lauantai 15. tammikuuta 2011

Aurinkoa elämään

Tänään alkoi aurinko vihdoinkin paistaa, pitkän pilvisen kauden jälkeen.

On se ihmeellistä miten auringonvalo nostattaa mieltä. Tekee mieli nauraa ääneen pelkästä hyvästä olosta.

Myös Latte, joka on muutaman päivän aikana ollut alavireinen ja murheellinen, ravisti auringon ilmestyttyä turkistaan melankolian seitit, ja varmuuden vuoksi pesi taljansa vielä auringossa kylpevässä lumessa:


Kepeä on Poitsun askel, ei merkkiäkään enää blues-henkisistä tunnelmista.

Ja huutia annetaan melankolian seiteille, koko talja pesuun vaan!

Aurinko kultaa Kultaisen Leijonan, Mamman oman kauniin pojan!

Valokuvaajan koira on tottunut poseeraaja - mitäpä muuta sitä voisi tässä taloudessa.

Tällainen oli meidän aurinkoaamumme.

Totuuden nimissä on sanottava, että aurinkoa ei riittänyt koko päivälle. Lähdimme ajelulle kuvaamaan maisemia jotka auringonkilossa kylpevät. Vaan lyhyeksi jäi se riemu. Jo tunnin sisällä alkoi aurinko mennä pilveen ja loppu päivä menikin sitten tutussa puurossa.

Lopuksi vielä Päivän Kuva, tai sanotaan ainakin näin, kuva josta itse pidin kovasti. Reissu on alkamassa ja perheen Äijät ovat jo autossa:

Minua jo valmiiksi haukotuttaa - arvaan että taas menee pätkä päivästä auton takapenkillä istumiseen.

10 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Aurinko on kyllä hieno. Kun se paistaa niin on talvellakin melkein kesä, tai melkein joulu kun sekin on kesä talven keskellä. Tuo koirakin näyttää vähän auringolta :)

SusuPetal kirjoitti...

Täälläkin aurinko on vieraillut pieniä hetkiä, kovin kauan se ei jaksa pysyä paikoillaan, katoaa pilvien taakse.
Ujoutta ehkä. Saisi kyllä rohkaistua hieman!

Maikku kirjoitti...

Kyllä pitää nauraa ääneen, kun tuntuu siltä, että nyt on hyvä olla! Voip olla että se nauru tartuu toisiinkin, ainakain pieni hymynvire tulee ympäristöön....hih-hii... :D

Tiina Linkama kirjoitti...

isopeikko, SusuPetal ja Maikku -kiitos kommenteista!

Isopeikko on oikeassa että koira on omanlaisensa aurinko, myös pilvisenä päivänä.

SusuPetal - ujo on meidänkin aurinkomme ollut, tänäänkin lumuili pilvien takana.

Maikki - olet oikeassa!

aimarii kirjoitti...

Onpa mukavaa, että Latte on piristynyt. Sitä kirkkaat päivät ja upeat hanget saa aikaan.
Mollukka näkyä täälläkin eilen tosi hienosti, mutta pakkasta oli paljon, tuijottelin ulos vain ikkunasta.

aimarii kirjoitti...

Onpa mukavaa, että Latte on piristynyt. Sitä kirkkaat päivät ja upeat hanget saa aikaan.
Mollukka näkyä täälläkin eilen tosi hienosti, mutta pakkasta oli paljon, tuijottelin ulos vain ikkunasta.

Elegia kirjoitti...

Mielettömän suloinen hauva tuo Latte ja osaa selvästi ottaa ilon irti lumileikeistä! Hienosti olet ikuistanut Laten temmellyksen. :)

Tiina Linkama kirjoitti...

aimarii - kyllä se ainakin päälle päin vaikuttaa että koiran tapa murehtia menneitä on aika lyhyt.

Elegia - kiitos. Ainahan se lämmittää Mamman mieltä, kun omaa Poitsua kehutaan.

Onhan se komea koira, vaikka hieman pelkuri ja joskus, miten sen nätisti sanoisi, hyvin persoonallinen. Sillä kun on välillä niin oma mieli. Mutta hyvä että luonnetta löytyy.

kaanon kirjoitti...

Ravisteli turkistaan melankolian seitit, hienosti sanottu. Minäkin toivoisin omaavani saman taidon tänään.

Tiina Linkama kirjoitti...

Kaanon, laitoin sinulle - ja kaikille jotka elämäänsä kaipaavat piristystä - pienen postauksen, jossa tarjoan jotain joka saa minut aina hyvälle tuulelle.