Talkoiden jälkeistä elämää

Runsas viikko on mennyt Võsussa ja Huvikummussa, remontoiden. Nettiin en ole ehtinyt ja kun olen ehtinyt en ole päässyt. Ensimmäisinä päivinä tein kannetavalle jotain merkintöjä menneistä päivistä, viime päivinä ollaan menty jo sellaisessa usvassa, että päivät ja maalatut seinät ovat sekaisin. Jonain päivinä kivistää enemmän, joinain vähemmän.

Tässä alla silti merkintöjä viime päiviltä:

Tiistaina


Terveisiä Võsusta!

Täällä ollaan yhä, nyt kolmeen pekkaan. Perheemme karvainen kaveri alias Latte liittyi muonavahvuuteen eilen. Jälleennäkeminen oli riemukas, vaikka sen jälkeen saimme kylmää kohtelua nuorelta mieheltä, jonka mielestä hänet oli jätetty vieraisiin hoteisiin aivan liian pitkäksi aikaa. Jatkamme lepytystä. Meri ja kävelyretket Võsun humisevissa männikkömetsissä auttavat.

Talkoot olivat ja menivät ja talo on saanut raikasta ilmettä monin tavoin. Paljon tehtiin, paljon jäi vielä tekemättä. Ja hauskaa oli.

Tahdonkin heti ensi töikseni sydämellisesti kiittää kaikkia talkoolaisia uurastuksesta. Kuka olisi uskonut, että talkookutsu tuottaa näin hyvää tulosta! Paikalla oli parhaimmillaan kolmetoista henkeä, jotka jokainen antoi oman korvaamattoman panoksensa talkoissa.

Ensimmäisinä saapuivat ja viimeisinä lähtivät A sekä AImariin pariskunta.

Torstaina puolilta päivin tupsahti paikalle ensimmäisenä A kera täyteen remppatavaroita lastatun autonsa. A:n mukana tuli mm. teollisuusimuri, johon rakastuimme oitis sekä hyviä tikkaita kaksin kappalein, Puhumattakaan kaikista muista tuikitarpeellisista työkaluista ja vempaimista, joita A:n aarrearkusta löytyivät. A:n erikoisosaamista oli pitkän työuran tuoma tieto-taito siitä mitä kannattaa tehdä, mitä pitää tehdä, ja miten se tehdään parhaalla mahdollisella tavalla. A oli meidän tekninen asiantuntijamme.

Samaisena torstaina lensivät paikalle kaukaisimmat remppaajat, Aimarii ja miehensä, jotka toivat paikalle vain itsensä, mutta muuta heidän ei tarvinnutkaan. Sillä harvoin on nähty niin työteliästä pariskuntaa, ja osaavaa. Kun muilla talkoissa jo virta väheni tai suorastaan loppui, jatkoivat Aimarii ja miehensä H. vielä remonttia. Milloin AImarii kuurasi keitiötä, jossa työtä todella riittikin, milloin hioi spakkeleita tai teippaili ovenkarmeja ja lattialistoja. Pesi boksien keittiöitä tai seiniä. Ja H:n ansiosta peittyivät erinäisetkin pinnat maalilla. Apupoikana H:lla oli A, ja yhdessä miehet viettivät monta harrasta ja pitkää tuokiota alakerran makuuhuoneessa, jonka seinät osoittautuivat vähintäänkin hankaliksi: maalia meni tönikkä jos toinen ennenkuin saatettiin todeta: nyt se on valmis!

Perjantaina saapui paikalle suurin osa muuta porukkaa; OnuKoo tuli Helsingistä Marja P:n kanssa. Maris ja Aki hieman heidän jälkeensä. Samoin Reima ja Anna-Leena. Ja illan lopuksi vielä Anne Haapsalusta. Lauantaina tupsahti paikalle vielä Suski, ja näin joukko oli täysilukuinen.

Tiedättekö, talkoot ovat hauskat! Ihan oikeasti! Olimme jakaneet tehtävät jokaisen toiveiden ja osaamisen mukaan ja eri tiimit puuhastelivat kuka missäkin. Ikkunoita pestiin, seiniä ja kattoja jynssättiin soodalla, kylpyhuoneita kuurattiin. OnuKoo raivasi pihaa ja kaivoi rehottavan rikkaruohomättään alta esiin pihan hienot kivetykset. Marja p kokkaili soppaa ja jauhelihacreppejä. Maris ja Aki aloittivat boksi kakkosen pohjamaalauksen ja aimarii ja H. tekivät puolestaan saman boksi ykkösessä. Minä ja Kimmo ajelimme rautakauppaan hakemaan lisää maaleja ja muuta tilpehööriä. Kimmo spaklaili ja korjaili seinpintoja. Minä maalasin yläkerran pikkuhuoneen ja pesin ison portaikon seinät, vain kuullakseni että OnuKoo oli tehnyt sen jo edellisenä päivänä. Anna-Leena ja Reima pesivät ikkunoita yhdessä Suskin ja Marja p:n kanssa. Haapsalun Anne puolestaan kuurasi boksien wc:t ja niissä riitti haastetta.

Näin sujuivat talkoopäivät iloisessa työn touhussa. Illalla istuttiin olohuoneessa ja pihamaalla mukavia turisten. Lauantaina lämmitettiin sauna. Reima viritteli neljästä kertakäyttögrillistä neljän reaktorin kombinaatin ja niiden voimalla grillattiin saunapuhtaille talkoolaisille einettä. Iltaisin tehtiin kävelyretkiä meren rannalle.

Sunnuntaina alkoi väki vähetä ja maanantaiaamuna poistuivat viimeiset työn raskaan raatajat.

Maanantaina haimme Latten, joka saapui hoitajansa eli Riston kyydissä puolimatkan tapaamispisteeseen, Tapaan.

Ja tänään, tiistaina, olisi tarkoitus jatkaa remonttia siitä mihin se jäi. Paljon on vielä maalaamatta. Useimmat huoneet ovat saaneet vasta pohjamaalin jos kaikki kokonaan sitäkään. Nyt on vuoro lopettaa pohjamaalaus ja sitten, vihdoinkin, maalata boksi ykkönen ja kakkonen uusilla raikkailla väreillä, keveällä aprikoosilla ja herkällä harmaalla.

Koko eilisen päivän olin todella väsynyt, lihaksia jomotti ja selkää särki. Pääkin oli jollain lailla hataran olonen, osittain viimeisen talkooillanvieton seurannaisena. Mutta myös siitä, että niin paljon tuli elettyä niin lyhyessä ajassa..Paljon ihmisiä. Paljon hyviä tarinoita. Paljon pohdintaa ja palaveerausta rempan tiimoilta. Paljon naurua, hekottelua, hauskanpitoa!

Vielä kerran haluan kiittää kaikkia talkoolaisia panoksestanne! Miten on, jatketaanko ensi keväänä siitä mihin nyt jäätiin? Vai onko tämän talkoon kivistävät lihakset ja uurastus liian tuoreessa mielessä? Ja haluaako joku muu ensi kerralla myös mukaan?!

Keskiviikkona

Terveiset yhä Võsusta!

Sattuu. Joka paikkaan. Sellaista lihasta ei varmasti olekaan joka ei olisi jonkinlaisessa shokissa. Remontti jatkuu ja kauheasti puuhastetaan, mutta asiat eivät etene! On niin paljon kesken! Ja jatkuvasti ollaan tilanteessa, että ei voi tehdä yhtä asiaa, ennenkuin toinen on tehty. Se toinen yleensä tarkoittaa jonkin asian kuivumista, spakkelin, maalin. Seiniä ei voi loppumaalata ennenkuin katto on maalattu. Kattoa ei voi maalata ennenkuin spakkeli kuivuu. Ja ketju jatkuu ja jatkuu.

Kuvittelin lapsen uskossani että torstaihin mennessä olisimme kahden saaneet loppuun maalausurakan. Katin kontit! Yhtäkään valmista tilaa ei ole. Jos ei lasketa yhtä makuuhuonetta jonka A. ja Hessu saivat talkoiden aikana valmiiksi.

Väsymyksen ja ailahtelevan epätoivon ohella aiheuttaa Latte jatkuvasti ongelmia. Se ei halua sitten millään olla olohuoneessa yksikseen. Se uliksee ja uikuttaa, kiljahtelee tai haukkuu. Ja se on keksinyt miten ovet avataan.Jopa sisäänpäin kääntyvät. Niinpä joudumme tulppaamaan ovia laudoista rakennetuilla puomeilla. Ja tietenkin se sitten hidastaa remppaa. Miten se tärkeä asia, tela, teippi tai sakset on aina tulpatun oven takana?

Niinpä tämänkään postauksen liitteenä ei tule kuvia upeista valmiista tiloista.

Harjoitus jatkuu....

Torstaina

Olen rakastunut Võsuun! Päivä päivältä enemmän ja enemmän! Illalla kävelin merenrannalla auringonlaskun aikaan ja meri on pelkkää kultaa. Sinisiä pälviä kultameressä. Mustat männyt siluetteina oranssinpunaista taivasta ja kultaista merta vasten. Henkeä salpasi. Sydämestä puristi. Teki kipeää ja ihanaa yhtä aikaa. Tämä on rakkauta, totisesti!

Perjantaina, aamulla

En jaksa mitään, en yhtään mitään. Maalasin eilen portaikon seinän, korkeutta ehkä jotain viisi metriä. Joka paikkaan sattuu. Voiko rintalihakset revähtää? Tänään pidän taukoa. Kimmo jaksaa vielä. Vieläkään ei olla päästy kunnolla maalaamaan, kamalaa nysväystä.

Perjantaina, puolilta päivin

Jiihaa. Seija ja Risto eli Rummukaisen perhe soitti ja kertoi tulevansa apuun. Eläköön ystävät! Ihanaa!

Lauantai-ilta

Vihdoinkin yhteys nettiin!

Seija ja Risto tulivat eilen ja lähtivät tänään. Vietettiin viehättävä ilta kynttilänvalossa, viiniä nauttien ja juustoja syöden. Ja sain nukuttua koko yön ilman kivistäviä lihaksia! Heräsin virkeänä.  Mikä taivaallinen tunne!

Eilen saatiin vihdoin maalausurakka käyntiin, eli nyt pääsimme loppumaalaamaan, ja tulosta syntyy! Jessss! Tästä tulee upea! Seija ja Risto pohjamaalasivat ensimmäisen boksin toisen kerroksen.  Kimmo sai porraskäytävän loppumaalauksen valmiiksi, nyt syntyy tulosta totisesti!

Otetiin naapureihin kontaktia, vaikuttavat mukavilta ihmisiltä. Vaihdettiin puhelinnumeroita ja kohteliaisuuksia. Lupasivat lainata tikkaitaan tarvitaessa.

Tänään on hyvä mieli! Nyt alkaa näyttää jo hyvältä! Vaikka urakka jatkuu. Ja taitaa jatkua pitkään...

Alla vain muutamainen kuva talkoiden etenemiestä:

Aimarii imuroi boksia

Anne pihamaalla

Kimmo asettelee maalarinteippejä

Maris maalaa kakkosboksin portaikkoa