Latte kertoo: Batdogin eli Lepakkokoiran salaisuus

Iltaa.

Kerron teille salaisuuden, osaatteko pitää sen?

Voi olla että näytän hömelöltä kotikoiralta. Mamman Höpökuonolta tai Latte-Lörppäkorvalta, joksi minua on myös kutsuttu.

Ulkonäkö pettää. Älkää uskoko kaikkea mitä näette - katsokaa tarkemmin...

... sillä todellisuudessa olen urhea Batdog, lepakkokoira, joka ei pelkää mitään, ei ketään. Joka on aina valmis kun apua tarvitaan. Oli sitten kyse Gotham Cityn tai Otepään kansalaisista, voin rauhoittaa heitä: "Nukkukaa yönne rauhassa, sillä Batdog valvoo puolestanne."

Viittaa minä en käytä, minusta se on vähän turhan dramaattista ja lapsellistakin. Mutta minulla on upeat batkorvat, jotka nostan pystyyn kun apua tarvitaan. Supertarkoilla lepakkokorvillani tavoitan kaukaisimmatkin avunpyynnöt. Lörpät korvani ovatkin vain ovela naamio, valepuku, kuten me ammattikielellä sanomme. Arkisin olen Lörppäkorva Latte, töissä Batdog. Samaan tapaan kuin Lepakkomies on siviilissä miljonääri Bruce Wayne ja Superman nössö toimittaja Clark Kent.

Latte-Lörppäkorvana olette minut tottuneet näkemään. Nyt näette miltä  näytän kun olen virantoimituksessa:

Tänään oli taas työteliäs päivä Batdogille. Lähdin partioimaan aamupäivällä Otepään metsiin ja kuulinkin avunhuutoja metsiköstä. Kyseessä oli pieni kriisi, eksynyt sienestäjä, jonka ohjasin oikealle polulle. Nämä ovat ihan jokapäivästä työrutiinia, joten ei siitä sen enempää.

Jatkoin partiointiani ja jälleen superkorvani tavoittivat avunhuudot, nyt ne tulivat järven suunnalta. Käynnistin batmoottorin elin pistin töppöstä toisen perään ja lähdin hetkeäkään epäröimättä apuun.

Kuin tuulispää kiidän Pyhäjärvelle, ryntään rannalle, ei hätää, apu on tulossa! Batdog pelastaa!

Vielä kerran tarkistan tilanteen, viritän batkorvani ja kuuntelen: mistä kuuluvat avunhuudot?

Ja siellähän onkin neitokainen pulassa, jonkun diabolisen rosmon kynsissä, lieneekö Pingviini vai Arvuuttaja? Vai arkkiviholliseni Kissanainen?!!

Nyt ei ole hetkeäkään hukattavana. On syöksyttävä apuun! Neiti, älkää pelätkö, Batdog on jo matkalla!

Batdog ui vahvoin vedoin neitokaisen luo ja pelastaa tämän pahan pahantekijän kynsistä (neitokainen ja pahantekijä ovat jostain syystä rajautuneet kuvista pois).

Neito kiittää Batdogia ja muiskauttaa kirsulle ison pusun ja huokaa: "Oi Batdog, olet niin urhea." Johon Batdog vaatimattomasti: "Ilo oli minun puolellani, tyttöseni! Mutta nyt on minun jälleen lähdettävä, joten adios!"

Neitokainen katselee ihailevin silmin kun salaperäinen Batdog poistuu paikalta.

Tällaista se on Batdogin elämä. Hyviä tekoja tuntemattomana. Mutta mikä on otepääläisten elellä, kun lain pitkä varjo valvoo heitä.

Ja näin on päättynyt jälleen yksi työpäivä Batdogin elämässä. On aika laskea tutkaimet eli lepakkokorvat alas ja asettua jälleen Lörppäkorva-Latten rooliin, Mamman Höpönaamaksi, vähän hupsuksi koiraksi.

"No missäs meidän Poitsu on rypenyt?" kysyy Mamma kun tapaamme. "Ai ai, ei saa noin kadota, hassu poika", se muistuttaa ja jatkaa "sinähän voit vaikka eksyä metsään kun noin lähdet yksiksesi juoksentelemaan!"  Sitten se rapsuttaa minua leuan alta ja laittaa remmiin.

Minä en sano mitään. Annan korvieni vain läpsyä tuulessa ja katselen Mammaa hölmö hymy huulillani. Annan Mamman pysyä uskossaan, että olen ollut metsässä vain juoksentelemassa.

Te tiedätte nyt totuuden. Totuuden Batdogin henkilöllisyydestä.

Pidättehän sen salaisuutena!