Italiassa on termi passeggiata joka tarkoittaa iltakävelyä. Töiden jälkeen kotiin palattuaan ja pienen levon jälkeen on tosi-italialaisen aika lähteä iltakävelylle. Sillä niin tekevät kaikki. Passeggiata antaa tilaisuuden nähdä ja tulla nähdyksi. Tavata tuttuja, vaihtaa kuulumisia.
Perugiassa passeggiata todella näkyi. Juuri ennen auringonlaskua kadut täyttyivät hyväntuulisista ihmisistä jotka vaeltelivat pääkatua edes takaisin, tervehtien tuttaviaan ja pysähdellen juttelemaan. Iltakävely ei ole suorittamista, se on elämästä nauttimista, rauhoittumista, päivän nollaamista.
Ensimmäisen päivän iltana väkeä oli ehkä vielä enemmän kuin tavallisesti. Sillä pääkadun päässä Piazza Italialla oli markkinat! Mikä sen mukavampaa. Sinne siis!
Kirpparit ovat todellakin lemppareitani. Rakastan hipelöidä vanhoja tavaroita ja miettiä tarinoita niiden takana. Koskakohan tuo on tehty? Mitäköhän tuolla tehdään? Kuinka kaunista voi olla vanha taiten tehty käsityö!
Perugian kirpputori ja markkinat eivät olleet poikkeus. Yhtä lailla kuin ihastelin tavaroita seurailin muita asiakkaita ja kauppiaita. Puheensorinaa, tinkimistä, sosiaalista kanssakäymistä myyjän ja ostajan välillä. Usein tärkeämpää kuin itse kaupanteko.
Tässä muutamia näkymiä markkinoilta:
Tarinan otsikkoon palatakseni. Kun suomalainen lähtee markkinoille, ottaa hän mukaan kultansa. Ainakin laulun mukaan. Ja hevosetkin nauraa.
Näköjään näin tekee myös italialainen. Tai ainakin tämä Luigi joka oli ottanut mukaan kultansa ja parkkeeranut sen keskelle markkina-aluetta. Hevosista en tiedä, mutta väki huudahteli, kuvasi, nauroi, ihaili ja kauhisteli.
Minuakin nauratti! Varsinkin ihmiset ja heidän reaktionsa. Italy! Ferrari! Mamma Mia!
 |
| Katsokaa väen ilmeitä. Kromattu Ferrari todella herättää suuria tunteita ihmisissä. |
 |
| Kyllä. Se olen minä. Heijastuksena Ferrarin persuuksissa. Täytyihän tällainen selfie ottaa kun siihen on mahdollisuus! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti