiemmankin obiskani. Tarkoitus oli mennä uutta putkea hetimmiten sunnuntaina hakemaan, mutta kohtalo päätti toisin, ja viskasi Kimmon auton tuulilasia isolla kivellä.

Eilen selvisi että uutta tuulilasia saamme odotella pidempäänkin, enkä minä malttamaton jaksanut obiskaani odottaa vaan hyppäsin bussiin ja kävin hakemassa putken kotiin.

Kyse on Canonin 55 - 250 mm 1:4 -5.6 IS -putkesta, joka ei vieläkään ole paras mahdollinen tele, mutta jo merkittävästi parempi kuin tähän asti käyttämäni jokapaikan Sigma 18 -200 mm.

Istuimme hetken Kerstenin kanssa Tarton Tasku-kauppakeskuksen Rahva Raamat -kahvilassa (joka on siis Rahva Raamat -kirjakaupan yhteydessä) ja jutut olivat sitä paljon mielenkiintoisia, että en (melkein) muistanut uutta teleä edes kokeilla.

Ihan vähän vaan:

Kerstenillä oli hieman kiire, akateeminen uurastus kutsui, ja niinpä kahvihetkemme jäi lyhyeksi ja minä lähdin bussiasemalle. Pienen kierroksen ehdin kuitenkin tehdä Emajoen rannalle ja sieltä sitten nappasin tällaisen kuvan uudella objektiivilla:

Laitan vielä lopuksi tämän päivän lempikuvani, vaikka se ei laadullisesti niin hyvä olekaan. Kuvan nimi on: It's over, babe, ja sitä katsellessa huomaan alkavani hyräille Beyoncen kappaletta To the left, to the left...

Uunituoreet kuvat uudella putkella

Kuten olen kertonut, tilasin ja ostin käytetyn mutta hyväkuntoisen Sigman putken, sellaisen jokapaikan hyperzoomin, kun edullisesti sain, 18-200mm/3,5-6,3 DC OS.

Tänään putki tuli perille ja minä tietenkin putken kanssa maailmalle kuvaamaan. Maailma tarkoittaa tässä kohtaa Hellenurmea ja Elvaa, molemmat n. 20 km päässä Otepäältä. Hellenurmessa halusin kuvata koskea, ajattelin että se on sopivan hankala kohde, liikkuvainen ja vaatii lyhyttä valotusaikaa.

Ilma oli surkea valonsa puolesta, taivas oli tasaharmaa. Totesin, että tässä ilmassa ei sitten saa kuin suttua aikaiseksi, oli käytössä millainen putki tahansa. (Tätä minun Sigmaani kun on monissa kamera-arvosteluissa kutsuttu suttuputkeksi, varsinkin putken ääripäissä. Aamulla heräsin aikaistakin aikaisemmin, kun tiesin että putki on tänään postissa haettavissa ja postin aukeamista odotellessani aloin lukea jälleen testituloksia kyseisestä putkesta, ja masennus nosti hiukkasen päätään. Tai jos ei ihan masennus, niin pienoinen ehkäily. Ei mitään järin korkeita arvosanoja putkelle testeissä annettu.)

Kun posti aukesi olin siellä ensimmäisten asiakkaiden joukossa putkea hakemassa. (Eilen jo käytiin varovasti tiedustelemassa pakettia). Sitten kipinkapin paketin kanssa kotiin, putkin kiinni runkoon ja kuvaamaan.

Miten kävi? Ei kameralle kovin montaa hyvää kuvaa tarttunut, mutta lohdutin itseäni sillä, että

a) ensimmäinen päivä elämässäni tällainen teleputki käytössä
b) surkein mahdollinen valaistus, kuollut ja tasaharmaa

Ja ajattelin, että jos jo ensimmäisellä keikalla saan edes muutaman kelvollisen kuvan, niin tästä ei voi olla tie kuin ylöspäin.

Alla kuvasaalista eli kuvia joita en olisi voinut ottaa tavallisella Canonin kittiputkella,

Kuva 1 ) Hellenurmen kartano, kuvattu kaukaa, kauempaa kuin mihin Canonilla olisin yltänyt. Kartano sijaistsee Elvajoen tekojärven rannalla ja minä kuvasin sitä tekojärven toiselta rannalta.

Kuva 2) Hellenurmen maisemaa laajakuvana - Canon ei olisi saanut napattua kuvaa näin leveältä alueelta

Ja sitten se koski, jota lähdin kuvaamaan, siitä onnistuin ottamaan telellä useampiakin mielestäni ihan hyviä kuvia. Oli itse asiassa lähes valinnan vaikeus siitä mistä kuvasta piti eniten ja mitkä tänne valitsi. Jokaisessa kuvassa alas ryöppyvä vesi tekee erilaisia kuvioita, jossain näyttää siltä kuin vedestä nousisi alligaattori, jossain kuvassa on delfiinin pää, susihukka ja kristallikruunun kristalleja.

Tässä kolme koskikuvaa mielikuvitustanne riemastuttamaan, eli nyt kaikki kosken ryöpsähdyksistä erilaisia hahmoja ja muotoja etsimään:

Kuvasarja 3 a - Kuohuja

Kuvasarja 3 b -Kuohuja

Kuvasarja 3 c - Kuohuja

Seuraavakaan kuva ei olisi onnistunut Canonilla. Nimittäin, minähän mielelläni kuvaan lampaita, niillä on mielestäni niin hellyttäviä ilmeitä, turpa aina hieman kainosti hymyssä. Vaan kun hiippaan kohti lammaslaumaa luulevat karvapöksyt minua Sepesudeksi ja ottavat jalat alleen ennenkuin onnistun pääsemään kameran kanssa riittävän lähelle. Tässä kohtaa tuli jälleen zoom avuksi, ja hoplaa, lampaat on tallennettu:

Kuva 4 - Elvan lampaat

Kuva 5 - Heiniä

Kovasti on Sigman testeissä valitettu sitä että piirto on pehmeää. No, ehkä niin, mutta ohessa surkeassa ilmassa otettu kuva heinistä Elvan tiellä. Minusta ne ovat ihan riittävän rapean ja crispyn näköisiä. Ja tietenkin, kuvaa arvioidessaan, kannattaa se klikata suuremmaksi, kuten kaikkia muitakin kuvia.

Jotta tällaisia kuvia uudella kameralla. Minä itse en ripottele tuhkaa päälleni vaan sanon, että kyllä tästä putkesta vielä saadaan monenlaista irti, kunhan tulen sen kanssa sinuiksi! Ja jollainhan on ihmisen aloitettava harjoittelu. Rahaa ei tällä hetkellä ollut tämän kummoisempaan ja tämän kanssa nyt eletään jonkin aikaa.

Usvaa putkeen

Kosteat ja märät ilmat jatkuvat. Lumi, jota vielä eilen oli jonkin verran maassa on sekin katoamassa. Maisemat ovat sanalla sanoen hyytävät.

Jotenkin nämä kurjat maisemat myös kiehtovat minua. Valokuvallisina haasteina. On nähtävä tarkempaa, löydettävä loskan ja kuran joukosta se mielenkiintoinen kohde. Ja minähän uskon, että katsottavaa ja kuvattaa löytyy.

Tänään on tarkoitus lähteä ajelemaan hieman Latvian puolelle - Rummukainen pääsee ensimmäiselle ulkomaanmatkalle, passin kanssa - mikäli pääsemme liikkeelle kohtapuolin. Valoisa aika on nyt niin lyhyt.

Mukana on vanha kittiputki. Eli usvaa kittiputkeen, toistaiseksi.

Mutta on minulla uutisia uudestakin putkesta. Suomen Posti antaa minun seurata putken tietä näin pitkälle:

Lähetyksen rekisteröinnit


15.11.2009, klo 01:16 Lähetys lähtenyt maasta 01000 HKI VANTAA, ULKOMAANTERMINAALI
14.11.2009, klo 23:28 Lähetys on otettu käsittelyyn ulkomaanterminaalissa 01000 HKI VANTAA, ULKOMAANTERMINAALI
14.11.2009, klo 10:49 Lähetys rekisteröity 00000 HELSINKI
13.11.2009, klo 19:02 Lähetys rekisteröity 90000 OULU
13.11.2009, klo 17:03 Vastaanotettu kuljetettavaksi 90650 OULU 65/MYLLYOJA

Eli obiska has left the country!

