perjantai 17. helmikuuta 2012

Kuvankäsittelystä ja sinisestä lumesta

Kerroin eilen kirjoituksessa Haudanvakavaa kuvailoittelua, että olen liittynyt sellaiseen facebook-kuvaryhmään, jossa voidaan keskustella valokuvauksesta ja -kuvista. Ja antaa kritiikkiä. Toki kohteliaasti ja kannustavasti.

Minä otin puheeksi sinisen lumen eräässä kuvassa. Totesin, että sininen lumi voi olla tehokeino, mutta valitettavan usein se kertoo väärästä valkotasapainon säädöstä. Asiaan voidaan kuitenkin vaikuttaa. Annoin vinkiksi linkin Darren Rowsen digitaaliseen valokuvauskouluun (Darren Rowse's Digital Photography School eli DPS), jota olen itsekin tässä pari vuotta käynyt. Linkissä annetaan muutamia tärkeitä vinkkejä siitä miten jo etukäteen voi kuvan valkotasapainoon vaikuttaa, sekä kerrotaan miten liian sininen kuva voidaan kääntää hieman luonnollisemmaksi jälkikäsittelyssä.

DPS:n yksi etu on se, että siellä on runsaasti lyhyitä valaisevia käytännönläheisiä artikkeleita milloin mistäkin valokuvauksen eri osa-alueesta. Kuten vaikkapa sinisestä lumesta.

Laitoin siis valokuvaukseen keskittyneen fb-ryhmän sivulle linkin, jota sivumennen sanoen suosittelen muillekin, jotka pähkäilevät sinisen lumen kanssa. Se tässä: Why is the snow in my pictures so blue?  Itselleni tämä linkki antoi näppäriä neuvoja siitä miten välttää sinistä lunta, kun kyse ei ole sinisestä hetkestä tai lumen todellisista sinisistä varjoista.

Luulen, että vinkkini koettiin vaan diivailuksi tai päällepäsmäröinniksi, mikä on sääli. Sillä ihan vilpittömästi sen jaoin - itselle siitä on ollut hyötyä. Vastaukseksi sain aika lyhytsanaisen viestin että värit ovat kuten oli tarkoitus.

Muutenkin yllätyin kommenteista tällä harrastajasivulla. Aika moni totesi että ei kiinnosta tai ei viitsi opetella kaikenmaailman tekniikoita. Joku ilmoitti että on kahdenlaisia kuvaajia: niitä joille tekniikka on puoli ruokaa ja niitä, joille on tärkeää vain lopputulos. Lause oli minusta hieman outo. Sillä en minä ainakaan opettele tekniikoita siksi että se on kivaa. Vaan siksi, että pääsen parempaan lopputulokseen.

Mutta kuten sanottu, jokainen taaplaa tyylillään.  Jos kuvaaja on tyytyväinen tuloksiinsa, niin sittenhän kaikki on hyvin.

Mutta laitanpa kuitenkin tähän loppuun esimerkin siitä, mitä DPS:n antamilla nikseillä voi tehdä liian siniselle kuvalle. Tämän kuvan nimittäin käsittelin tänään uudelleen kun liitin sen tämän viikon torstaivalokuvahaasteen yhteyteen. Pidin kuvassa olevien tyttöjen ilmeestä, mutta muuten kuva oli valkotasapainonsa puolesta aivan ala-arvoinen:

Ennen


Jälkeen


Taidan jatkossa jättää neuvomisen vähemmälle tuolla fb-ryhmässä. Onhan tietenkin kuvaaminen herkkä asia, teemme luovaa työtä, ja ihmisillä on kovin erilaiset kynnykset ottaa vastaa kritiikkiä, joskus jopa neuvoja, kun kyse on omasta hengentuotteesta. Tiedän sen  vallan hyvin ihan omakohtaisesti. Samaan hengenvetoon kuitenkin totean, että ne kaikkein kirpaisevimmat kritiikit ovat usein olleet samalla ne kaikkein hedelmällisimmät. Ne, joista on ollut potkua eteenpäin ja jotka ovat saaneet johonkin uraan juuttuneen luomiskoneiston taas liikkeelle hieman eri polulle.

1 kommentti:

Kiirepakolainen kirjoitti...

Edelleenkin totean, että itse valokuvauksen saloista en tiedä juuri mitään. Minun silmääni tuo käsittelemäsi kuva alimmaisena on nappijuttu.
Kasvojen ilmeet näkyvät paremmin. Ja ne käsittääkseni olivatkin tämän kuvan pääjuju!