Ruusmäessa päivä alkaa matkalla lähikauppaan
--
En ollut päästä alkuun tämän haasteen kanssa; pari päivää kääntelin erilaisia alkuaineita ja alkuasioita mielessäni.
Tänään lähdettiin aamutuimalla ajelulle, ja Ruusmäessä, (ent. Rogosi) alkuasukkaiden päivä alkoi, kuten se aina tapaa alkaa, kaljanhakureissulla paikallisesta A ja O -kaupasta.
Alla vielä osasuurennos samasta kuvasta:
Muita haasteellisia alkuja voi katsella: valokuvatorstain haastevastaukset
--
Pari päivää myöhemmin
Jatkan vielä aiheesta, lähinnä tuosta A ja O -kaupasta. Lastu totesi kommenteissaan että taitavat olla katoavaan kansanperinnettä nämä lähikaupat, ja niinhän se on.
Voi vain miettiä mitä se tarkoittaa pienten kylien tai paikkakuntien ihmisille, joilla kaikilla ei ole autoa käytettävissään.
Tämä A ja O -kauppa, joka oli kuvan ikäänkuin johtoajatuksena, on ketju melko heikkotasoisia ja ankeita kauppoja, joita saattaa vielä löytyä pikkupaikkakunnilta. Kirjaimet eivät tule kreikasta vaan virosta
A = alati (aina) ja O = odavalt (edullisesti)
12 kommenttia:
Siis kaiken A ja O. Valokuvatorstain haasteet ovat vaikeita, mutta vastaus ideat ovat monipuolisia!
Varmaan silkkaa iloa kuvata uudella kameralla. Jälkikin on sen näköistä, että amatöörikin näkee laadun.
kaari3 - juuri niinpä niin. Aja O. Alfa ja Omega, alku ja loppu.
Lapsena muistan rallatellun juopon urasta:
alussa A ja lopussa O
välissä L ja K.
Sirkku - onhan tämä huisaa hommaa kun kamera on aika lailla vahvempi vempele kuin mitä vanhempi 1000D.
Mutta paljon on vielä opettelua edessä!
Tässä on tunnelmaa, tuo harmaa taivas ja alakuloinen tunnelma ovat A ja O.
Aamu on iltaa viisaampi, sanotaan... vai onko sittenkään jos sama kaljanhaku jatkuu aina vaan, alusta alkuun, eikä loppua tule milloinkaan.
Kuvassa ovat alun ja lopun elementit. Tehokas.
Reija - kiitos kommentistasi. Tein vielä yhden mustavalkoisen version, jossa vain tuo A ja O -kyltti oli värillinen, mutta kyllä kuva toimi paremmin värillisenä, surulliset sävyt ikäänkuin lisäsivät sitä yleistä maiseman ja elämän kurjuutta.
Lastu - luulen, että näillä pienissä kylissä asuvilla syrjäytyneillä ja alkoholisoituneilla miehillä ilta tuo vaan kurjuutta lisää, ellei jostain olla keksitty mistä saa vielä rahaa sen verran kokoon että pääsee vielä toistamiseen kauppaan.
Vähän surullista on aamun avaus kaljakassin kanssa. Aina ja kaikille ei elämä ole niin ruusuista.
Kovasti ovat katoavaa kansanperinnettä nuo lähikaupat.
Tässäkin 400 neliökilometrin "kunnassa" ei ole nykyään kun yksi kauppaliike jäljellä.
Niin ne isot syö pienet...
aimarii - lohduton on näkymä monessa pikkukylässä maaseudulla. Kauppa tuo ainoan henkireiän, joskin sekin yleensä lähinnä toimii juoppojen kokoontumispaikkana ja tuo helpotuksen kauheaan kankkuseen.
Lastu - jatkoin juttua blogin puolella tuosta pikkukauppojen katoamisesta.
Harmi on lähikaupan lopettamien ruokaostoksensa tekijöille.
Kauppiaalle voi olla aika suuri tulo nämä "kaljaveikot".
Lähetä kommentti