"Luonnollisesti! Mitä sinä sitten luulit?" vastasin minä.
Ettekö usko? No, laitanpa kuvia asian paremmaksi vakuudeksi!
Kokkikoulu alkaa, tänään on vuorossa makkarakastikkeen valmistamisen perusopinnot. Makkara on otettu esille
Ronja on mallioppilas. Ja käynyt kokkikoulua jo vuosia, niin alkeet kuin jatko-opinnot. Monimutkaiset kastikkeet, pataruoat ja moninaiset vaativatkin leivonnaiset ovat Ronjalla hyvin hallussa. Mutta jopa tällaiselle peruskurssille hän osallistuu silti aina yhtä innokkaana. Kertaus on opintojen äiti!
Lattelle kokkikoulu on uutta, ja siksi poika joutuu aika ajoin ponnistelemaan pysyäkseen vauhdikkaassa opetuksessa mukana.
Ronja tarkistaaa Lattelta, saiko hän nyt kaiken ylös. "Makkarat leikataan ensin pitkittäin ja sitten poikittain, näin niihin saadaan juuri oikea muoto!"
Latte pinnistelee painaakseen kaiken mieleen.
Seuraavaksi makkarat paistetaan.
"Siis leikataan, poikittain, pitkittäin, paistetaan, niinkö se meni?" Latte kertaa oppimaansa.
Ronjasta Kokkikoulu on maailman kivoimpia juttuja, tänäänkin oli perin opettavainen ja mielenkiintoinen oppitunti! Mitä valmistamme huomenna?
Siis, jos tulette meille ja näette koiriemme pyörivän keittiössä jaloissamme ruokaa tehdessämme, älkää erehtykö luulemaan, että kyse olisi kerjäämisestä. Koiramme, nuo monipuoliset ja lahjakkaat vain haluavat sivistää itseään kulinarismin ihmeellisessä maailmassa!
On meitä lykästänyt, kun meillä on näin viisaat koirat!
3 kommenttia:
Kiitos kunnon nauruista. Niin hauskat kokkikoululaiset tosiaan...!!!
T. Jussi
No eihän toki luulla että ovat kerjäämässä (vaikka saattaahan sieltä ihan vahingossa joku makkaranpala pudota, eikö?).
Kyllä Ronjan ilme kertoo että hauskaa oli oppia vaikka olikin vanha kunnon makkarapannu tekeillä.
Unohditte reseptistä sen kaikkein tärkeimmän höystön: koirankarvat. Meillä ne korvataan kissan vastaavilla.
Lähetä kommentti