Liikuttavaa oli seurata miten kumpikin karvajätkä suhtautui ilotulituksiin.
Rummu hermostui ja haukkui vimmatusti jokaista rakettikimaraa, kiukkuisena ja vihaisena, ja ruopi haukun jälkeen vielä ikäänkuin uhoksi lattiaa muutaman kerran molemmilla takatassuilla. Latte vetäytyi keittiön takimmaiseen nurkkaan, painautui niin pieneksi kuin olla ja saattoi, eikä sieltä liikkunut koko iltana vaikka me siirryimme toiseen huoneeseen katsomaan televisiota.
Koitti sitten tämä aamu, ja pojat nousevat pedeistään. Ja eilinen pelko purkautuu sitten tänään suurena hellyydentarpeena. Rummu on reippaampi, mutta Latte kulkee silmät suurina ja on varuillaan kaikesta:
Minulla ei ole vielä aamullakaan erityisen turvallinen olo.
Latte tahtoo hellyyttä ja Rummu tietenkin tulee myös apajille, mulle kans.
Molemmat pojat haluavat paijausta ja hellintää, ja kyllähän meiltä rakkautta heille riittää.
Iskä on turvallinen ja paijaus rauhottaa mieltä.
Päivän mittaan eiliset pelot alkoivat jo hälvetä, mutta leluilla ei kuitenkaan leikitty. Juuri ennen ulkoilutusta alkoi taas paukkua; naapuri oli säästänyt omat rakettinsa tälle päivälle. Ja taas sama ruljanssi. Rummu haukkuu niin ettei ole nahkoissaan pysyä ja Latte rymistelee sängyn alle eikä suostu sieltä moneen tuntiin pois tulemaan.
Nyt toisella iltaulkoilulla molemmat pojat kuitenkin suostuivat lähtemään kävelylle. Päivällä Rummu kävi pihalla, Lattea oli pihalle turha houkutella.
Eli uudenvuodenpäivän blues soi täällä vielä haikeana. Eiköhän huomiseen mennessä kuitenkin jo pahimmat pelot ole unohdettu.
4 kommenttia:
Hyvää alkanutta uutta vuotta!
Onneksi oli Rummukainen Laten tukena. Mekin yritettiin illalla käväistä lenkillä enne rakettejä, muttei oikein onnistunu. Jo enne kello kuutta ne täällä vaan paukutteli ja Saralla oli suora meno kotiin. Tänä aamu kuudelta sain sen vihdoin pihalle. Päivällä oli illan kauhut jo unohdettu :)
Ja Sara sano Latelle, että ei kannatta mennä pelossa piiloon. On paljon mukavampa olla muitten seurassa :)
Voi poikia ♥ Silityksiä ja taputuksia virtuaalisesti täältäkin.
Meillä oli eka uusivuosi Pomon poismeneon jälkeen ja tuntui yhtä aikaa surulliselta ja hyvältä. Hyvältä siksi, että Pomo-poika on nyt pelon tuolla puolen. Tosin vuosi sitten oli vähän helpompaa, kun kaverilta oli kuulo huonontunut eikä joka paukku kuulunut, vain ne, jotka ammuttiin lähistöllä. Mutta oli siinäkin riittämiin. Pomo muuten reagoi nuorempana Latten tavoin, vanhemmiten rohkaistui ja käyttäytyi kuin Rummukainen.
Tuo Rummukainen muuten on mainio pakkaus - kuten tietysti myös Latte.
Tarja - välitän Saran terveiset Lattelle.
Furensic Evidence - Ronjalle kävi vanhemmiten samoin, kuulon huononnuttua meni pari viimeistä uutta vuotta rauhallisesti. Sitä ennen olikin kahta kamalampaa. Latte vain pelkää nurkkaan käpertyneenä, mutta Ronja läähätti ja juoksi ympyrää ja tunti tunnilta oli entistä hermostuneempi, silmät tapittivat sen näköisinä että pelkäsin niiden pian päästä pulpahtavan.
Kyllä on koirilla hyvä olla.
Kyllä viimeinenkin pelko kaikkoaa tuossa isällisessä hoivassa!
Hellyttävää katseltavaa, ja hauskaa luettavaa.
Hyvää koirien vuotta!!
Lähetä kommentti