Tänään jatkan hieman samoilla linjoilla, eli käyn läpi Tarton uusimpia ja näkyvimpiä rakennuksia, jotka ovat muuttaneet vanhan yliopistokaupungin siluettia koko lailla. Kaikki esittelemäni rakennukset ovat nousseet Virossa elämisemme aikana, eli viimeisen kuuden vuoden kuluessa – ainoana poikkeuksena Pläsku eli taskumatin mallinen pilvenpiirtäjä ja liikekeskus eli Emajõe Ärikeskus, mikä valmistui jo vuonna 1998.
Ihmisillä on aina tunnevaltainen suhtautuminen katu- ja kaupunkikuvaan. Useimmiten se menee tähän tyyliin: ennen oli ennen, nyt on nyt. Ja ennen oli paremmin. Koemme tutun maiseman muutoksen aina uhkana omalle menneisyydellemme ja muistoillemme. Konkreettisimmin tämä korostuu aina silloin kun palaamme lapsuutemme maisemiin, jotka ovat muuttuneet. Leikkipolkujemme ja kiipeilykallioidemme tilalla on kerrostaloja tai liikekeskus tai vaikkapa koulu – ja se tuntuu pahalta, vaikka uudisrakentaminen olisikin parantanut merkittävästi kyseisen alueen elinoloja ja palvelujen tarjontaa.
Virossa rakentaminen on uudelleenitsenäistymisen jälkeen lähtenyt käyntiin vauhdilla. Siitä on hyvänä esimerkkinä Tallinna ja sen jatkuvasti lisääntyvät pilvenpiirtäjät, jotka terävinä torahampaina kohoavat kaupunkikuvasta. Niiden kauneudesta voidaan olla monta mieltä. Minä itse en pilvenpiirtäjistä pidä, en niiden ripottelusta sinne tänne. Minkäänlaisesta kaupunkisuunnitelusta ei voida niiden kohdalla puhua.
Myös Tartossa rakennusbuumi lähti vauhdilla liikkeelle juuri ennen talouslaman syntyä. Uusia taloja nousi nopeasti vanhojen purettujen tilalle tai avoimille tonteille. Kaikkein tiheimmin on uudisrakennuksia keskittynyt muutaman neliökilometrin alueelle, Pläskun tornin ympärille.
Pläskun rakentaminen maksoi 92 miljoonaa kruunua.
Sivusuunnasta katsottuna näkyy myös selvästi taskumatin korkki. Andrus Ansip, Tarton suuri poika, komeilee vaalimainoksellaan tammikuussa 2011 Pläskun seinässä.
Taskumatti sai sitten myöhemmin juurelleen toisen sinilasisen rakennuksen, Taskun, hyperhienon kauppakeskuksen. Tai tämä oli alunperin ajatus Taskun suunnittelussa. Eksklusiivisia muotiliikkeitä, tyyliä ja komeita pintoja sisätiloissakin.
Pläskun ja Taskun liitto on mielestäni esteettisesti onnistunut.
Alussa todellakin Taskun oli tarkoitus olla hieno liikekeskus, josta löytyy jopa sellaisia tuotemerkkejä, joita ei edes Tallinnasta saa. Alakerrassa oli tyylikäs kahvila ja tilat olivat avarat ja monin tavoin hienot.
Taskun rakentaminen maksoi jo moninkertaisesti enemmän kuin Pläskun. Vuonna 2008 valmistunut rakennus maksoi joidenkin arvioiden mukaan lähes miljardin eli n. 925 miljoonaa kruunua. Rakentajien saatavia perättiin myöhemmin oikeusteitse, tässä linkki Ilta-Sanomien uutisiin vuodelta 2009: YIT hakee rahojaan oikeusteitse.
Tyylikästä lounge-tyyppistä kahvilaa ei enää ole, vaan tilalla on muistaakseni kioskeja ja kauppoja. (En nyt kyllä ole ihan varma)
Myös sisätilat ovat muuttuneet tästä merkittävästi tavanomaisemmiksi. Kalliit boutiquet antaneet tilaa perinteisille ostoskeskusten liikkeille.
Pläskun ja Taskun taakse rakennettiin myös kiivaasti. Itse asiassa vanhan linja-autoaseman seutua myllättiin pitkään ja hartaasti sillä seurauksella että nykyisin Tarton linja-autoasema on rutistettu Taskun parkkihallin ja uuden Dorpat-hotellin väliin. Bussiasema on kaikkea muuta kuin miellyttävä paikka. En tiedä onko mitään suunnitelmia sen siirtämisestä. Sen tiedän, että moni valittaa sen ahtautta ja ahdistavuutta.
Jos Pläskun ja Taskun liitto oli onnistunut, muut uudisrakennukset eivät sitten enää olleetkaan. Mielestäni yksi rumimmista uusista Tarton rakennuksista on Hotelli Dorpat, joka sijaitsee Emajõen rannalla, aivan Pläskun juuressa.
Hotell Dorpat, taustalla Tigutorn, vieressä Taskun parkkihalli ja pieni siivu Pläskua.
Hotelli Dorpat ja sen kyljessä oleva Dorpat Spa toivat vuonna 2007 kaivattua lisää Tarton huonoon turistien ja matkailijoiden majoitustilanteeseen. Huoneet lienevät hienot, sijaintikin on hyvä. Sääli vain tuota rakennusta, joka minusta on vain ja ainoastaan ruma ja kolho. Mieleen nousee vääjäämättä Helsingin Kamppi aikana jolloin linja-autoasemaa reunustivat mustanpuhuvat rumat graniittikolossit, Hotelli Presidentti etunenässä.
