Ranta joka tuulettaa pään

Kerroin pari päivää sitten Võsun rannan tuulettaneen kaikki remppakinan nostattamat kiukkuiset ajatukset pois ja pohdin että kaikilla pitäisi olla oma rantansa, jonne mennä, jos alkaa vanne päätä puristaa. Eikä sen 'rannan' tarvitse sijaita veden äärellä, jollekin tekee metsä saman, jollekin suo. Tiedän ihmisiä, jotka rauhottuvat kun saavat kulkea kaupungissa nimettömänä, ihmisvirran mukana.

Minulle joka tapauksessa Võsun ranta on parasta koko Võsussa. Se on viehättävä kaikkina vuorokaudenaikoina ja kaikissa ilmaolosuhteissa. Harmaina päivinä se huokuu melankolista rauhaa, aurinkoisina päivinä taas se säteilee iloa ja tuottaa hyvää mieltä. Ilta-auringon uskomaton kulta merellä taas tuottaa puhdasta esteettistä nautintoa.

Loruilen nyt merestä, sillä kävin hetki sitten läpi viikon mittaan ottamani rantakuvat. Katselen niitä paremman puutteessa. Kimmo on lähtenyt takaisin Võsuun jatkamaan keskeneräiseksi jäänyttä remppaa ja me olemme jääneet Latten kanssa kahden, vastaanottamaan viikonlopun ruskaretkeläisiä.

Tässä näitä rantakuvia olisi muutamainen:

Varis seuraa kauempaa hanhien marssia rantahiekalla

Kiipeilyteline harmaana päivänä Võsun rannalla

Aurinko kultaa kaislat aamuauringossa

Auringonlaskun aikaan suoraan Huvikummun edessä olevaa rantaa

Mies ja riippuvarjo iltamyöhään

Toinen riippuliitäjä auringonlaskun aikaan

Joutsenet lahden yllä matkalla etelään

Yllä vain muutama näpsy uudelta kotirannaltamme. Lisää Võsun rantakuvia ja kuvia siitä mitä kaikkea rannalta voikaan löytää on tällaisen linkin takana:  Rantakuvia