Alan vetää uusia hyhmävermeitä päälleni. Kerroin että ajoimme pullonpalautukseen Elvan kaupunkiin. Samalla reissulla poikkesin sikäläiseen käytettyjen vaatteiden puotiin ja löysin mielestäni mainion lämpösetin tällaisille päiville: Puman untuvatakin ja North Facen gore-tex-housut kokonaishintaan 220 kruunua eli 14 euroa.

Tässä toppatakki, joka maksoi kokonaiset 125 kruunua:

Ja lopuksi pari räpsyä samalta Elvan matkalta (viimeinen kerta kun olen talosta poistunut), harmaata on mutta joissain puissa on aika jännät värit. Nämä kuvat otettu Otepään huoltoaseman pihalta, ei sen eksoottisemmasta kohteesta:

Putkimiehille pohdittavaa - ja naisille myös

Aki kommentoi vallan tärkein argumentein eilistä kirjoitustani ja aloin jo vastaamaan kommenttiin kun huomasin että oma kommenttini venyy. Aloitinkin sitten samasta asiasta ihan uuden otsikon alla.

Eli asia koskee uuden objektiivin hankintaa Canon 1000D-runkoon.

----
Ja näin aloitin kommentointia, jonka siirsinkin sitten tänne:

Huomenta Aki, ja suurkiitos kommentistasi, joka asetti houkuttelevan putken uuteen valoon.


Todellakin, yksi tärkeimmistä syistä uuteen putkeen investoinnissa on se, että voisi kehittää vähintäänkin A3-koossa kuvia.

Mutta sitten tulee toinen varsin masesntava fakta vastaan: raha.

Nimittäin, en halua istua ja odottaa vuotta tai kahta että on rahaa parantaa varustusta. Mieluummin tyydyn laadultaan hieman  heikompaan mutta silti parempaan kuin mitä minulla nyt on, kuin olen ilman mitään. Jonain päivänä menee myös 1000D vaihtoon, sillä sen pieni kenno asettaa aina rajoituksia resolle. Joten nyt olisi hakusessa sellainen yhdistelmä jolla pärjäisin tästä eteenpäin sellaisen vuoden verran.

Olen aamuvarhaisesta asti tutkinut Rajalan objektiivi-tarjouksia.

Ja kerronpa mitä siellä olisi tarjolla:

- ensinnäkin tämä yleiszoom, jota olen harkinnut eli Sigma 18-200 mm kuvavakaimella olisi VAIN 299 euroa (norm. hinta 399 euroa). Siihen minulla olisi varaa!

- Canonin EF 70 - 200/4 L USM maksaa jo 762 euroa, ja siihen minulla taas EI ole varaa.

Sitten olisi tarjolla Canonin lähes samamerkintäinen  putki, ainoana erona että on IS eli siis Canonin EF 70 - 200/4 L IS USM joka maksaakin sitten jo 1.253 euroa, johon minulla EI OLE PITKÄÄN AIKAAN varaa.


Mutta mitä sanoo Aki, ja muut putkimiehet, kuten vaikkapa Kari tällaisesta:
 
- CANON EF 55-200/4.5 - 5.6 USM maksaa Rajalassa vain 339 euroa? (On taas mahdollisuuksien piirissä.) Ilmeisesti tässä putkessa ei taida olla optical stabilizeria eli kuvainvakainta - joka löytyy tuosta alunperin ajattelemastani Sigmasta?  
 
Ja sitten seuraakin jo seuraava kysymys: kuinka tärkeä ominaisuus tuo kuvanvakain on teleobjektiiveissa? Olen antanut itseni ymmärtää, että koska objektiivin paino kasvaa koon myötä, kasvaa myös mahdollisuus kuvan tärähtämiseen, joten tarvitaan kuvainvakainta. Missään tapauksessa en halua putkea, joka edellyttää aina statiivia. Statiivin kantaminen ja pystyttäminen ei vaan kertakaikkiaan käy useimpiin kuvaustilanteisiini.
 
Jos unohdan tuon aluksi haaveksimani putken - vai unohdanko? - niin katsotaan uudelleen mitä Rajalalla olisi Sigmoissa tarjoilla:
 
- Sigma 18 - 50/2.8-4.5 DC OS HSM maksaisi 349.-  (Jälleen sopiva hinta)
 
Tässä olisi millit sitten samat kuin nykyisessä Canonin kittiputkessa. Valovoimaa toki enemmän. Kannattaako vaihto tähän, eli tuoko lisäarvoa?
 
- Sigma 50 - 200/4-5.6 DC OS HSM maksaisi 320 euroa (Jälleeen sopiva hinta)
 
Tämä jatkaisi siitä mihin kittiputki jää. Tämä kiinnostaisi myös kuluttajaystävällisen hintansa vuoksi.
 
 
Siis kaikki asiaa ymmärtävät putkimiehet ja naiset, mitä te suosittelisitte, jos:
 
- rahaa on 400 euroa max käytettävissä
 
- pyrkimys on ennen kaikkea entistä parempaan tarkkuuteen ja laatuun
 
- tele-ominaisuus olisi plussaa eli se toisi maailmaa lähemmäksi. Mutta miksikään lintukuvaajaksi ei tosiaankaan ole aikomus ryhtyä, mutta olisi hyvä päästä ihmisiä lähemmäksi kuvaustilanteissa
 
- toiveena olisi joko joka tilanteeseen sopiva laadukas yleisputki tai putki joka täydentäisi nykyistä Canonin 18 -50 kittiputkea telepuolella. No joo, kyllähän laajakulmakin olisi kiva.
 
(Tuo Rajalan mainitseminen ei tarkoita että olisi mitään erityistä syytä suosia sitä -- huomasin vain kun etsin sopivaa ostopaikkaa Sigma 18 - 200 milliselle, että sitä myytiin Rajalassa 100 euron alennuksella. Ja että jotkin muutkin putket näyttivät olevan edullisia siellä).
 
Sitten vielä putkien kantamisesta: luulen että kaksi on kohdallani maksimi. Nimittäin, kuljetan kameraa aina mukanani. AINA. Jotta olen valmis jos jotain ihmeellistä ilmaantuu näköpiiriin. Mitä tietenkin tapahtuukin mitä yllättävimmissä kohdissa. Yleensä ajon aikana. Mikä taas tarkoittaa, että Linkama joutuu pysäyttämään autonsa tien poskeen ja minä lähden loikkimaan ojien yli tai kipitän pitkin peltoa tai kipuan vikkelään jollekin mäennyppylälle kuvaamaan. Siinä tilanteessa ei tosiaan mikään statiivi sovi mukaan, johan siinä hermostuu Linkamakin. Ja kahden putken kuljettaminen aina mukana, on sekin, hmmm.. hankalaa, joskaan ei täysin mahdotonta. Kahden putken kanssa voin elää, sitten menee hankalaksi.

-- lisäys: laitoin eilen yhdelle kamerapalstalle etsintäkuulutuksen tuosta Sigman yleisputkesta, joka ensimmäisenä mielessäni oli, mutta josta olen siis nyt luopumassa. Ja sain vastaukseksi tällaisen tarjouksen, miltäs kuullostaa:

Canon EF 24-85mm f/3.5-4.5 USM + VV Canon EW-73


hp 190 eur + Hoya MC Protector Suodin 20 eur

Kuvia:

http://haapju.kuvat.fi/kuvat/EF_24_85mm/

(on kuulemma käytettynä ostettukin ja nyt myynnissä, lieneekö tällä merkitystä?) 
 
 
Ja sitten loppuun vielä pari eilistä räpsyä. Tyypillinen tilanne, lähdimme ulkoiluttamaan koirankuonolaisia Pilkuse-järven ympäristöön ja eikö heti pari kuvaa tarttunut siinäkin kameraan:
 
 

 
  (Tämä kuva ei ollut lähtötasoltaan kovinkaan kaksinen, joten muokkasin sitä sitten aika rajusti. Sillä on kuitenkin funktio: on lähdössä Rummukaisen perheelle Bangkokiin todistuksena että pieni jätkä Rummukainen on yhä hengissä, kaikista Latten kurmotuksista huolimatta.)


 

 
 (Jos haluat nähdä vesipisarat,  klikkaa kuvaa suuremmaksi.)