Aiempien vuosien tapaan lähdin minäkin stadionille katsomaan lähtöä, joka on aina alussa varsinaista hässäkkää. Väkeä on kuin meren mutaa ja vielä 10 minuuttia ennen starttia Matti Myöhäiset juoksevat sukset kainalossa paikasta toiseen omia lähtöpaikkojaan etsien. Ja kuten aiempina vuosinakin, ennen starttipistoolin pamahdusta kaikki on kohdillaan ja valtava massa lähtee liikkumaan yllättävänkin sukkelasti. Tartto maratonin oma hymni soi ja minä kuvaan ja pyyhin samalla pientä liikutuksen kyyneltä silmäkulmasta. On se vaan jotenkin niin hieno se hymni, varsinkin kun sen kuulee samalla kun näkee valtavan massan liikkuvan musiikin tahtiin. Mahtipontinen musiikki ikäänkuin nostaa tunnelmaa vielä potenssista toiseen. Tai sitten minä vain olen kuva tyttö liikuttumaan musiikista ja massoista.
Ilmat eivät tänä vuonna erityisesti suosineet hiihtäjiä. Mutta ainakin Villa Ottiliassa asuneet hiihtäjät sanoivat, ettei se heitä haitannutkaan. Taivas oli koko päivän pilvessä, tuuli oli puuskittain aika kovaa ja luntakin pyrytti. Mutta pakkasta ei ollut nimeksikään, lähdön aikaan stadionin lämpömittari näytti -2°C astetta.
Tulokset eivät sinällään ole minulle niin tärkeitä - eikä meidän asiakkaillemmekaan. Jokainen kilpailee enemmänkin itsensä kanssa ja pyrkii parhaaseen mahdolliseen omaan suoritukseensa. Mutta kerrottakoon nyt kuitenkin, että tämän vuoden maratoni oli ruotsalaisten juhlaa. Kolme ensimmäistä sijaa meni Ruotsiin. Ensimmäisenä maaliin saapui Jörgen Brink ajalla 2:43:21. Toiseksi tuli Daniel Richardsson ajalla 2:43:22 ja kolmanneksi kiri Jimmie Johnsson ajalla 2:43:23.
Ja alla hieman kuvasatoa ja tunnelmia lähdöstä:
Kilpailijoita on ehkä kymmenkertainen määrä katsojiin nähden.
Lähtöön on aikaa vielä puolisen tuntia ja hiihtäjät hakevat vielä paikkojaan.
Lähes 10.000 ihmisen tavaroiden toimittaminen lähtöpaikalta maaliin on myös omanlaisensa logistinen jättiponnistus.
Ja sitten alkaa liike - musiikki soi ja väki liikkuu sen tahdissa.
Ja sinne katoavat massat - 63 kilometriä odottaa.
Helikopteri seuraa kisaa yläilmoista.
Mukaan mahtuu myös mielenilmaisu - Acta-mies hiihtää näppiksen kanssa viimeisten joukossa.
2 kommenttia:
oTämmöiset massatapahtumat on olleet kovasti minun mieleeni. Kuviasi katsellessa tuli peräti nostalginen fiilis. Nimenomaan startti nostaa jo sykkeen pilviin ja se tunne, että on isossa jutussa mukana etsimässä rajojaan. Ei hassumpaa maaliin lähestyminenkään.
Flunssapöpötkin tykkää olla siellä, missä on paljon väkeä. Ethän sentään kipeäksi tullut, vaikka vähän aivastutti?
Kiitos aimarii kommentistasi. Kyllä sen pystyy paikallakin aistimaan, miten hienolta ihmisistä tuntuu. Ja maalissa (tällä kertaa en sinne lähtenyt) näkee sellaista voitonriemua, jonka saa vain kun pystyy voittamaan ITSENSÄ.
Ja kyllä, valitettavasti, taisin hankkia flunssan. Nenä valuu nyt norona ja silmiä kirveltää. Onneksi asiakkaat lähtivät tänään ja seuraavat tulevat vasta keskiviikkoiltana, joten nyt pitää vaan saada itsensä siihen mennessä kuntoon.
Lähetä kommentti