Ja miten ihanaa onkaan olla normaalin tietokoneen ääressä - kunnon ruutu ja kunnon näppikset. Matkan varrelta kun tuhersin lyhyitä viestejä miniläppäriltä, milloin satuin sopivaan kahvilaan.
Mutta siis matkakertomukseen ja tarinaan:
Lähdin runsas viikko sitten enoni hautajaisiin Suomeen. Aluksi ajatuksena oli, että matkustan yksin ja käyn vain hautajaistilaisuudessa, ja sieltä sitten kotiin.
Niinhän se on aina, ajatusten kanssa. Eiväthän ne toteudu.
Eli menimmekin Suomeen koko perheen voimin, ja matkamme venyi ja vanui jo Suomen päässä. Piti tavata uutta Lohjan talon kiinteistövälittäjää, ja aikaahan siinä meni. Päivästä tuli kaksi ja sitten kolme.
Palasimme lopulta lahden tälle puolen ja pistäydyimme Võsulla. Juu, pistäytyminen vei sekin viisi päivää. Kun talolla oli niiiiin paljon kesken. Oli pakko ryhtyä hommiin.
Minä rymysin päivät pihalla, ja täytyy sanoa, sain jopa jotain näkyvää aikaiseksi! Se aina mieltä ilahduttaa.
Kimmo eli mies taas puuhasteli maalattujen huoneiden viimeistelyjen kanssa, ja kuulemma, vieläkään kaikki ei ole valmista. Lattioilla on maalitahroja, seiniin on tuherrettu maalia yli maalariteippien ja muutenkin tilat vielä vaativat monenlaista puunausta.
Mutta, silti, ja hiiohoi: nyt on sentään näyttää jo jotain valmista Huvikummusta! Tai puolivalmista! Milloin siellä valmista lieneekään?!
Kehtaanko laittaa kuvia? Kun haluaisin niin kuvata tilat valmiina, oikeassa valossa, oikealla objektiivilla. Nyt kuvat ovat ahtaita, en saa niihin mitään todellista tuntumaa.
Toisaalta, eihän huoneissa ole vielä huonekaluja, ei mattoja, ei kunnon sänkyjä, ei verhojakaan.
Ja toisaalta, eihän Huvkumpua alias Meren Maja alias Vellamon koti alias ... - nimeä ei vielä ole - ole meidän lopullisesti.
Laitan silti oheen muutaman kuvan, jos ei muuten niin ainakin talkoolaisten riemuksi.
Tältä täällä tällä hetkellä näyttää, alla vain pari kuvaa, lisää on tulossa:
Alakerran makuuhuone
Boksit ovat vieläkin aivan kesken, tässä kuitenkin toinen, harmaa-valkea-sävyinen:
Enempää ei tällä kertaa kuvia valitettavasti tule, ehkä jo seuraavassa postituksessa.
Kello käy iltayhdeksää, minä olen aivan katki ja kanttuvei. Tuntuu että olen tehnyt viikon matkaa. Kyljyksissä tuntuu myös kolmen viime päivän pihatyöt.
Kuitenkin, on hienoa olla taas Otepään kodissa, joka on valmis ja sitä myöten toimiva, tai ainakin sen pitäisi olla. (Kotiin tullessamme oli lämpökattila lopettanut toimintansa. Onneksi ei ole vielä pakkasia)
2 kommenttia:
Kotiin on aina hyvä palata, niin se taitaa olla.
Huvikummusta tekee todella mieli nähdä lisää kuvia. Pihaltakin. Mitä ulkohommia siellä teit?
Minä palasin myös kotiin pitkältä kesä-syksy mökkireissulta. Vierähtikin liki nelisen kuukautta. Kotiin oli hyvä palata, mutta huh pihatöiden määrää!
Huomasin vastata vasta nyt aimariille. Pihatöistä, haravoin lehtiä ensin etupihalta tai paraatipihalta, ja niitähän riitti. Suuri vaahtera yhdellä tontin rajalla ja kaksi vielä suurempaa koivua omalla tontilla pitivät siitä huolen. Sitten kärräsin ne kymmenet sammalkeot pois pihalta, ne jotka olivat syntyneet kun sammalta oli irroitettu katosta. Ja samalla raivasin takapihan eli rannanpuoleisen pihakaistaleen kaikesta möhnästä, ja kas, sieltäkin löytyi mukulakivipohja!
Lähetä kommentti