tiistai 7. maaliskuuta 2017

Paluu menneeseen

Ihmeiden aika ei ole ohi.  Toukokuussa 2015 blogi ja siellä aloittamani Italian matkakertomus pysähtyivät kuin seinään. Syynä oli ulkoisen kovalevyn hajoaminen minkä myötä näytti tovin siltä että olen menettänyt kaiken mitä olen sinne säilönyt. Kuten vaikka kaikki valokuvani.

Tilanne ei lopulta ollut aivan niin paha. Kiltti IT-setä sai pelastettua paljon kuvia, mutta valitettavasti kaikki huolellisesti rakentelemani hakupuut ja nimet oli menetetty. Sain takaisin muutaman teran kokoisen kuvamassan ilman nimiä. Päivämäärät sentään kuvista löytyivät.

Niinpä Italian matkakertomus hyytyi.

Vuosi sitten tapasin Turussa rakkaan Turun Jussin, joka on itse julistautunut blogini ja sen matkakertomusten ykkösfaniksi. Jussi vaati että jonain päivänä vien tarinan loppuun.

Se päivä on sitten tänään. Tai tänään aloitan ja katsotaan miten pitkälle pääsen.

Nimittäin, viiden päivän kuluttua lähden uudelle matkalle, nyt Thaimaahan, joten haluaisin viedä edellisen pitkän matkan päätökseen, jotta voin sitten aloittaa Thaimaasta uuden matkakertomuksen. Ehkä.

Kiitos teille jotka vielä jaksatte palata vanhaan asiaan. Kyse on siis matkasta Italiaan, jonka tein  syksyllä 2014. Vanhat jutut kyllä löytyvät arkistoista jos joku niihin haluaa palata.

Ja nyt siis uudelleen aurinkoiseen Italiaan tarinan ja kuvien kera!

3 kommenttia:

Anna-Mari kirjoitti...

Ihanaa!!!! Tosi hienoa että sait kuvat takaisin, ja ihanaa, että jaksat jatkaa matkakertomusta! Nyt uppoudun siihen...

Nimetön kirjoitti...

Ciao, Tiina!!
Täällä supersfani, Jussi! Laitoin jo eilen kommentteja, mutta ne singahti jonnekin avaruuteen tai todennäköisemmin ne eivät lähteneet koneeltani mihinkään....!? Mutta olen ikionnellinen että jaksat päättää tämän matkakertomuksen ja monet asiat, jotka jäivät matkan alkutaipaleelta askarruttamaan mieltä, saavat nyt vastauksen. Olen miettinyt, josko aloittaisin koko matkan uudelleen alusta saakka ja niin olen päättänyt tehdäkin. Uppoudun nyt muutaman päivän kanssasi Italian ihmeisiin ja kieltämättä outoihinkin tilanteisiin. Seikkailu alkakoon!
Kiitos, Tiina!

Tiina Linkama kirjoitti...

Anna-Mari, eikö se ole vähän niin että suomalainen tekee sen minkä lupaa. Ajasta ei ole ollut puhetta. Tämä nyt vei pari vuotta saada päätökseen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eikö niin? :)

Superfani Jussi, pitkälti sinun ansiotahan se oli että tähän tarinaan palasin ja vein sen loppuun. Ne vuoden takaiset sanasi jäivät takaraivooni. Että sinun pitää saada tietää miten kaikki meni, tai et saa rauhaa. Kiitos siis kuuluu sinulle!