Tänään oli pullonpalautuspäivä - eli tiedossa oli retki Elvaan. Tarkkaan ottaen meidän piti vain koukata Elvan kautta Tarttoon, mutta kun saimme Elvasta kaiken hakemamme - ensi vuoden kalenterin ja minulle hautajaisvaatteet - päätimme jättää Tarton väliin ja lähdimme metsästämään syksyn viimeisiä värejä.
Mies ajoi, koira nautti ja minä kuvasin. Eli tuttu skenaario.
Ensimmäinen pysähdyksemme oli jo ennen Elvaa, Sassin korkealta mäeltä, josta aukesivat mahtavat syysmaisemat, väreiltään vahvat ja dramaattiset:
Minä siis kuvasin ja miksi en olisi, olivathan värit ja maisemat jälleen huikaisevan hienot
Koira nautti - hiihaa, vuorossa peltohepuli!
Ja mies ajoi. Huomatkaa myös takapenkkiläinen: Ai että peltohepuli? Kellä? Ai mulla? Oli vai?
Kuten sanottua, saimme asiat hoidettua kerrankin suhteellisen nopeasti Elvassa ja äkkiä olikin meillä käsissä vielä useampi auringontäytteinen tunti ihan vapaata aikaa. Kävimme ostamassa kartan Elvan Konsumista ja sitten etsimme paikan kartalta, jossa emme ole enneen käyneet. Se oli Puhja.
Paitsi että kun saavuimme Puhjaan huomasin siellä aikanani käyneeni Tupalan perheen kanssa. (Tupalan isännälle tiedoksi, että Puhja on se paikka missä oli Roope-baari ja ne naakat puussa, muistatko?!)
Puhjaan saapuessamme aurinko innostui paistamaan täydeltä terältään ja värjäsi koivuja kultaisiksi
Koivukuja keskellä peltoa
Koivukuja edestä nähtynä
Puhjan kirkko
Puhjasta kurvasimme kohti Võrtsjärveä ja sieltä meille perin tuttuun Rõnguun.
Rõngun kirkon torni on vastikään uusittu ja se kiilteli komeasti laskevassa auringonpaisteessa
Ja jos ei muuten, niin ainakin nämä värit. Ihan jo hirvittää ajatella että pian tämä väriloisto on mennyttä.
(Taisi tulla aika hötönen eli heppoinen kirjoitus tältä päivältä, mutta paremman puutteessa menkööt. Kuvat kuitenkin - luulisin - korvaavat tekstin sisällön puutteen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti