Merta on mahdotonta panna paikalleen, se ei suostu mitattavaksi, ei ymmärrettäväksikään. Sitä ei voi kahlehtia, ei omia, ei omistaa. Sitä ei voi rajata eikä ostaa. Ei laittaa laatikkoon.
Se on. Mahdottoman hieno.
Haastekuva kuten kaikki muutkin tässä olevat merikuvat kuvattu kaksi päivää sitten palatessani Suomesta hautajaisista.
Muiden mahdottomia paikkoja voi katsella täältä: http://inspis.vuodatus.net/blog/2697141/182-haaste/
8 kommenttia:
Meri on kunnioituksemme ansainnut.
Wau!
Miten upea jatkumo edellisen postauksesi aiheelle! Jokaiseen kuvaan teki mieli purjehtia sisään. Yritin valita mielestäni parhaan, mutta sekin on vaikeaa. Yhdessä on enemmän toivoa, toisessa surua, ihmisen pienuutta, sulautumista maailmankaikkeuteen, kauneutta.Meri tekee hyvää sielulle.
Niin totta. Upeat kuvat.
Kiitos kaikille kommentoijille. On totta että meri ansaitsee kunnioituksemme. Ja tekee hyvää sielulle.
Marjattah huomasi saman kuin minäkin kuvatessani, näihin kuviin purin samalla omia ajatuksiani tunteitani elämästä, ajattomuudesta ja iankaikkisuudesta. Eikä ole sattumaa että kuviin ilmestyy kuva kuvalta väriä ja lopulta pieni majakka, joka ohjaa kulkijaa karikoissa.
Oi mitä merikuvia! Totta, sitä ei voi kahlehtia, mahdotonta panna yhteen muottiin!
Meri on niin mahdottoman paljon.
Huomasitko Tiina, että vilkutin sinulle rannalla 2.11. :)
Lähetä kommentti