Kuten aiemmin kerroin, olin hankkinut edellisenä päivänä museopassin jolla sai vierailla viidessä museossa 48 tunnin aikana. Edellisenä päivänä olin kiertänyt taidemuseoita. Nyt suuntasin askeleeni kohti arkeologista museota. MANUa (National Archelogical Museum of Umbria). Se sijaitsee laaksossa olevan San Domenicon luostarin yhdessä siivessä.
Museo oli laaja, mutta pettymys siinä mielessä että kaikki opasteet ja esineitä selventävät infotaulut ja tekstit olivat ainoastaan italiaksi. Kielitaitoni riitti tässä vaiheessa matkaa lukemaan ruokalistoja joltisesti, kiittämään ja tervehtimään, mutta etruskien elämän mysteerioita se ei riittänyt avaamaan. Niinpä sitten vaeltelin museossa jatkuva kysymysmerkki pääni päällä leijuen. Mikäköhän se tuo on ja mitäköhän sillä on tehty?
Nämä lienivät kuitenkin jonkinmoisia hautoja, ehkä uurnia, olin ymmärtäväni:
Tämäkin näytti kiinnostavalta. Tuli mieleen Rosettan kivi ja sen hieroglyfit. Mutta mikä tämä oli, se jäi jälleen arveluiden varaan. Varmaan jotenkin merkityksellinen entruskien kielelle. Minua viisaammat voivat minua tästä neuvoa.
MANUsta jatkoin eteenpäin ja viimeiseksi museopassin kohteeksi valitsin Steve McCarryn valokuvanäyttelyn: Sensational Umbria. Näyttelystä oli mainoksia ympäri kaupunkia. Ja täytyy sanoa että kyllä se hieno olikin!
Näyttelystä on kirjoitettu seuraavaa:
“A land rich in time: Steve McCurry’s pictures provided an insight of the thousand-year old experience of the people who live, work or visit Umbria, through images. The pictures enable you to experience an interpretation of the Umbrian identity that is the truthfulness of its values.
The exhibition is sponsored and organized by the Umbria Region, in harmony with the Municipality of Perugia and it is largely located in the former “Fatebenefratelli” spaces, newly improved and opened for this particular occasion, whereas another selection of the pictures will be shown in the Museum of the “Palazzo della Penna” (Sala delle Lavagne di Beuys)."
Kuvat siis esittelivät Umbriaa monelta kantilta. Ihmisiä, paikkoja, ruokia, koko Umbrian yleistä tunnelmaa ja erikoislaatua. Mutta SE mikä minuun tässä näyttelyssä teki suurimman vaikutuksen oli sen ylöspano. En ole moista ennen nähnyt.
Valokuvat olivat lattialla, suurilla LED-näytöillä. Muun tilan ollessa lähes sysipimeää. Värit, jotka ovat niin tärkeitä Umbrialle, hehkuivat pimeydessä taianomaisesti. Ja liikkuminen lähes pimeässä tilassa loi kokemukseen pientä jännitystä. Välillä täytyi varoa ettei törmännyt keneenkään.
Näyttelyn jälkeen oli aika palata hotellille. Seuraavana aamuna olisi paluu Roomaan. Ja pian sieltä kotiin.
Mikä minua odottaisi Roomassa? Yöpymispaikkani ja majoittajani, AirBnB:n kautta alunperin varattu Elisa-neito kun oli osoittautunut olevansa, miten sen kauniisti sanoisi, ailahteleva.
Mutta eipä mennä asioiden edelle. Vaan palataan asiaan seuraavissa postauksissa.
Ciao!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti