maanantai 12. lokakuuta 2009

Hyvää yötä rakkaani, Ronja

Rakas ystäväni, Neiti Kesäheinä, Pehmeä Puuhkahäntä nukahti tänään ikiuneen Tarton pieneläinklinikalla kello 13.30 läsnä ollessamme. Lähtö oli arvokas, eleetön ja tyylikäs.



Rakkaani, et tiedäkään kuinka paljon sinua jo nyt kaipaan. Ja kuinka äärimmäisen kiitollinen olen jokaisesta arvokkaasta hetkestä, jonka sain kanssasi viettää. Olit upea opettaja, joka kertoi millainen on pyyteetön rakkaus, mitä tarkoittaa viaton sielu, mitä tarkoittaa lojaalisuus, rakkaus, uskollisuus.

Kiitos sinulle. Kauniita unia ja hyvää yötä, rakkaani.

14 kommenttia:

emo kirjoitti...

Voi kuinka ikävää. Voit kuitenkin olla kiitollinen, että olet saanut olla juuri hänen - maailman viisaimman koiran - emäntä.

Tutta (Heema) kirjoitti...

Voi, otan osaa suureen suruun. Kauniita unia Ronjallle.

Sylvia kirjoitti...

Syvimmät osanottomme! En tiedä mitä sanoisin, itken vaan!!
Voimia sinulle ja kaipaava ajatus ihanalle Neiti Kesäheinälle. Nyt hänellä ei ole enää kipuja, vaan hän kirmaa iloisena taivaallisilla kukkapelloilla!

Maris kirjoitti...

Kauniita unia Ronjalle. Voimia Tiina sinulle.

Marjattah kirjoitti...

Niin kaunis kuva.Tulee aika, jolloin muistot ja kuvat tekevät iloiseksi. Nyt on sinulla suru, mutta Ronja on päässyt ihanaan uneen.Voimia Tiina.

Onukoo kirjoitti...

Kiitos Ronja. Hyvää matkaa, kauniita unia.

mm kirjoitti...

Rakkaasta on surullista erota.

Kari ja Johanna kirjoitti...

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea ajoilla rajattomuuden. Olen kimallus tähden, olen pilven lento.
Olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksesi saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan sinulle Hyvää Yötä.

Seija kirjoitti...

Halaus!

Seija kirjoitti...

Halaus!

Anonyymi kirjoitti...

Niin surullista, mutta väistämätöntä.
Tiina, valoa ja voimaa sinulle!

Jussi

Anonyymi kirjoitti...

Niin surullista. Mutta väistämätöntä.
Valoa ja voimaa sinulle, Tiina!

Jussi

Helena kirjoitti...

En ole aikoihin ehtinyt piipahtaa kuulumisianne kurkkaamassa ja nyt sitten olikin tämä surullinen uutinen.
Toivon teille kaikille kestämistä suruun ja ikävään.

Ronja elää myös minun sydämessäni..hän oli koira, jota en pelännyt ja joka opetti minua luottamaan koiriin..

helena

Anksu kirjoitti...

En ollut viime sunnuntain jälkeen piipahtanut blogissasi. Tänään, kun luin tämän sunnuntain kirjoitustasi, aloin puolivälissä itkeä. Arvasin, mitä oli tapahtunut...

Voiiiii teitä. Luopuminen tekee kipeätä. Elämä on kuolemista.

Lähetän lämpimän halauksen ja helliä ajatuksia koirulille.

Anja