Ennen Taskua ja ennen Dorpatia nousi samalle neliökilometrin säteelle vuonna 2005 uusi ja uljas Tarton Kaubamaja, joka kuuluu samalle konsernille kuin Tallinnan Kaubamaja.
Riia-katua alas ajetteaessa jää juuri ennen Võidu-siltaa vasemmalle Kaubamaja ja oikealle Pläsku ja Tasku
Kaubamaja on tyypillinen moderni ostoskeskus, melko väljä. Kauppoja on neljässä kerroksessa, ja ihmisiä tuntuu riittävän. Kaubamajan parkkipaikka on hyvä paikka turistille jättää autonsa parkkiin. Maksut ovat kohtuulliset ja ensimmäinen tunti ilmainen. Kaubamajalta on lyhyt matka Tarton vanhaan kaupunkiin.
Jos sanoin Dorpat-hotellin olevan yksi rumimmista uudisrakennuksista Tarton keskustassa, niin sen ohi ajaa kyllä kaameudessaan lähellä Kaubamajaa oleva upouusi SEB-pankin liikerakennus, joka on nyt valmistumisvaiheessa. Rakennus sijaitsee entisellä tarttolaisille opiskelijoille tutulla puistokaistaleella, joka kuulemma oli neliöhinnaltaan siihen asti kallein tontti, mitä on ostettu tai myyty koko Virossa.
SEB:n toimitalo alkaa valmistua, kuva tammikuulta 2011. Valkea rakennus sen edessä on Tarton Kaubamaja
SEB:n toimitalo, Kaubamaja ja Taskun kulmaa nähtynä Tigutornista tammikuussa 2011.
Yksi Tarton ihastuttavimmista ja vihastuttavimmista rakennuksista - riippuu siitä keneltä kysytään - lienee jo Dorpat-kuvassa takana näkynyt Tigutorn eli etanatalo, joka valmistui 2008.
Tartossa ei ole montaakaan paikkaa jonne tämä 24-kerroksinen rakennus ei näkyisi. Sen arkkitehtuuri, jännät ikkunat ja poikkeuksellinen muoto ovat puhuttaneet tarttolaisia pitkään.
Wikipedia tietää kertoa Tigutornista näin:
Etanatorni (viroksi Tigutorn) on Emajoen varrella sijaitseva Tarton korkein asuinkerrostalo, jonka ovat suunnitelleet arkkitehdit Vilen Künnapu ja Ain Padrik. 24-kerroksisessa rakennuksessa on kaiken kaikkiaan 85 asuntoa ja kaksi hissiä. Sen varsinainen korkeus on 70 metriä, mutta näköalatasanne ja katolla sijaitsevat tilat tuovat lisämetrejä. Tornin rakentaminen aloitettiin vuonna 2006, ja talo saatiin lopullisesti valmiiksi 2008.
Tästä linkistä voitte itse tarkistaa mitä vielä olisi myynnissä: Tigutorn ja vapaana olevat myyntikohteet.
Tigutorn Toomemäeltä nähtynä. takana Annelinnan kerrostaloaluetta.
Minulla on ollut iloa ja kunnia yöpyä Tigutornissa, sillä ystäväni Seija ja Risto ovat hankkineet kauniin kolmion tästä jännittävästä talosta. Seijan ja Riston asunto on 8. kerroksessa ja strategisesti hyvässä kohdassa, tornin reunalappeessa, mistä aukeaa näkymät kahteen eri ilmansuuntaan, niin Annelinnaan kuin kaupungille.
Näkymää Seijan ja Riston asunnosta Emajoelle ja Annelinnaan
Öistä kaupunkikuvaa Tigutornista nähtynä
Vielä on esittelemättä yksi uudisrakennus, joka vielä odottaa valmistumistaan. Kyse on Tarton uudesta tiedekeskuksesta, joka sijaitsee Tigutornin juuressa, Aura-vesipuiston ja Tigutornin välissä.
Uuden tiedekeskuksen kupolit tuovat mieleen moskeijan tai nepalilaiset stupat.
Elämä muuttuu ja me sen mukana. Niin muuttuu myös kaupunkikuva.
Tartto on yhä minun mielessäni vanha idyllinen yliopistokaupunki. Vehreä ja kaunis ja tunnelmallinen. Sen viehättävyyden muodostaa historiallinen mutta elävä vanha kaupunki, Emajoki ja monet puistot ja mäet.
Muistan kun juttelin Riston kanssa kun hän vasta harkitsi Tigutornista asunnon hankintaa. En muista sanatarkkaa muotoa, mutta muistan miten Risto rauhallisesti totesi, että elämä kulkee eteenpäin ja muuttuu. On turha kuvitella ettei näin tapahtuisi. Myös urbaani arkkitehtuuri on osa muutosta. Miksi emme näkisi sitä juuri sinä mitä se on: oman aikansa edustajana ja muistomerkkinä.
---
Tunnin kuluttua pieni jälkikirjoitus: Ketä alkoi modernismi ahdistaa, voi tehdä happihyppelyn vanhaan tuttuun Tarttoon klikkaamalla tästä: Rakkauden aikaan Tartossa. Siellä on kuvia vanhasta yliopistokaupungista tältä kevättalvelta. Ja jutussa on vielä linkki eteenpäin, eli valokuvagalleriaan, jossa esittelen Tarton tyypillisimpiä nähtävyyksiä.
