Olen aina rakastanut väreistä oranssia, punaista, okraa ja ruskean eri sävyjä. Ja Endlan suo tuntui olevan kuin unelmieni väripaletista. Aivan mielettömän hienoa!
Ilmat, taivas, värit, ne vaihtelivat koko reissumme ajan. Juuri pitkospuille suuntiessamme alkoi taivas näyttää todella uhkaavalta. Jäimme hetkeksi miettimään, kannattaako suolle mennä kastumaan.
Lähdimme, ja kyllä kannatti!!! Vaikka välillä satoi vettä keveästi, sitten hieman rankemmin ja välillä saimme niskaamme raekuuroja. Sillä välillä myös aurinko paistoi, maalasi koko valtavan suoalueen auringonsäteisiin. Ja millainen näky se oli!
Olin niin innoissani, niin kiihtynyt kaiken kauneudesta, että en sadetta olisi muuten huomannut, ellei pisarat olisi täplittäneet kameran linssiä. Vasta parin tunnin kuluttua, autoon noustessani huomasin että olin läpimärkä.
Mutta minulla oli mukanani Aarre, jonka nyt kanssanne jaan. Aarre joka koostui Endla-suon kuvista.
En tiedä mitä mieltä te olette, mutta minusta nämä ovat parhainta, mitä tähän asti olen onnistunut kameralle tallentamaan. Olenko oikeassa?
Siis, en kirjoita tai kerro enempää, puhukoot kuvat itse puolestaan. Tästä on vaikea minun enää omaa tasoani parantaa. Siis nauttikaa, ja, pliiiiiiis, katsokaa kuvat, jos vain jaksatte, kertokaa mitä niistä ajattelitte. Mitä ajatuksia ne teissä herättivät.
toivoo Tiina
Ai niin, ne kuvat. Ne joista holtittomasti vaahtoan. Ne löydätte klikkaamalla tästä. Miltäs näyttää?
4 kommenttia:
Kiitos huikaisevasta Elämyksestä! Tuonne tuskin ite koskaan pääsisin, upeaa päästä tällä tavalla. Olipa taivas suosiollinen retkellenne järjestämällä dramaattisen vaihtelevia valaistuksia, sateenkaaria, mustana vyöryviä pilviä hehkuvien värien yllä. Kummituslinnat herättävät uteliaisuutta, ensimmäinen näyttää kesken jääneeltä hankkeelta, toinen hyljätyltä asumukselta. Kätkevät varmaan Tarinan. (Päästäisitpä lukijan Picasa-albumiisi, siellä kun voi kommentoida yksittäisiä kuvia...)
Mutta Marjattah, eihän ole lainkaan pois suljettu vaihtoehto että jonain päivänä itse tuolla suolla vielä seikkailet! Kunhan ensin pääset tänne asti.
Toivossa on hyvä elää.
Olen nyt kylillä, ja katsoin kuvat ihan pikaisesti huokaillen. Upeita olivat. Kun pääsen kotiin, katson ne rauhassa uudelleen.
Oi ihana Vallaton Mummeli, jopa kylillä käyt katsomassa blogiani. Se on jo asiaan paneutumista.
Joko ehdit katsoa kuvat uudelleen, miltäs näytti?
Ja muutkin blogin lukijat, oletteko kuvia katselleet? Niin niukasti on kommentteja tullut.
Kysymykseni onkin: vaahtosinko turhaan, että nyt on kuvat oman tasoni yläreunaa hipovia?
Lähetä kommentti